Sivut

torstai 8. tammikuuta 2009

Keskenmeno

Ei neulontajuttuja tällä kertaa ihan vaan (surullista) omaa napaa.

Mikähän naisen- tai äidinvaisto mahtoi varoittaa koko ajan, että tämä raskaus ei pääty onnellisissa merkeissä? Eilen 7. päivä tapahtui se, minkä olin jotenkin osannut aavistaa tapahtuvan.

Aamusta saakka vuosin kirkasta verta. Puolen päivän maissa soitin terkkarille ja kyselin neuvoa. Terkkari lohdutteli, että vuoto on yleistä eikä kannata hätääntyä. Mutta iltaa kohti kuukautiskipua muistuttava jyyste tuntui vatsassa koko ajan voimakkaampana. Kovasti yritin illalla maata sohvalla, rauhoittua ja olla kuin en olisikaan.. Kymmenen maissa nousin lähteäkseni nukkumaan, ja vuoto olikin yhtäkkiä niin valtavan pulppuavaa (ja paikat sotkevaa..), että päätettiin heti lähteä Oysin päivystykseen. Siellä röyhkeästi etuilin ilmoittautujien odotusjonon ;o) , ja pääsin aika pian hoitoon. Lääkäri tutki puolen yön maissa, ja kohtu oli silloin jo melkein tyhjä. Jäin yöksi "tarkkailuun" ja onnistuin jopa nukkumaan pätkiä. Mulla on niin hyvät unenlahjat, että onnistuu tuollaisessakin tilanteessa, tosin välillä heräsin käytäviltä kuuluviin ääniin, humalaisen örinään, lapsen itkuun yms. Aamulla minut ohjattiin naistentautien polille "lopputarkastukseen". Odotin nelisen tuntia ennen kuin pääsin lääkärille, ei onneksi tarvinnut tehdä kaavintaa vaan sain vain lääkkeet kohdun tyhjennystä/puhdistumista varten ja luvan lähteä kotiin.

Tänään olisi tullut 12 viikkoa täyteen.

Vaikka tuntuu surulliselta ja ikävältä, ehkä minun piti tämäkin kokea. Jotenkin alussa mietinkin, että olen ahnehtimassa liikaa.. onhan mulla jo kolme tyttöä ja kolme poikaa, kaikki terveitä ja ihania. Mutta en silti vielä vanno, ettei sitä (seuraavaa) viimeistä meille vielä yritettäisi. Täytyy katsoa ja miettiä. ;o)

30 kommenttia:

Tanja kirjoitti...

Voimahalaus sinulle!

Tupuna kirjoitti...

Jaksamista sinulle!

möhönasu kirjoitti...

Jaksamisia :)

kangaskasa kirjoitti...

Olen pahoillani, voimia sinulle!

SatuU kirjoitti...

Voimia ja jaksamista. *rutistus*

nirunaru kirjoitti...

Olen pahoillani puolestasi

Kirsi kirjoitti...

Jaksuja ja lämmin halaus!

Seijasisko kirjoitti...

Voi, kun ikävää. Voimia.

Ellu kirjoitti...

Oikein paljon voimia sinulle! Itsekkin keskenmenon pariin kertaan juuri noilla viikoilla kokeneena tiedän, että se ei ole helppoa. Mutta siitä selviää. Senkin tiedän.

Anu kirjoitti...

Halauksia!

Matleena kirjoitti...

Voi kun surullista. Luja halirutistus sinulle!

Susa kirjoitti...

*voimahali*

äiti-puffa kirjoitti...

Voi sentään. Voimia ja jaksamista!
*halaus*

Hannah kirjoitti...

Osanottoni uuden elämänalun menetyksestä. Rutistus ja halaus :)

Outi kirjoitti...

Voih. Olen pahoillani. Olen itsekin kokenut tuon kolme kertaa ja tiedän, että sattuu.

Mari kirjoitti...

Otan osaa! :( *halauksia*

-maria- kirjoitti...

Osanottoni!

teisa kirjoitti...

Olen pahoillani menetyksestänne.

rasa kirjoitti...

Oivoi, surullinen vuoden alku. Naisen elämään kun näitä mahtuu.. ja sydämeen.

Minä vähän veikkaan kuitenkin että se voipi kuitenkin tulla haikara teille vielä ennen vuoden loppua...

Nappisydan kirjoitti...

Voi miten ikävää. Kyllä se aiheuttaa surua kun elämä loppuu ennen kuin se on oikeastaan ehtinyt alkaakaan. :( Osanottoni.

Tarja kirjoitti...

Jaksamishalaus täältä...

MarjutJ kirjoitti...

Otan osaa! Jaksamista.

SNY kirjoitti...

Iso halaus ja kovasti voimia! Aina ei voi ymmärtää, miksi tälläistä tapahtuu.

aura kirjoitti...

Jaksamista:(

Minna kirjoitti...

Voi miten surullista! Toivon teille voimia!

NEULOVA ÄITI kirjoitti...

*Lämmin halaus* Eiköhän se haikara vielä töitä saa :)

Mä sain niiiin tylyn kommentin sairaalaan soitettuani, kun samoilla viikoilla kuopuksen kohdalla alkoi vastaavia oireita.. Tyly täti totesi, että jos se kesken menee, niin sitten menee, ei voi mitään.
Arvata saattaa etten nukkunut koko yönä ja jännäsin tuskissani seuraavaan aamuun mikä on tuomio ultrassa.
Että voisi sitä joskus ajatella miten lohduttaa paniikissa olevaa ihmistä.. Olisi pitänyt antaa palautetta sairaalassa, jotenkin järki oli hukassa.
No, käsityöt on terapiaa.. jos vain suinkin jaksat ja etenkin ehdit! :)

Anonyymi kirjoitti...

Itku pääsi lukiessa.. Jaksamista!! Saman kokenut, viikoilla 11 ja 10. Nyt 2,5-vuotiaan nassikan äiti, ja maha viikolla 26.

Maikkili kirjoitti...

isohali

Palaga kirjoitti...

Halaus minultakin ja voimia sinulle! MInäkin uskon, että uusi pienokainen vielä tulee teidän ihanaan lapsikatraaseen. Aivan ihania kuvia tuossa alempana!

minna kirjoitti...

voi kuinka ikäviä uutisia täältä löytyi. jaksamista ja halaus.