Sivut

tiistai 20. tammikuuta 2009

Meemejä

Sain Rasalta ja Sannalta haasteen kertoa jotain itsestäni. Muutama päivä piti miettiä, mitä oikein kehtaan paljastaa (etten loukkaisi ketään)..

1. Link to the person who tagged you.
2. Post the rules on your blog.
3. Write six random things about yourself.
4. Tag six people at the end of you post and link to them.
5. Let each person know they´ve been tagged and leave a comment on their blog.
6. Let the tagger know when your entry is up.

1. Olen melko hiljainen ja ujo, jään mieluummin taka-alalle kuin olen suunapäänä äänessä, vaivaudun jos huomio kohdistuu minuun. Olen sentään jo oppinut hyväksymään oman ujouteni luonteenpiirtenä, se ei siis ole sairautta niinkuin amerikkalaiset väittää. ;oP

2. En ole ikinä ollut kovin lapsirakas, ja nuorempana kuvittelin etten edes halua lapsia. Suunnittelin hankkivani lapsia vasta aikuisena, kolmikymppisenä jos lainkaan, ja niinhän siinä kävi..) -97 kun mammalle (äidinäiti) kerrottiin mun ekasta raskaudesta, niin mamma tavalliseen häpeämättömään tyyliinsä kysyi, että oliko se vahinko (no ei). ;oD
Omat lapset on tietenkin ihanin ja rakkain asia maailmassa, mutta en edelleenkään pidä muiden lapsista, ainakaan kaikista.

3. Vähän edellistä asiaa hyvittääkseni kävin munasolun luovutuksessa -02/-03 ja olen näin auttanut kahta perhettä hankkimaan ainakin yhden lapsen.

4. Tykkään puutarhanhoidosta. Tykkään lapioida multaa, kaivaa käsin, möyriä mullassa kynnenaluset mustina ja vaatteet savessa, istuttaa ja siirtää kasveja, asetella kiviä reunukseksi. Meillä ei ole hyötypuutarhaa, koska se on tylsää, hyi. Kesäisin teen joka päivä kierroksen ympäri puutarhaa ja ihastelen kukkia, nypin ohimennen rikkaruohoja ja nuuskuttelen tuoksuja.

6. Murteeni on porilaista pohojalaasittain. Muutaman kerran olen suustani lipsauttanut oululaisen sanan NÄÄ, ja pelästyksestä läimäyttänyt käden suulleni ja rukoillut "ei enää koskaan, eihän". Oulussa olen asunut vuodesta -92, mutta oululaiseksi en edelleenkään aio.


Äiti-puffa vielä Maikkilin lisäksi "uskalsi" lähestyä halaushaasteella, vaikka olin jo aiemmin tunnustanut olevani halauskammoinen, intoudun nyt laittamaan haasteen suloisimman kuvan tähän (kun kerta osasin sen kopioida..) ja pistän ihan ranttaliksi ja halaan ja rutistan jokaista, joka tänne blogiin lähiaikoina kurkkaa.



En jatka kumpaakaan juttua, meni jo niin kauan tässä istuessa. Saa napata mukaansa joka tykkää. Minä lähden nyt lisäämään saunaan puita, mies makaa sohvalla ja kuorii lapsille appelsiineja. ;o)

3 kommenttia:

-maria- kirjoitti...

Hauskaa, tuo kohta 2 olisi voinut olla minun näppäimistöltäni! :) Silti Sinulla on kuusi lasta, minullakin kolme, siis kummallakin yli keskiarvon. Ja kumman rakkaita ovat!

rasa kirjoitti...

No, minäkin olen harkinnut munasolun luovutusta mutta se on tyssännyt välimatkoihin.. parisataa kilometriä/ suunta, ei nyt ole oikein mahdollisuutta..

Siihen asti asia eteni kerran, että sain "luvan" luovuttaa ylipainosta huolimatta, kun olen kerran todistanut hedelmällisyyteni..

Pirjo-Riitta kirjoitti...

Mä pelkäsin, että mut lynkataan kun kehtaan tuo 2-kohda tunnustaa, mutta onneksi en tosiaan ole ainoa ei-nii-lapsirakas, jolle kuitenkin omat on maailman tärkein asia. ;o)

Meillä Väestöliitto on "matkan varrella markettiin", ja se tietenkin helpotti luovutusta. Mutta ainahan on myös henkinen kynnys lähteä mukaan.