Sivut

maanantai 30. kesäkuuta 2008

Hairahduksia

Syntisyys jäytää, tai ainakin pieni syyllisyys painaa, kun kotiäiti hairahtuu netissä surffaillessaan ostoksille.
Turhuuksiin tuhlatut rahat olisi voinut käyttää johonkin tarpeellisempaan tai hyödyllisempään, kuten lapsen uuteen polkupyörään. Nyt pyörän satulaa nostetaan ylemmäs, ettei lapsen tarvitse polvet koukussa ajella, ja äitinsä iloitsee omista hankinnoistaan. ;o)

Huutonetistä ostin vanhan Otavan Virkkauskirjan, jota olen jo kauan havitellut. Se on ehdottomasti paras kaikista niistä kahdesta (no okei muutamasta) virkkauskirjasta, joihin olen tutustunut.

Kudo kangasta- kirja taas on hyvä alku kankaankutojan tielläni. Tosin ilman kangaspuita elelen edelleen , mutta on sitten opas valmiina jos ja kun joskus puut saan hankittua. Jokin vastaava kirja mulla on ollutkin,tosin en muista, olenko sen hävittänyt vai onko se mummulassa vielä jossain tallella.



AdLibriksestä tilasin Inspired to Knit- kirjan. Aivan ihania malleja, joita toivottavasti tulee joskus toteutettua. Hmm.



Secretwoolista sitten sorruin tilaamaan kaksi 50g vyyhtiä sukkalankaa, Lorna's Shepherd sock-lankaa, sävy Flames. Niin ihana väri, etten edes yrittänyt vastustaa kiusausta. ;o)) Oih ja voih. Olivat alennuksessa, muttei silti mitenkään halavalla.. Noista kun neulon sukat itselleni, tiedä maltanko edes käyttää..



Olenhan minä jo pitkään ollut ostamatta uutta lankaa ja sinnikkäästi neulonut koko tämän vuoden vanhoista lankavarastoista. On tuota varastoa jo kertynyt kymmenisen kiloa, ja kun osalle langoista on ihan oikeasti suunnitelmia, niin ei ole hirveän vaikeaa olla ostamatta uutta lankaa (perinnöllinen laihialaisuus on sekin joskus suorastaan rasite).
Mutta satunnainen hairahdus auttaa taas jaksamaan!

Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä tämänpäiväinen ostos, neulojapupu- ja saunapupumukit. Olivat Eka-Marketissa tarjouksessa vielä tänään 9,95e/ kpl. Koko kuukauden olen sinnitellyt ja itselleni uskotellut, etten tarvitse noita mukeja vaan keskityn keräämään muumimukeja. Mutta kuinka ollakaan, kun oltiin viety pojat jalkapalloharjoituksiin, lähdettiin marketteihin, jossa kiropyörälliset ostoskärryt vetivät suoraan ko. marketin mukihyllyille. Siinä sitten auttanut kuin kantaa omansa pois.



Juhannusruusu jo availee ensimmäisiä nuppujaan, mutta tässä komeilee pihamme kaunistus lumipalloheisi, ei vielä täydessä kukassaan.

maanantai 23. kesäkuuta 2008

Juhannustaikoja

Tai sitten ei.. ;o))

Editiä:

Eilen laitoin itselleni mukavan "työtilan" pihalle, kun sain juniorin sänkyynsä nukkumaan. Poika nukkuu nykyään omassa sängyssään eikä rattaissa niin kuin tähän asti, koska alkaa niissä vain riehua ja koheltaa, enkä minä viitsi ja ehdi lähteä pitkille nukutuskävelyille.. nyt laitan pojan pinnasänkyyn kun on tarpeeksi väsynyt, ja hän yleensä nukahtaa saman tien. Päikkärit on vähentynyt kahdesta yhteen, mutta yöt saattaa nukkua putkeen aamuun saakka. (Mikä olisi ihanaa, jos muuten saisin nukkua rauhassa.)



Istuin ulkona kirjoittamassa. Vauvapuhelin, kamera ja kännykkä pakollisena seuralaisena, kudin valmiina ja kahvi ja korvapuusti eväänä, kun siskoni soitti ja kertoi kuulumisia, puhui, puhui ja puhui. Se siitä kirjoittamisesta... (lisäilen nyt mitä eilen unohtui..).

Juhannus meni todella mukavasti.

Mies kotiutui Tampereelta vasta perjantaina iltapäivällä (sain siivota rauhassa), ja juhannusvieraat, mun kouluaikainen hyvä ystäväni miehensä ja kahden lapsensa (tyttö -98 ja poika -00), tulivat kyläilemään. Olivat meillä koko päivän, menivät hotelliin yöksi ja tulivat vielä sunnuntaina uudestaan. Ollaan kyllä joka kesä tarjottu yösijaa eli patjaa lattialla, mutta haluavat kuulemma lomailla "hienommin". ;o))
Juhlittiin samalla meidän keskimmäisen jäärän, heidän kummipoikansa synttäreitä. Keskiviikkona 25. päivä poika täyttää 8 vuotta, ja silloin kutsutaan sitten koulukavereita.

Viikonloppu vietettiin seurustellen ja herkutellen. ;o) Ulkonakin istuskeltiin, vaikka säät olikin vaihtelevat, välillä paistoi aurinko ja välillä satoi kaatamalla tai ukkosti.

Tämän mun ystävän kanssa tunnetaan toisemme ala-asteen ensimmäiseltä luokalta lähtien, ja nykyäänkin ollaan paljon tekemisissä, vaikka välimatkaa on yli 300km. Meidän perhe kyläilee heillä joka loma kun käydään mun vanhempien luona, ja he kyläilevät meillä joka juhannus (ja ristiäiset ;o) ).
Hienointa ehkä on ystävyyden jatkuminen seuraavassa sukupolvessa! Tytöillä synkkaa keskenään, ja myös nuo 8-vuotiaat pojat näyttävät aina löytävän yhteisen sävelen. ;o)


Luulisi varmaan, että tässä ajassa on käsityön saralla syntynyt jotain tosi hienoakin, mutta eipä minulla ole esitellä kuin muutamat lapaset. ;o)



Yksiväriset lapaset on paksusta pirkkalangasta, sinikirjavat on jotain ohuempaa sekoitetta, johon laitoin mukaan sockenwollea omista varastoista. Yhdet lapaset on miesten kokoa, kahdet naisten ja kahdet noin 150-senttiset. Näihin sain onnistuneesti kulutettua kaikki vanhat lahjoituslangat. Joihinkin lapasiin riitti pikkunöttöset mukaan parsinlangaksi, mutta ei kaikkiin.

Jos ihan rehellinen olen, yksi 50g kerä jotain akryylihirvitystäkin oli mukana, mutta se narisi niin että sieluun sattui. Annoin juniorin varastaa kerän, ja kohta se olikin yhtä sotkua pitkin lattioita ja jouti roskiin. ;o)

Langankulutus yhteensä 360g (tuota roskiin mennyttä ei lasketa mukaan).

Puikkoina kolmepuoloset tavismetallit. Laiskuuttani neuloin resoritkin samoilla puikoilla, vaikka yleensä neulon ne ohuemmilla.

OuNelaiset lupautuivat neulomaan sukkia, lapasia ja pipoja Venla-Apu ry:n kummiperheille, ja nämäkin lapaset menevät sinne. Minun hyväntekeväisyyspanokseni taitaa tällä kertaa olla tässä. Pisara tarpeen meressä.


Meillä juhannusruusut on vielä nupullaan (kukkivat yleensäkin viikko juhannuksen jälkeen), mutta tälläinen tylsä "Kempeleen kaunotar" kukkii tähän aikaan.
Ruusu on iso ja ahkera tekemään versoja. Joka kesä suunnittelen siirtäväni sen kukinnan jälkeen pois talon vierestä, mutta syksyllä siihen tulee niin kaunis punaisen, oranssin ja keltaisen sävy, etten maltakaan siirtää.
Nyt kyllä lupasin kaivaa versoja tuliaisiksi kun lähäretähän pohojanmaalle kyläälemähän, mutta saa ny nähärä muistanko sitä silloon kun pakatahan ja saanko niitä eres autohon mahtumahan.




Jokirannassa kukkii kielot.
Monta vuotta sitten istutettiin sinne muutama taimi (pari ostettua ja pari tienvierestä kaivettua), ja ne on levinneet jo isolle alueelle. Harmi vain, että siinä vaiheessa kun alkavat kunnolla kukkimaan, rikkaruohot vieressä kasvavat korkeammiksi. Mutta sitkeästi kasvavat kielotkin.



Käsitöissä jatkuu sama mielikuvitukseton linja. Neulon lapasia omille lapsille. Niistä kuvia sitten kun valmistuvat.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

Sori vaan mutta

..siirrän arvontaa vähän myöhemmäksi.. taitaa kuitenkin mennä aikaa ennen kuin 10 000tulee täyteen. Jollain ihme sisälukutaidollani pikaisesti vilkaisin, että jee, 1000 kävijää kohta täynnä. Nyt en kyllä enää ymmärrä miten senkin laskin, mutta hällä väliä, ei tämä niin vakavaa ole. ;o)

Mutta jottei tämä ihan turhanpäiväiseksi jaaritteluksi jää, laitan kuvan ensimmäisistä valmistuneista lapasista. Oransseistakin toinenkin lapasen on jo puolivalmis, en vaan viitsi kuvata uudestaan.



Oulunseudun neulojat järjestävät KIP- päivän (Kauppatorilla lauantaina 14.6.08 klo 10-14) hyväntekeväisyystempauksena, ja nämäkin lapaset menevät siis Venla-Apu ry:lle.

tiistai 10. kesäkuuta 2008

Huutokauppaa ja yksinhuoltajuutta

Toista viikkoa mulla on mieliala vaihdellut kiukun ja harmin välimaastossa, eikä syynä suinkaan ole miehen reissuhommat vaan ihan muu..

Miehellä alkoi taas työkeikat eri puolella Suomea (Tampereelta Lappeenrantaan ja jossain Itä-Suomessakin taitaa käväistä). Keväällä oli töissä tarjottu reissuhommia, ja mies oli kieltäytynyt, kun on suuri perhe ja silleen.. Mä sanoin, että ehdottomasti menet reissuun, meikäläinen tarttee jo vähän vapaata. Miehestä siis. Ekalle työmatkalle lähti heti kun koulut loppui, viime viikonloppuna käväisi kotona (nurmikot leikkaamassa) ja lähti taas. Juhannukselta reissutyöt luultavasti loppuu, jos loppuu.


Mutta tuohon harmituksen aiheeseen:
Täällä oli maanmiesseuralla viimeinen kokous, jossa huutokaupalla myivät pois seuran omaisuuden. (Nuorisoseura jatkaa toimintaa uudella innolla samojen ihmisten toimesta..) Kaupan oli erilaisia astioita, jokin maanviljelykseen liittyvä ihmehökötin ja 2-metriset kangaspuut.
Mä tietysti kuolasin noita kangaspuita, kun olen sellaisia havitellut parisenkymmentä vuotta. No, mentiin miehen kanssa huutokauppaan. Olin kangaspuista kysellyt jo etukäteen ja kyläläisten keskuudessa kulkee muutenkin huhu "se on sellainen käsityöihminen" ;oP, meidän odotettiin myös ostavan ne puut.
Oltaisiin luultavasti saatu ihan pilkkahintaan, mutta ne huusi yksi 7-kymppinen mies, joka ei niitä myy eteenpäin (kysyin jo) eikä ikinä niitä tule käyttämään tai tarvitsemaan. Miehellä vain on rahaa kuin roskaa, ja hirveä hinku kerätä ympärilleen kaikkea romua ja roinaa. Turha siinä oli meidän köyhien montaa huutoa yrittää. Voi prkl. Oon mä niitä itkenyt ja itsekseni (ja miehelle puhelimessa) kiukutellut. Ihan reilu huutokauppa, ei siinä mitään, mutta kun harmittaa niin vietävästi. ;o///

Nyt jäi tietysti kauhea pakkomielle saada omat kangaspuut. Ihan 2-metrisiä en oikeasti tarvitse, mutta kunnolliset kuitenkin. Kaikkia myyntipalstoja ja huutonettiä ym yritän seurata, jos sieltä löytyisi.. huoh.


Keskimmäinen poika (kohta 8v) on muutaman kerran käynyt jalkapalloharjoituksissa (kun kerta kaikki muutkin..). Treenit kestää puolitoista tuntia, ja sinä aikana me muut käydään marketissa ruokaostoksilla.
Kuvassa juniori, joka viimeksi sitkeästi jaksoi koko reissun, mutta lopulta sippasi kotimatkalla.




Käsitöistä ei tällä kertaa ole kuvia. Yhdet lapaset on valmistunut ja lisää olisi tarkoitus tehdä. Olen muutaman vuoden säilyttänyt kaapissani hyväntekeväisyyteen tarkoitettua, lahjoituksena saatua paksua pirkkalankaa. En vain ole malttanut langasta vaakatilkkuja neuloa, mutta nyt yritän saada lapasia aikaiseksi.

ARVONTAhan pitää minunkin järjestää (kun kerta kaikki muutkin.. ;oD ). Kävijämäärä lähentelee kymmentätuhatta, mitä en kyllä olisi ikinä uskonut tapahtuvan.. mutta arvonnasta huomenna lisää.

Nyt täytyy lähteä hakemaan pieni jalkapallisti kotiin ensimmäisestä oikeasta pelistään ! ;o))

maanantai 9. kesäkuuta 2008

Shetland Triangle

Puutarhassa möyrimisestä ja loputtoman rikkaruohoston nyppimisestä huolimatta olen kuin olenkin saanut neulottua valmiiksi huivin, joka menee äidilleni "tilaustyönä".

Mieluista mallia yritin aikoinaan kysellä, mutta mallilla ei tuntunut olevan niin väliä, kunhan kaikki hänen ostamansa lanka tulee käytettyä.. ;oP No, päädyin Shetland Triangleen, koska se on minusta kaunis ja (jopa tylsän) helppo malli! Toivottavasti saan sen joskus itsellenikin neulottua..

Huivissa on yhteensä 13 mallikertaa, lopussa 307 silmukkaa. Päättelykuvion jälkeen 323 silmukkaa.
Lankana Wetterhoffin Sivilla, värinro 922. Langankulutus noin 105g.
Puikot 3,75 bambupyöröt.
Huivin koko 80*160cm.



Täytyypä tunnustaa, hih, että taas vähän purinkin. Neuloin tuon reunakuvioinnin ensimmäisen kerran jo 12. mallikerran jälkeen, mutta lankaa näytti uhkaavasti jäävän reilu 10g kerä, ja sellainen olisi ollut anteeksiantamatonta tuhlausta. Purin ja neuloin vielä 13. mallikerran ja reunakuvion, jonka jälkeen lankaa jäi vain pienenpieni nöttönen, kirjevaaka ei näyttänyt edes grammaa!



Mitähän mummu sanoisi, jos tietäisi, että hänen hienoa huiviaan kuvattiin lapion kanssa. Ovat vaan niin hienosta sävy sävyyn. ;oDD

Jäänyt meikäläisellä taas rikkaruohojen kitkeminen kesken, tämä lapio odottaa perennapenkin laidalla työn jatkumista, toinen lapio töröttää ruusupensaiden keskellä. Tarvittaisiin oikeastaan muutama lapio ja harava lisää, voisi aina jatkaa kitkemistä siellä missä inspiraatio iskee, eikä tarvitsisi erikseen lähteä etsimään/ hakemaan työvälineitä..



Kevätesikot kukkivat jo näin kauniisti. Verihanhikki ja joku keltainen hirveästi leviävä perenna (jonka nimeä en muista mutta ei niin väliksikään) näyttävät siementäneen pieniä alkuja esikon kylkeen. On ne niin lutusia pienenä.



Omenapuussa kukat on nupulla. Hyvä sato näyttäisi taas tulevan.
Viime kesänä tuli valtavasti omenoita, olivat vain matoisia ja jäivät puuhun. Toissa kesänä sato oli niin valtava, että puu halkesi omenoiden painosta. Ihme kyllä pystyyn jäänyt osa kasvaa ja voi hyvin!



Vielä yksi kuva.
Meidän puutarhassa kummittelee. ;oD