Palasia

Kuopus oli taas nuhakuumeessa pari päivää ja nukkui suurimman ajan minun sylissäni nojatuolissa. Piti siinä samalla sitten jotain tehdä, ja koska lapsi sylissä on huomattavasti helpompi ja turvallisempi virkata kuin kutoa kun ei tarvitse pelätä tökkivänsä toista päähän terävillä puikoilla, päätin kokeeksi virkata yhden peittotilkun. Ja sehän niin kuin tiedetään, ON hyvin koukuttavaa puuhaa. Kokeilin saman tien kolme palasta valmiiksi. En päässyt etsimään lisää jämälankaa raidaksi, niin jäi vähän tuo neljäs kesken.

Isoäidinneliöistä koottavaa peittoa olen suunnitellut jo pitkään. Tarkoituksenani on virkata peitto 7 Veikasta ja sukkalankojen jämäkeristä (tässä Socken Wolle ja Fortissima Socka Mexiko kaksinkertaisina). Jos ei jämälankoja löydy tarpeeksi, saatan tietenkin käyttää ihan korkkaamattomiakin keriä, innostuksen mukaan..

Nyt tosin on yhdet sormikkaat kesken, ne menevät ehdottomasti tilkkupeiton edelle!
Ja sormikkaiden edelle taitaa mennä ovien ja seinien pesu. Ei sillä, että pesuhommat mitenkään inspiroisi, mutta täytyy kait minunkin jotenkin osallistua "pieneen pintaremonttiin", kun mies vihdoin suostuu maalaamaan katot, puolipanelit ja ovet valkoisiksi..

Vihertää

Ettei neulejakkuni valmistuisi turhan nopeasti, purin viime lauantaina kaiken siihen asti neulomani. Eikä ollut edes ensimmäinen kerta. Nyt olen saanut neulottua uudestaan ne viisi kerää, jotka olin siihen mennessä ehtinyt käyttää. Nyt neljännellä kerralla työ näyttäisi hyvältä, ja toivottavasti loppuosuus menee ensiyrittämällä. ;o)

Niin kuin näette, käsitöissä minulla jatkuu vihreä kausi (mistä lie tullutkin!). Pihalla taas ei ole havaittavissa pienintäkään orastavaa vihreyttä, vaan lunta on varmaan metri ellei toista.

Alla oleva kuva melkein lumeen hautautuneesta leikkimökistä on muuten ihkaensimmäinen kuva uudella kamerallani, jonka jouduin jälleen ostamaan.. ei ne meillä näköjään kestä..

Kevättöitä

Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Kaksi kesää sitten tehdystä kattoremontista jäi vanhoja katelevyjä, jotka levitettiin nurmikolle tarkoituksena tappaa paikalta nurmikko ja rikkaruohot. Nyt on katelevyt tehneet tehtävänsä ja siirretty uuteen paikkaan tekemään tuhojaan ja tälle ensimmäiselle paikalle tehtiin mansikkamaa! Jee! Ihanaa, meillä on taas oma mansikkamaa. Ei siitä taida vielä pariin vuoteen tulla satoa, mutta ollaan tässä muutaman vuoden oltu kalliiden ostomansikoiden varassa, joten mukava saada taas omia mansikoita.

Muutenkin ollaan puuhasteltu pihalla, haravoitu ja siivottu, lannoitettu ja nypitty ensimmäisiä rikkaruohoja. Viime kesänä en ehtinyt enkä jaksanut osallistua puutarhan hoitoon lainkaan, joten on sitä mukavampaa päästä jälleen tonkimaan kukkapenkkejä ja pensaiden alustoja. Lilja on jo sen verran iso, että viihtyy pikkuisen aikaa vieressä katselemassa ja maistelemassa kaikkea mitä maasta löytää.. ;o)

Huhtikuun aikana valmistui kaksi mitätöntä käsityötäkin. ;oP

Rinsessapipo 7vee Eskaririnsessalle kevätpuvun väreihin sopivana.
Lanka Lanett, jota kului 35g.
Puikot 2,5.
Muuta: Kavennukset aloitin muistaakseni 17. kuviokerran jälkeen.



Baktushuivi omaan kaulaan
Lanka Puro Takkatuli
Puikot 4,5
Muuta: Ostin mielestäni kaksi samanlaista kerää (pengoin kerät melkein ylösalaisin varmistuakseni), mutta niin vain ihan eri sävyjä noista löytyi..



Suomalaista mysteerisukkaakin aloin neulomaan, kun sukan alku näytti muiden blogeissa niin nätiltä.
Värit valitsin sen mukaan, että nämä sukat luultavammin menevät lahjaksi. Jollekin hoikempikinttuiselle. Ensimmäistä sukkaa neuloin varmaan kaksi viikkoa, tuttuun tapaan kaksi kerrosta kerrallaan, mutta jostain syystä innostuin toisen sukan kohdalla ja neuloin siitä ensimmäisen vihjeen valmiiksi yhdessä päivässä. Mistä lie moinen yhtäkkinen keskittymiskyky ilmestyi..
Olen neulonut sukkia jo hieman pidemmällekin, mutta siitä sitten seuraavalla kerralla lisää..



Toukokuun alussa vietettiin Liljan yksivuotis- ja Juniorin neljävuotissynttäreitä. Ihan yhteissynttäreillä meni, päivää ennen äitienpäivää, jolloin saatiin sitten syödä rääppiäiskakun lisäksi HäjynFlikan tekemään aivan ihanan herkullista hyydykekakkua! (Olivat kotitaloudesta saaneet kotitehtäväksi leipoa äitienpäiväkakun.)

Minä sain äitienpäivälahjaksi uuden digikameran vanhan Juniorin hajottaman tilalle. ;o) Olen tässä alkuvuoden ollutkin HÄjynFlikan kameran armoilla. Nyt on sitten uusi, ikioma, puolta halvempi kuin edellinen, mutta näillä kuvaajantaidoilla sen kummempaa tarttekkaan. Ja kovin kallista ei tähän huusholliin kannata hankkiakaan..!

Kuvassa Lilja HäjynFlikan vanhassa juhlamekossa. Lilja on jo pari kertaa noussut seisomaan sohvaa vasten (jee jee), mutta koska enimmäkseen liikkuu pyllyllään, mekkokin pysyi koko päivän niin nätisti tuossa "ympärillä". Kontaten se olisikin ryttäytynyt polvien alle. ;oDD



Tässä Lilja uudessa kummien tuomassa mekossa.. yrittää huomaamattomasti hiissata itsensä puutarhan puolelle..



Lisäilen noita linkkejä myöhemmin. Nyt alkaa jääkiekkopeli. Olen ihan varma, että SUOMI VOITTAA!

16.5. No niin, nyt on linkit lisätty ja muutenkin edittiä koko teksti. ;o)

Suomi sitten VOITTI! Mä tosin pystyin istahtamaan sohvaan vasta kun tilanne oli 4-1. Siihen saakka piti keksiä kaikkea puuhastelua; Liljan kylvetys, tiskikoneen täyttö, eteisen siivous, langan etsiminen lahjasukkiin.. ei meikäläisen hermot kestä. Mutta silti, MÄ TIESIN SEN. JEEEE!

KIPpailua

Eilen oli sitten KNIT IN PUBLIC- päivä, Oulussakin kuulemma kokoontuivat ihan kolmessa eri osoitteessa. Minä en kuitenkaan jaksanut vääntäytyä kotisohvalta mihinkään. Tai käytiinhän me pikkuneidin kanssa reippaalla vaunukävelyllä, mutta muuten saatiin aika kulumaan kotosallakin iihaan hyyvviin..

En ole ehtinyt harrastaa edes KNITTING in secret/ in closet/ /in garden/ in the toilet/ on the sofa.. Yksi kuun vaihteessa aloittamani sukka ON valmistunut, varren silmukoita päättelin kaksi päivää. Puikoissa taitaa olla jokin kirous, koska saman tien kun tartun käsityöhön ja neulon noin kolme silmukkaa, sängystä kuuluu parkaisu.

Ainoa tapa neuloa nykyään onkin retkottaa sohvalla puolimakuullaan vauva rinnan päällä nukkumassa.. Sekin on välillä aika haasteellista, juniori saattaa tälläisestä läheisyydestä äityä mustasukkaiseksi, ja jos ei muuta keksi (vaihtoehtoina mm. kantaa hiekkaa sisälle, läträtä vessassa vedellä ja kantaa sitä huoneisiin, kaataa itselleen ja samalla lattialle mehua, sammutella tv:tä, heitellä leluja, lyödä toisia, sylkeä lattialle), harjoittelee päälläseisontaa sohvalla ihan vieressä, jolloin saa pelätä, että potkaiseeko vauvaa vai saako puikon pystyyn persuuksiinsa.

Miehellä alkaa remontti olla paremmalla puolella, siis kaikki seinät on tapetoitu, katto- ja lattialistatkin vihdoin paikoillaan. Puolentoista kahden viikon kalastusinnostuksen (jota yritti tartuttaa myös poikiin, en tiedä onnistuiko) jälkeen aloitti katonmaalauksen, joka jää (taas) kesken, kun herra aikoo huomenaamuna lähteä ruåttin puolelle veljelleen kalastusavuksi.

Ärsyttää, että kehtaa lähteä! Vaikkei herrasta paljon apua olekaan, lähinnä sitä kuuluisaa henkistä tukea, niin tuntuu aika veemäiseltä, että jättää meikäläisen tänne koko lauman kanssa yksin. Siis kun oikeasti ei ole mistään työjutusta tai muusta pakollisesta kyse. Mutta kun herra nyt tahtoo kokeilla "ammattikalastusta".. Rehellisesti sanottuna nyt vielä nautin tilaisuudesta olla erossa vähän aikaa.. mutta voipi olla, että loppuviikosta alkaa jo kiehuttaa.

Käsitöistä ei siis kuvia tällä kertaa, mutta jos vaikka pikkuneidistäni yksi.. Kuvassa hällä ikää melkein 1kk.

Neuvolassa käytiin perjantaina ja painoa oli kertynyt 3580g ja pituutta 52cm. Neuvolatädin mukaan painoa olisi saanut tulla enemmänkin, mutta komiasti on ainakin noita poskia tullut, vai mitä. Leukojakin on välillä kolme, kuvassa vaan eivät näy.. ;o)

Väliaikaraportti

Täytyy laittaa hailuotolaisesta väliaikatietoja, niin muutkin tietää kuinka ahkerana täällä ollaan puikoissa.. onneksi iski nuo kovat pakkaset, niin ei tarvitse nenäänsä paljon pihalle laittaa vaan saa tyytyväisenä kökkiä sohvannurkassa neulomassa. Tosin persshe meinaa välillä puutua..

Hailuotolaisen etuosaan kuuluva kuvio, västäräkki (tai kaupunki, kartano, höyryluukku tai ruokalappu mm.) on 2o2n*2krs korinpohjaneuletta.



Takaosaan keskelle kuuluu levennyskiila. On nuo nykymiehetkin harteikkaita..



Olkapäihin virkkasin "vahvennukset" piilosilmukoilla.
Ensin luulin, että silmukat virkataan valmiin neuleen päälle, mutta aikani pähkäiltyä tulin siihen tulokseen, että virkkaukset tehdään (ja tein) neuleen reunaan jatkeeksi. Mulla kun virkatessa ilmestyy yhtäkkiä kaksi tumpeloa vasuria, tahin näiden kanssa kokonaisen illan. Sorruin sitten jo ompelemaan kappaleet olkapäiltä yhteen, pitäisi kait oikeaoppisesti virkata, mutta mä en enää jaksanut! Ja tää nyt on vaan yksi pusero.. (mä en sanonut tuota ääneen)..



Yritän saada puseron valmiiksi helmikuun aikana eli ensi sunnuntaina sen pitäisi olla valmis! Krääh, kiirettä pitää vaikka ensimmäinen hiha on jo melkein puolivälissä. Nyt jännittää kovasti, riittääkö lanka vai joudunko tilaamaan yhden vyyhdin lisää, sen verran uhkaavasti hupenee nuo viimeiset kerät..

Maaliskuussa alkaakin sitten hurja Hamstraus. Silloinhan alkaa Lankahamstraajat, joissa olen innolla mukana.

Taisi muuten sittenkin olla Lankahamsterit.

Hyvää Ystävänpäivää!

Hyvää Ystävänpäivää ja Riehakasta Laskiaissunnuntaita Kaikille Lukijoille!

Hernekeitto on hellalla porisemassa. Joulusta säästetty kinkun luu- ja lihakimpale odottaa pääsyä keittoon, muutaman tunnin päästä saadaan herkutella! Pullataikina pitäisi varmaan vielä pyöräyttää, pakkasessa kun ei ole kuin vaniljatäytteisiä pullia, ja ne ei oikein ole lasten suosiossa. ;o)


Käsitöissä Hailuotolainen on jo hyvällä mallilla. Pusero etenee hitaasti mutta varmasti, ja puolentoista viikon ahkeran tikuttelun jälkeen olen jo saanut vartalo-osan valmiiksi, aamulla jaoin silmukat etu- ja takakappaleeseen.



Resorin neuloin 2,5 pyöröpuikolla 14 sentin korkuiseksi. Resorissa on 268 silmukkaa ja "sileän" eli 4o1n- pinnan alkaessa lisäsin silmukat 300:aan. Puikot edelleen samat kakspuoloset, ettei neuleesta pääse vahingossakaan tulemaan liian leveää ja lötröä mun normaalisti löysällä käsialalla. (Mies kielsi ehdottomasti purkamasta mitään, se raukka kun repii aina tukkaa päästä, kun minä puran jotain vähänkin isompaa..heh.)


Sitten sitä omaa napaa, jos nyt jotakuta kiinnostaa..

Eli 26. viikko on jo meneillään, joten hyvällä mallilla ja voiton puolella ollaan.

Mähän olin kesän aikana tuudittautunut ajatukseen, että viime tammikuinen KM oli mulle viimeinen "kokemus" tällä alalla, joten syksyllä kuukautisten jäätyä pois, pitkään luulin vaihdevuosien alkaneen. Netin ihmemaasta löytyy asiasta hyvää tietoa; voipi alkaa jo nelikymppisenä.. ;oDD
Järkyttävä närästys, kahvin ja tupakan hajun etominen (mies siis polttaa ja haisee tupakalta) pisti sitten vihdoin epäilemään, että jos kuitenkin..

Muutenkin tämä on ollut erilainen raskaus kuin aikaisemmat, koska pari mulle tavallista raskausoiretta puuttuu kokonaan. Kerrankin voin sanoa olevani Elämäni kunnossa! Tietysti normaalia väsymystä ja (edelleen) närästystä on, mutta tuntuu kyllä uskomattomalta, että tää voi olla näinkin helppoa..

Normaalin 20 kilon painonnousun sijaan olen saanut pidettyä painoni melkein lähtölukemissa (toki lähtöpainoa on jo liikaa, mutta kuitenkin), tällä hetkellä kolmisen kiloa on tullut lisää (ja siinä yritän sinnitellä). Miehen tämänhetkistä kotonaoloa hyväksikäyttäen ja ilmojen salliessa (siis vesisateeseen tai 20 asteen pakkaseen en lähde) olen käynyt sauvakävelemässä, ja tuntuu kuin kuntokin olisi syksyn rapakunnosta parantunut, olen vähitellen pidentänyt kävelymatkaa.

Niskapoimu- ja rakenneultrat olen jo käynyt (tämän vuoden alusta Oulun kaupunki kustantaa molemmat odottajalle) ja riskiraskausveritestien tulosten perusteella kävin myös Oys:ssa otattamassa istukkanäytteen. Näytteenottoa edeltävä viikko oli aika ikävää ja itkuista aikaa, mutta helpotti pikkuisen kun ultrassa tulokas näytti ihan normaalilta eikä miltään alienilta niinkuin olin jo mielessäni pelännyt. Tulokset tuli onneksi muutamassa päivässä ja niiden perusteella meille on tulossa kromosomeiltaan terve lapsi!

Huvittavaa on se, että vähän aikaa sitten kuulin myös siskon odottavan, hänellä laskettu aika on vain parisen viikkoa aikaisemmin kuin mulla. Tässäpä meitä on kaksi vanhaa varista..

Mikä on kun ei valmistu..

Ekaksi täytyy tietenkin kiittää kaikkia, jotka oli niin nätisti kehunut tuota HäjynFlikan kesäkassia. Ihana lukea kommenttejanne. Kiitos!



Pikkuneitien kesäkassit on vihdoin virkattu, vielä täytyisi hankkia niihin vetoketjut ja vuorikangas. Kun vaan jaksais, ehtis ja sormet taipuis.. Suunnittelin vuorittavani kassit esikoisen vanhoilla juhlamekoilla, jotka ei ole nuoremmille tyttösille kelvanneet ja jotka on jo pakattu kassiin odottamaan kirpparilähtöä..

Williams' Double Yellow


Kattotiilien hiominen on sitten vihdoin loppusuoralla! Urakka pääsi kusemaan viime viikon lopulla, kun sisko perheineen pölähti kyläilemään ja viettämään samalla HäjynFlikan 12-vuotissynttäreitä. Siskonmies pääsi kattotalkoisiin, mutta mulla aika meni passaamiseen ja paapomiseen..

Mutta nyt olen hionut lähes 2000 tiiltä. Ja se tuntuu koko kropassa, varsinkin kädet on lujilla. Jätin kerman viimeiseksi eli harjatiilet ja muotoon leikatut tiilet pitäisi vielä hoidella. Mitähän mä sitten teen?! Mies jo aloitti maalauksen, mutta ehkä mäkin pääsen vähän pensseliä heiluttamaan.. Aluskatteet (eli pieni korotus kattotuoleihin, uudet tuuulensuojalevyt ja sateenpitävä kangas/muovi on laitettu suurinpaan osaan kattoa, lauantaina pitäisi laittaa loput.

Tässä kuva parista tiilestä ennen hiontaa. ;o)



Takana hiottuja tiiliä ja etualalla pohjalakattuja ja kerran maalattuja tiiliä.



Jos joku nyt huolestui kirjoituksen aiheesta, niin vannon, että tästä neuleblogista EI ole tulossa remonttiblogi! ;o) Yritän vaan selitellä miksei käsitöitä synny.

JOS meillä nyt ihan oikeasti aloitetaan rakentamaan yläkertaan huoneita, perustan sitten toisen blogin, jossa kerron remontin etenemisestä.. Mutta antaas kattoo ny.

Tuossa hioessani olen katsellut pihaa ja suunnitellut suuria. ;o) Kukkapenkki uusiksi. Lumimarjapensaat siirtyy sivummalle keltaruusun tieltä. Angervopensaat helvettiin. Kempeleen ruusu jonnekin tontin laidalle. Lisää ruusuja ja paljon. Yksi koivu jo kaatui, kun uhkasin miehelle, että jos se ei nyt lähde, alkaa tiiliä kolisemaan..

Rosa Hansa


Rosa Moje Hammarberg

Kirjontaa

Neuleissa ei ole mitään valmistunutta, jos ei paljon keskeneräistäkään, joten esittelenpä teille palasen Oravametsää.

Tässä viime keskiviikon tuotos. Oikeastaan kirjoin näitä kaksi samanlaista, mutta tänään vasta pistelin linnunsilmäpistoilla nuo valkoiset hörhelöt. En tiedä mitä kukkia ovat (olevinaan), olen aina ala-asteelta lähtien inhonnut biologiaa ym lukuaineita, niinpä kasvien tuntemuskin on (edelleen) täysi nolla.



Tämän tein eilen. Minusta aivan ihanan värinen, olen muutenkin heikkona sinisen, turkoosin ja vihreän yhdistelmiin. Tämä onkin rekipeitosta mun lempparikukka!



Olen miettinyt, että pitäisi vaihtaa tuo bloginimi, heh. Vaikka lempivärini on aina ja ikuisesti punainen, neulon nykyään paljon kaikkea muuta kuin punaista, nytkin on odottamassa kerä oudonvihreää Kamenaa pääsyä uudeksi, omaksi Kpty-huivikseni. Lankaa keriessäni manasin itsekseni suureen ääneen, miten ihmeessä olen mennyt ostamaan niin kamalan väristä lankaa (tapahtui viime kesänä), mutta sitten Prisman bonuspäivillä hullu menin ja ostin melkein yhtä oudon värisen kevättakin itselleni. No, kunhan kevät tästä alkaa vihertää, niin minäkin..

Laskiaispäivän iltaa!

Mites ne laskiaispullat syödään?
Kermavaahto ja hillo ensin, sitten pulla, jos vielä tekee makeaa mieli. ;o)



Käsitöissä keskeneräisenä hätyyttelee kaksi huivia ja kärjestä aloitetut sukat. Outoa sikäli, että yleensä teen yhden työn kerrallaan! Sukat ei inspiroi yhtään, kevätyllärihuivia haluttaisi jatkaa, mutta päätin yrittää saada Fifini valmiiksi ennen kuunvaihdetta. Saisin Hamsteritiliini muutakin kuin säärystinparin. ;o)

Fifin lanka vain tuntuu olevan NIIN riittoisaa ja sitkasta sorttia, ettei se lopu ikinä. Yhden vyyhdin sain jo tuhottua, toinen vasta aloitettuna, tarkoitus olisi käyttää koko 200g ja saada mahdollisimman iso ja lämmittävä huivi. Pätkävärjätystä langasta neulon, ja vaikka värit on hyvät ja neuloessani nautin värien jatkuvasta vaihtumisesta, lopputulos ei ole kovin kaunis mutta ihan hauskannäköinen..

Laitan kuvia sitten valmiista tekeleestä.

Stressiä en kyllä ole jaksanut hamsterigrammoista ottaa!
Yhtenä päivänä innostuin huovuttamaan! Mitään suurta ja hienoa en saanut aikaiseksi, enkä kehtaa edes kuvata. Lampaanvillan haju tuntui aluksi nenässä mukavalta, mutta alkoi kohta kuvottaa, ja mun piti siivota apukeittiö perusteellisesti, että sain sen hajun pois. En ihan heti taida huovuttaa uudestaan, ei se niin kivaa ole..
Eilen jostain kummasta päähänpistosta otin ompelukoneen esille ja korjasin muutamat lasten housut (parit laitoin suosista roskiin). Kummallisia kromppakinttuja nuo meikäläiset, kun aina on housuissa polvet puhki. Lopuksi vielä ommellahurauttelin hantuukeihin ripustuslenkkuja katkenneiden tilalle. Kehtaan kyllä sanoa olevani tyytyväinen itseeni, sain sentään tehtyä kaksi _inhokkihommaani_ pois päiväjärjestyksestä! Jes!



Ensi viikko meillä onkin hiihtolomaviikko, ja lähdetään luultavasti koko viikoksi mummulaan Pohojanmaalle. Meidät on kerrankin oikein kutsuttu, miehelle on nimittäin luvassa puuhommia. ;oPP
Toivottavasti ehdin viikon aikana käväisemään Kauhavan Kangasaitassa, ja Seinäjoelta pitäisi löytää Fiona (käsityöliike).

Kptyh v5

Eli selkokielellä Kevätpäiväntasausyllätyshuivin vihje 5 valmiina.

Tässä pingotettuna sen mitä pyöröpuikolta pystyy.. ;o) Nelosen puikoilla 100 grammaa Kamenaa riitti riviin 179 saakka. (Tärkeä tieto!)



Seuraavaa vihjettä odotellessani aloitin Fifi III-huivin langasta, joka on halunnut Fifiksi jo useamman vuoden. Nyt langan toive toteutuu, ellei sitten lasten kerjäämät pipot, rannekkeet ja lapaset kiilaa edelle.


Sitten muuta asiaa.. Eilen oli koululla tiedotustilaisuus tämän alueen koulupalveluiden järjestämisestä. Mies joutui tietenkin sopivasti lähtemään työkeikalle omalla autolla (kotiutui aamuviideltä), joten ei päästy tilaisuuteen kumpikaan, mutta kuulemma ehdotuksena oli, että meidän "lähikoulussa" toimisi luokat 0-2, ja sen jälkeen oppilaat siirtyvät seuraavaan lähimpään (?) ja isompaan kouluun kutosluokkaan saakka.
No, tuossa saattaa mennä useampi vuosi ennen kuin saavat muutoksia aikaiseksi, katsotaan nyt.

245

Silmukoita vielä oikea määrä. Mikä se on? Tietysti se, mitä koko Suomi neuloo. Kevätpäiväntasausyllätyshuivi. ;o)

Sorruin sitten minäkin osallistumaan jännitysneulontaan, vaikka toisin päätin. Kolmannen vihjeen ilmestyttyä riensin Villiinaan ostamaan luonnonvalkoista Kamenaa ja nyt olen puikot kipinöiden ja pää höyryten neulonut monta päivää. Neljäs vihje valmistui tänään. Huh!





Seuraava ohje ilmestyy onneksi vasta ensi viikon perjantaina. Ehdin vähän hengähtää tästä, ja aloittaa tyttärelle säärystimet. Toivottavasti saan säärystimet valmiiksi ennen kuin Wetterhoffilta tulee tilaamani langat.. Pitää saada työn alle toinenkin huivi, jonka olen ajatellut laittaa loppukuusta 40v täyttävälle serkulle lahjaksi.

Niin me tyttösetkin vanhetaan.

Purapuramaa

Terveisiä taas täältä Purapuramaasta eli Purkulandiasta! Olen viettänyt sohvamatkallani jo pari päivää tutustuen uuteen sukkamalliin. Tai ei uuteen, mutta sellaiseen, jota en ole ennen tehnyt/ nähnyt/ kokenut!

Kyseinen sukkamalli on Jaywalker, jota lähestyn ennakkoluulottomasti tyyliin neulo-pura-neulo-pura-neulo-toivottavasti kolmas yritys valmistuu. Kiva ja helppo malli, juu, mutku tää on taas nii tätä säätämist hei.

Tähän mennessä olen neulonut kaksi sukanvartta, toista ehdin kantapään alkumetreille saakka ennen kuin purin. 84 silmukalla varsi tuntui löysältä ja 76 silmukalla kiristi. Mutta en lannistu, EN. Uudet silmukat on jo luotuna, 84 uusintana. ;o))


Muuten olen kyllä ollut niin pätevä ja kätevä emäntä, että pakko kehua (jos nyt itseään saa kehua?). Siivonnut olen ja leiponut. Lämmittänyt leivinuunia pari kertaa tällä viikolla..yhtenä yönä oli ollut pakkasta, laitoin heti uuniin tulen, ja eilen sitten uudestaan. Alkoihan talo lämmetä! Paitsi että mun palelu ilmeisesti johtui räkätaudista, joka tänään iski kunnolla (lapset nimittäin valittaa, että on kuuma, höh).
Isäntäkin muistaa sentään soittaa reissusta. ;o)


P.S.Tost lankakeräst ny ei ol kuvii.

Tämän hetkistä

Arvaa mitä kuva esittää! No heh heh.

Samainen pusero edelleen työn alla, edennyt sentään jo toiseen hihaan. Tässä samalla kun odottelin kuvien latautumista koneelle, päättelin lankoja etu- ja takakappaleista. Niin tylsää hommaa nämä viimeiset vaiheet. Yleensä toista hihaa neuloessani prässään jo muita kappaleita valmiiksi yhteenompelua varten. Nopeuttaa muka valmistumista.

Tänään minun piti ottaa loppukiri puseron kanssa, mutta juniorilla oli yöllä korkea kuume (en mitannut, mutta poika oli ihan tulikuuma) ja tämän päivän hän onkin ollut surkeana pelkkää sylivauvaa. Pojalle näyttäisi olevan tulossa kulmahampaita, ja luulin kuumeilun ensin johtuvan siitä.. mutta luultavasti on saanut kylmää, kun tyhmä äiti ei ole laittanut tarpeeksi vaatetta päälle pihalle. Kurjaa!
Joka syksy tarvitaan näköjään ainakin yhdelle kunnon räkätauti ennen kuin syyskamppeet tulee kaivettua esiin kaapeista.



Punainen jaloangervo on yksi lempikukistani, ja se kukkii parastaikaa. Ihana!



Käytiin lasten kanssa lauantaina shoppailemassa ja ostettiin jättipurkillinen hamahelmiä ja pari uutta muottia. Siitä irtosi lapsille ajankulua koko viikonlopuksi.



Sunnuntaina käväisin pikaisesti OuNen (Oulunseudun neulojat) tapaamisessa Ainolan puistossa. Kauaa en ehtinyt paikalla olla, koska mies lähti viiden maissa taas työmatkalle, mutta senkin tunnin aikana isoin poika jo ehti soittaa, että "koska sä tuut, tuu pian, täällä on paljon silitettävää odottamassa.." Siis ei mitään pyykkiä vaan hamaukkeleita. ;o))

Harmaata ja ankeaa

Mielialani on kuin tämä kerä 7veikkaa, josta juniori teki selvää kun hetkeksi selkäni käänsin. ;o)



Kuvan otin jo pari viikkoa sitten, kun aloin neulomaan keskimmäiselle poijanjäärälle jussipaitaa.
Piti samalla netistä etsiä mahdollisia kohteita kesälomareissulle. Alkuperäinen vitsiksi tarkoitettu heittoni oli, että mennään vaikka Savonlinnaan.. Karttaa sitten tutkittuani (maantieto on aina ollut inhokkiaineitani, siispä Suomen karttakin on mulle melkein tuntematon..) huomasin, että kaupunkihan on tajuttoman kaukana kotoa! Lopulta kuitenkin lomareittimme kulki Savonlinnan kautta aina Lappeenrantaan ja Porvooseen saakka. ;o))
Viikon verran reissattiin. Loman loppuhuipennukseksi (lapsia ajatellen) jätettiin Särkänniemessä käynti. Sieltä ajettiin vielä pariksi päiväksi mummulaan huilaamaan, että jaksettiin matkustaa kotiin takaisin.

Vaikka lomailusta saatiin ihan tarpeeksi, eikä kukaan enää olisi jaksanut mihinkään.. en osaa nauttia kotona olostakaan. Väsyttää ja vi****aa koko ajan. Neljä lapsista aloitti maanantaina koulun, ja päivät on suht rauhallisia kotona kahden nuorimmaisen kanssa. Silti en jaksa mitään, eikä huvita mikään.
Mies lähti taas reissuhommiin, luultavasti palaa viikonlopuksi kotiin, mutta lähtee taas ensi viikolla. Väsyttää ja pelottaa pelkkä ajatuskin olla taas yksin lasten kanssa koko pitkän syksyn. Yksin pitää huolehtia ja kantaa vastuu kaikesta.
Ja kotona ollessaan mies on niin rätti, ettei jaksa kuin sohvalla maata.. Yläkerran remontti ja uudet huoneet jäivät sitten tältä kesältä tekemättä.. mitenpä näillä sateilla olisi ulkokattoa uusinut ja kattotuoleja korottanut? Mutta niin tuntuu kaikki muukin jäävän puolitiehen.. Onneksi hän sentään pääsee eroon "kakkosjobistaan". Alkuviikosta oli kokous, jossa käsittelivät eroanomuksen, ja paikka laitetaan hakuun pikimmiten (työ kuitenkin loppuu vasta vuodenvaihteessa). Jes! ;o))


Käsityöt innostaa ihan yhtä vähän kuin kaikki muukin elämä. Heh. Jussipaitaa olen neulonut viitisentoista senttiä. Ennen lomaa vetäisin työstä puikot irti ja tarkoitus oli purkaa tekele loman jälkeen. Mutta kun mikään uusikaan työ ei iske, pujottelin puikot takaisin ja jatkoin paidan neulomista.. Vähän terapiaa kait!? Vaikka niin tylsää.
Ikävää neulottavaa tuo 7veikka. Ja niin harmaata.

Sori vaan mutta

..siirrän arvontaa vähän myöhemmäksi.. taitaa kuitenkin mennä aikaa ennen kuin 10 000tulee täyteen. Jollain ihme sisälukutaidollani pikaisesti vilkaisin, että jee, 1000 kävijää kohta täynnä. Nyt en kyllä enää ymmärrä miten senkin laskin, mutta hällä väliä, ei tämä niin vakavaa ole. ;o)

Mutta jottei tämä ihan turhanpäiväiseksi jaaritteluksi jää, laitan kuvan ensimmäisistä valmistuneista lapasista. Oransseistakin toinenkin lapasen on jo puolivalmis, en vaan viitsi kuvata uudestaan.



Oulunseudun neulojat järjestävät KIP- päivän (Kauppatorilla lauantaina 14.6.08 klo 10-14) hyväntekeväisyystempauksena, ja nämäkin lapaset menevät siis Venla-Apu ry:lle.

Rinsessapipo

Ensiksi kiitoksia kaikille punaista tennesseepuseroani kehuneille! Hauska kuulla, että se muidenkin mielestä on kaunis. Minustakin se on ihan nätti, ja uskon että sille on myös käyttöä. ;o)

Tyttärelle valmistui jo toissapäivänä rinsessapipo Sävy-woolista. Piposta tuli niin mieluinen, että neiti illalla sängyssä lukiessaankin piti pipoa päässään. Tai sitten meillä on vaan niin kylmä, kun ei olla leivinuunia lämmitetty vähään aikaan. ;oP

Kameran patterit loppuivat sopimattomasti heti pipon kuvaamisen jälkeen. Kokeilin lainata pattereita kelloista ja kaukosäätimistä siirtääkseni kuvat koneelle, mutta kaikki ne näyttivät vetelevän viimeisiään. Tänään muistin jo ostaa pattereita, joten voin esitellä pipon. Otettiin kuvia pihallakin, mutta langan väri muuttui ikäväksi, yksi sisällä otettu sentään onnistui..

Rinsessapipon ohje Ullasta.
Pipossa on 125 silmukkaa, neulottu kolmosen puikoilla ja kavennukset aloitettu (muistaakseni) 16 kuviokerroksella. Suht sopiva 10-vuotiaan päähän.



Nyt puikoilla on lapaset samasta langasta samalla kuviopinnalla samalle tyttärelle. Heh heh. Saattavat vielä ehtiä samalle keväälle! Vaikka sama se vaikkeivat ehtisikään. Sama hyytävä viima ja kylmyys täällä on syksylläkin. (Sorry, äiti on vähän väsynyt.) ;o)

Kauhavan kangasaitan paperinarusta väänsin tälläisiä kukkasia yhtenä iltana. Lisää vielä täytyisi tehdä, ihan Modan (2/2008) ohjeen mukaista verhoa/ tilanjakajaa en näistä aio, jotain paljon pienempää.. mutta siitä sitten myöhemmin lisää, kunhan näen tuleeko näistä kelvollisia.
Houkuttelisi kyllä tehdä eteisen ikkunaan tai kattoon jonkinlainen verhosommitelma paperinarukukista, mutta saa nyt nähdä viitsinkö kyhätä sellaista pölypesää..




Koululaisilla oli tänään kevätretki. Kävivät Kemin teatterissa katsomassa Ronja Ryövärintyttären. Retki oli ollut mukava, ja osa tykkäsi näytelmästä ja osa ei. Eskarilaiset tekivät retken Ainolan puistoon, jossa olivat leikkineet, syöneet eväitä ja saaneet ostaa kahvilasta jäätelöä. Mukavaa oli kaikilla ollut!

Mää en ala

Lapset toi koululta lapun, että kevätjuhla (ja koulukotitoimikunnan myyjäiset) pidetään jo ensi keskiviikkona, 7. toukokuuta, ja koska mulla oli aikomuksena kerrankin pukeutua tyylikkäästi (heh) itsetehtyyn neuleeseen, tuli pikkuisen kiire Tennesseepuseroni kanssa.

Parissa päivässä neuloin takakappaleen sileän neuleen vaihtumiskohtaan saakka eli nelisenkymmentä senttiä valmista puseroa. Muutama epätoivoinen huokaisu pääsi siinä vaiheessa, kun huomasin tehneeni koko pintaneuleen matkan samaa virhettä. ARGH! Pitääkin olla sellainen älypää, valopää idiootti, etten lue ohjetta läpi enkä edes katso kunnolla mallineulepiirroksia..

Keskellä kuviota on kolmen silmukan kavennus, tässä väärin tehtynä eli kolme silmukkaa takareunoistaan yhteen (tämä piti tehdä vain kerran kuvion vaihtuessa sileään):


Ja tässä oikein tehtynä (kaksi silmukkaa nostettu neulomatta, neulottu kolmas ja "neulomattomat" vedetty yli):



Pistin tuon takakappaleen jäähylle (puran sitten myöhemmin, kun kiukku on lauhtunut), ja aloitin uuden kappaleen. No sikäli ihan hyvä juttu, että neuloin ensimmäisen tekeleen L-kokoa ja vaikka sitä kuinka eteeni venyttelin ja vanuttelin, en ollut varma peittäisikö se minun hmm runsaan ahterini.
Aloitinkin uuden XL-kokoisena.. tuskin tulee liian iso. ;oD

No, päätin sitten olla armollinen itselleni, ja etsiä jotain muuta päällepantavaa juhliin. Puseron aion neuloa valmiiksi rauhassa ja ajan kanssa kiirehtimättä, se on nyt päätetty! Juniorillakin on sellainen mustasukkaisvaihe, ettei tykkää lainkaan mun neulovan vaan alkaa kiukuttelemaan kun istahdan käsityö sylissäni.

Vapun kunniaksi lapset saivat kauan mankumansa jättitramboliinin.
Tässä vielä hyppivät ilman suojaverkkoa.. se kun piti hakea toisella kauppareissulla, koska miehelle ja kahdelle kaupan varastomiehelle ei juolahtanut mieleen, että suojaverkko saattaisi olla ihan erillisessä laatikossa.
Yhteishinta ja kaksi pahvilaatikkoa,vau? Pahvit!

Lapsilla riemua riittää:



Minä vietin vappuni pyykkiä pesten, koko päivän koneessa pyöri lasten toppavaatteita. Tänään sitten olen tunkenut vaatteet kaappeihin kesäsäilöön. Mä olenkin varastoinnissa hyvä, suorastaan mestari! Saan sullottua kahteen kaappiin kaikki lasten toppa- ja kevätvaatteet, ja kolmeen yläkomeroon toppakengät ja kumisaappaat.. ja niitähän riittää. Kaapit alkaa jo pullistella liitoksistaan.. mutta ehkä mä joskus saan oikean varaston, tai edes vaatehuoneen.

Munkkeja toki paistoin myös (litran pullataikinasta), ja omatekoista simaa juotiin, nam nam.

Sukkii, kukkii (ja vähä laiffii)

Jotta perussukan neulominen ei kävisi tylsäksi, lankaa on hyvä olla niin vähän, että jännitystä riittää loppuun saakka. Tässä ensimmäinen sukka jäänyt vähän vaiheeseen odottamaan kaveria.. ;o)




Miehen vanhempi sisko (miehensä kanssa) käväisi eilen kylässä, ja toi minulle kiinanruusun alun.
Kiinanruusussa on hyvät juuret ja yksi nuppukin jo. Olisin jo istuttanut sen, tyhjä ruukkukin löytyi mutta multaa oli vain pieni, kuiva paakku pussin pohjalla.

Ystäväni sai vaihdossa aikoja sitten istuttamani pylvästyräkin alun.. toivottavasti sattui se yksilö, jota kissanroikale ei ollut vielä pudottanut lattialle, yritin kyllä valkata parhaan. Kaupan päälle laitoin vielä lapsenlapselleen vietäväksi sen "ylijäämä"ponchon, jonka virkkasin tuossa vähän aika sitten.

Kuvaa kiinanruususta, tässä aidommassa värissä:

Ja tässä salaman kanssa otetussa kuvassa kauniimpana:



Juniori sanoo jo äiti, ei enää ättä tai ätti. Ihanaa! Aidoimmillaan taitaa tokaista sanan, kun on aikansa meuhkannut sängyssä eikä äitinsä millään jaksaisi reagoida toisen aamuvirkeyteen..
Miten lapset onkin heti herättyään niin virkeitä? Mitä pienempi lapsi, sitä suuremmalla virralla lähtee aamulla käyntiin. Kymmenenvuotias nukkuu jo viikonloppuisin pitkään ja saattaa herättyään olla pitkään samanlaisessa tokkurassa kuin vanhempansa..
Viime yönä juniori oli kuumeinen, mutta jatkoi aika nätisti uniaan suponlaiton jälkeen. Hyvä olikin, kun minäitte pääsin sänkyyn vasta yhden maissa. En millään olisi jaksanut monen tunnin yöriekkumista.

Saippuatehtailija, ei kun taiteilija ;o)

Tule hyvä saippua, älä tule paha saippua.

Onnistuos los saippuos.

Tässä päivällä purkeista, purnukoista ja kääreistä ottamani ja sopiviksi paloiksi siivuttamani saippuapalat. Tai onhan niitä enemmän joka sorttia, vain muutama pääsi esittelyyn.

Kahvisaippua (vas.) ja Mantelisaippua (sis. jauhettua mantelia ja manteliöljyä)


Kamomillahunajasaippua (vas.) ja Tyrnihunajasaippua



Anissaippua (vas.) ja Kanervankukkasaippua (molemmissa myös väriainetta)



Silkkisaippuat



Kaikki saippuat (paitsi silkkisaippua) on tehty samalla perusohjeella, lisäämällä valmiiseen saippuamassaan muita aineksia.

- 150g kookosrasvaa sulatetaan vesihauteessa
- 350 g rypsiöljyä (tai vastaavaa) sekoitetaan

- 150g kylmää vettä, johon sekoitetaan
- 71g lipeää

Lipeävesiseos lisätään rasvoihin, sekoitetaan sauvasekoittimella kiisseliksi (noin 5min). Laitetaan muotteihin.

Tässä vielä perhepotretti:




Pari päivää olen jo pähkäillyt nuorimmalle tyttärelle pipoa (tietenkin jokainen lapsi on vailla uutta), sopiva mallikin on ollut suunnitteilla jo viime keväästä. Silmukkamäärä vain ei osu kohdalleen.. kolme aloitusta olen jo tehnyt ja viimeisinkin meni purkuun.
Aivot kävi sen verran ylikierroksilla eilen tuon saippuatehtailun jälkeen, että päätin välityöksi neulaista lapsen sukat. Tuttu ja turvallisen rauhoittava työ. ;o))


(Lisäys 21.4)
Vaikka sekoittelin saippuoihin aineksia ihan sekoittamisen ilosta ja kokeilun halusta, kirjaan vähän lisätietoa aiheesta:
- Saippuassa kahvi poistaa käsistä kalan hajua.
- Kamomillalla ja kanervalla on ilmeisesti rauhoittava vaikutus, hunajalla pehmentävä.
- Mantelisaippua tuoksuu ihan marzipaanilta, nam, tekisi mieli haukata.

Keskeneräistä väkkärää ja lankaostoksia

Pinwheel sweater on edennyt kaulukseen. Silmukoita on tällä hetkellä 336 (42 yhdessä lohkossa). Muutaman levennyskerroksen aion vielä neuloa, sitten saa riittää...

Raidallisena takki olisi ollut hauskemman näköinen, mutta otettiin mitä lankakätköistä löytyy.. ja neidille kelpasi tummanpunainen 7Veljestä.

Vielä kun saisi urakoitua hihat ja kauluksen reunan. Kädet on ihan kipeinä neulomisesta (raskasta työstettävää tuo 7Veikka), mutta olenkin yrittänyt olla ahkerana.



Tummanpunaista lankaa jää yli ainakin kerä ellei kaksi, ja huomasin että juuri tuota väriä käytetään jussipaidoissa.. joten välttääkseni ikuisen pipo-vanttuut-sukat-linjan loppulangoilla, ostin cittarista pari kerää perusharmaata lisäksi. Niistä saan tuolle ekaluokkalaiselle poijanjäärälle jussipaidan.




Sinikirjavista Samoksista syntyy vielä yksi poncho, vaikka vannoin etten enää yhtään ikinä virkkaa. But never say never. Eskarilainen antoi pitkin hampain oman ponchonsa pikkusiskolleen, koska se oikeasti sopi tälle paremmin. Nyt virkkaan sitten eskarilaiselle uuden. Juuh.


Piti muuten oikein sanakirjasta katsoa tuo pinwheel.. ja siellä oli ainoa suomennos "väkkärä", joka sitten taas oikeasti tarkoittaa mitä.. ;o)


Kävin muuten joskus muinoin työpaikkahaastattelussa naistenpäivänä. (Haastattelu meni hyvin ja sain työpaikan. Pääsin "toiveammattiini", johon en välttämättä enää haluaisi palata..) Olin tosi yllättynyt ja huvittunut, kun haastattelusta poislähtiessäni päällikkö ojensi minulle naistenpäivänruusun. ;oDD

Niin että Hyvää Naistenpäivää Kaikille! ;oD