Isoäidinneliöistä koottavaa peittoa olen suunnitellut jo pitkään. Tarkoituksenani on virkata peitto 7 Veikasta ja sukkalankojen jämäkeristä (tässä Socken Wolle ja Fortissima Socka Mexiko kaksinkertaisina). Jos ei jämälankoja löydy tarpeeksi, saatan tietenkin käyttää ihan korkkaamattomiakin keriä, innostuksen mukaan..
Nyt tosin on yhdet sormikkaat kesken, ne menevät ehdottomasti tilkkupeiton edelle!
Ja sormikkaiden edelle taitaa mennä ovien ja seinien pesu. Ei sillä, että pesuhommat mitenkään inspiroisi, mutta täytyy kait minunkin jotenkin osallistua "pieneen pintaremonttiin", kun mies vihdoin suostuu maalaamaan katot, puolipanelit ja ovet valkoisiksi..
6 kommenttia:
Raikkaita paloja pukkaa! Nuo edellisen postauksen sormikkaat on tosi kivat ja ihailen myös miten nätisti olet saanut nuo sormien neulomiset toteutettua.
Kivan väriset palaset, tulee kyllä nätti peitto.
Tsemppiä pesupuuhiin ja maalausremppaan! :-D
Hienoja palasia!
Kyllä muuten kutominenkin onnistuu lapsi sylissä, pyöröillä ei tuu tökittyä :D
Tosin helpommin kutimesta tippuu silmukat kuin virkkuutyöstä.
Kristiina; juu, tulee värikäs peitto.. sitten joskus. Sormikkaissa väritys meni aika kohdilleen, kun kerin kerästä kaksi erillistä alkamaan samasta väriraidasta. Sormiin muuten sitten jouduin poimimaan enemmän välisilmukoita kuin ohjeessa.. ollaan niin isokätisiä. ;o))
Marleena; kiitos tsemppauksesta! On kyllä kamalaa puuhaa remontit, kun heti on huusholli ylösalaisin!
Mrs. Marple; juu, onnistuu toki kutominenkin, mutta mulla oli taas kesken kakkosen puikoilla kudottavat sormikkaat.. turhan hankalaa. Ja meillä on neidillä kiva tapa hiplata ja tunkea käsiään mun hihojen sisälle.. siinä on vähän nalkissa. ;oDD
No olen kyllä samaa mieltä, että virkkuukoukku on se turvallisempi vaihtoehto =) Eipä näy aika menneen hukkaa, kivan iloisen väristä peittoa onkin tulossa.
Sude; aivan. ;o) Ehtis vaan virkata lisää.. ;o)
Lähetä kommentti