Sivut

maanantai 15. syyskuuta 2008

Juttua lapsista

Koululaisilla on tänään valokuvaus, ja vaikka mä mielestäni en yleensä jätä asioita viime tippaan, nyt kuitenkin niin tapahtui..

Lauantaina käytin meidän neidit kampaajalla, kahdella lyhennettiin latvoja (kymmenen senttiä pois) ja keskimmäiselle leikattiin lyhyt polkkatukka, joka sopii hälle tosi hyvin.
Tänä aamuna ennen koulun alkua ajettiin kaupungille instuun korjauttamaan silmälaseja! Poijan lasit hajosi jo viime viikolla (linssi lähti kun ruuvi irtosi).. uudet lasit muuten, vasta pari viikkoa ollut. Ekaluokkalaisen lasit hajosi vasta nyt viikonloppuna, kun juniori väänsi sangat ihan vintturalle.. Molempien lasit saatiin onneksi korjattua, poijan laseja vaan säädettiin ja säädettiin, kun oli muka niin tarkkaa.. ;o)

Ajoin lapset kouluun, enkä ollut vielä päässyt kotiin, kun poika jo soittaa itku kurkussa, että häneltä hajosi lasit. Luokkakaveri oli kuulemma keinusta potkaissut häntä naamaan, ja lasit oli mennyt taas vinoksi. Eikä kuulemma mene kuvaan.

Täytyy sanoa, että itku pääsi itselläkin, kun niin harmitti toisen puolesta.

7 kommenttia:

-sanna- kirjoitti...

Se on kaikkein pahinta, kun jotain sattuu lapselle eikä voi auttaa. Toivottavasti nyt kuitenkin poika sitten meni kuvaan?

Mari kirjoitti...

No voi kurjaa! :( Olen muuten itsekin vähän samassa tilanteessa, silmälaseista on toinen sanka ihan kohta menossa poikki ja pitäisi käydä kysymässä, että saako niitä enää korjattua, vai pitääkö hankkia uudet... ei ole kyllä varaa uusiin! :( Outoa kyllä, että lapsen lasit noin usein hajoavat, vaikka onhan se tietysti lapsella meno vähän eri luokkaa kuin meillä aikuisilla. Itsellänikin oli lapsena aina linssi irti laseista, mutta sen sai kyllä itsekin paikoilleen.

Toivottavasti lapsesi meni kuvaan, vaikka ilman lasejaan!

Tupuna kirjoitti...

Samat sanat edellisten kanssa. Voin kuvitella pahanmielesi. Ikävä juttu :(

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Olen pahoillani tapahtuneesta! Asiat tuppaa kasaantumaan aina... :-(
Kuulinkin tapahtuneesta kun meidän esikoinen tuli eskarilaisen kanssa koulusta. Asia vaan ei kuulemma ollut noin niinkuin kirjoitit ("Luokkakaveri oli kuulemma keinusta potkaissut häntä naamaan, ja lasit oli mennyt taas vinoksi"). Pojat olivat leikkineet perinteistä kiikkupullis leikkiä jossa potkaistaan kiikusta ja maasta palloa. Tänään meidän poika oli potkaissut palloa ja se oli osunut teidän poikaan ja lasit olivat vääntyneet. Eli oli leikistä kyse ja vahingosta. opettajakin kuulemma oli sanonut että asialle ei kukaan voinut mitään vaan oli silkka vahinko. Harmittavaahan tuollainen ihan varmasti on :-(. Mutta mielipahaa tulee itsellekin jos syytetään toista tietämättä asian lopullista totuutta.

Jos haluat jutella enemmän, mielelläni soitan vaikka sinulle!

Mukavampaa viikonjatkoa!

T Hanna

Pirjo-Riitta kirjoitti...

Hanna: mäkin sain kunnollisen selvyyden tapahtuneesta vasta kun lapset kotiutuivat, eli oli tosiaan pallo osunut naamaan eikä jalka. ;o) Poika itkeä tihrutti puhelimessa, ja itse vasta ajelin kotiinpäin, niin en kunnolla saanut selvää poijan selityksestä. Ei ne lasit minusta sitten edes olleet pahasti vääntyneet, luulin, että olivat pahemminkin, poika niitä oli itse oikonutkin. Mutta kehykset on vasta uusittu, ja juuri aamulla käytiin niitä korjauttamassa, niin tottakai se harmittaa tuollainen. Tuntuu, että niitä saa olla aina korjauttamassa.

Ja kyllä minä uskonkin, että pelkkä vahinkohan se oli, en ollut syyttämässä teidän poikaa, jos siltä tuntui. __Ihan omaa (ja pojan) pahaa mieltäni tässä purin.__

Pojalla on ollut lasit 2-vuotiaasta saakka ja niitä on korjattu niin usein, että moni ei varmaan uskoiskaan.
Lasit on tähän mennessä OYS:n kustannuksella uusittu kerran vuodessa, ja silti ne on loppuvuodesta ollut yleensä niin huonossa kunnossa, että hyvä kun koossa pysyvät.
Nyt kun joudutaan itse kustantamaan, ollaankin otettu liikkeestä vakuutus, joka korvaa suurimman osan jos rikkotuu.. ja useinhan nuo rikkoutuvat..

Mari: lasten lasit ei tosiaan kestä samalla lailla kuin aikuisten. Ja ainakin meillä tytön lasit on pysynyt paremmassa kunnossa, mutta kun pojilla on noita tappeluita (siis kotonakin ei vain kouluelämässä..),osuvia mailoja ja palloja, lumipalloja, kerkeäviä pikkuveljiä yms, lasit saa kaikenlaisia kolhuja melkein päivittäin.

Ja lasten lasit ei ole yhtään sen kestävämpää tekoa kuin aikuisten. Saisivat kyllä olla! ;oD

Niin, ja olihan se poika sitten mennyt kuvaan, kun aikansa maanitteli. Luokkakuvassa oli murjottanut, plääh.

Christina kirjoitti...

No voi voi, onneks oli poika kuitenkin mennyt kuvaan ja onneks siinä leikissä ei käyny pahemmin. Ite sain aiemmin rampata optikolla vähän väliä lasia oikomassa (no vieläkin sillon tällön)kun tytöt millon missäkin tilanteessa poukkasivat päin näköä ja rillit aina vinossa.

Anonyymi kirjoitti...

Pirjo: joo lapsiemme onneksi me äidit ollaan tällaisia karhunemoja ja puolustellaan omiamme viimeiseen saakka :-). Se on meidän oikeus ja velvollisuus. Asia siis loppuunkäsitelty :-)

Ja toista asiaa. Eskarilainen on jo monena päivänä puhunut että voisko teidän pojat tulla meille. Tänään T ja M sanoivat että teille sopisi että he tulis ens viikon ke.Meille sopii ainakin silloin hyvin.

T Hanna