Sivut

perjantai 9. toukokuuta 2008

Puuvillainen vauvaneule ja henk.koht. lätinää

Tennesseeneuleeni on vielä vaiheessa, takakappale valmis ja etukappale puolessa välissä, niinpä esittelen pienen vauvan puuvillatakin.

Viime kesänä neuloin cottonellasta noin (max) 60-senttisen villatakin, joka valmistuessaan oli jo liian pieni meidän juniorille. Laitoin takin säilöön odottamaan tarvitsijaa, ja nyt sellainen on syntynyt. ;o) Sisko sai tiistaina potran pojan, ja lähetän takin hänelle muiden lahjusten mukana..




Lankaa kului tasan kolme kerää (150g), puikot 3,5 tai 4, silmukkamäärät sun muut mututuntumalla aikaisempien töiden mukaan..


Maanantaina käytiin 1v- neuvolassa ja juniorin mitat oli 75,5cm ja 10550g. Piikistä poika ei välittänyt mitään, katseli vain ihmeissään, että mitä se neuvolatäti siinä vieressä räpeltää.. Poika oli aluksi vähän kärttyinen, kun ei ollut sinä aamuna ehtinyt nukkumaan päikkäreitään, mutta pienen alkukankeuden jälkeen hän levitti lelut pitkin neuvolan lattiaa, esitteli tädille kävely, "laulu"- ja murinataitonsa.

En ole muistanutkaan kehua poijan kävelyä, heh (jollain se täytyy kotiäidinkin häntänsä nostaa). Pari viikkoa ennen synttäreitä juniori otti ensimmäiset haparoivat askeleensa ilman tukea, ahkeran harjoittelun (ja yllättävän vähän kaatuilun ja kompastelun) tuloksena kävelee jo pitkiä matkoja huoneesta toiseen, ja osaa kaatumatta kääntyäpyörähtää ja ohittaa lattialla lojuvia tavaroita. ;oD

Juniori sai synttärilahjaksi pyyhkeen, jossa on osuva teksti:



Keskiviikkoiltana käväistiin koulun kevätjuhlassa.
Eskarilaisilla oli pari laululeikkiesitystä, ja pikkuneideillä oli melkein kaikilla vaaleanpunaiset mekot ja kullanväriset pahvikruunut päässä (ja lauloivat odottavansa omaa prinssiä). Oma eskarilainen lauloi niin innolla ja antaumuksella, että eihän siinä äitinsä taas voinut kuin pikkuisen itkeä tirauttaa. On ne niin ihania!

Juhlan jälkeen koululla oli koulukotitoimikunnan järjestämät myyjäiset. Myyjäisiinhän jokainen vanhempi saa toimittaa myytävää (tai arvottavaa), käsitöitä, leivonnaisia tms. Viime keväänä minä virkkasin (magneetti)perhosia, mutta nyt en innostunut tekemään mitään (vaikka suuria suunnittelinkin).

Myyjäisiin me ei jääty lainkaan, mies ei olisi halunnut tulla koko juhliin, koska on niin tuohtunut siitä, että opettaja aikoo jättää meidän 9v jäärän luokalle. No, minusta on väärin "kiukutella" opettajalle, jos poika ei pärjää.

Syksy oli poijalla tosi vaikeaa aikaa, ei viitsinyt tehdä läksyjä, jätti tahallaan kirjoja kouluun (tai kotiin) yms sellaista, ei tosin kertaakaan tainnut saada hylättyä kokeesta. Nyt kevätpuolella on taas tsempannut kovasti (samoin kävi viime keväänä), saanut matikan kokeesta luokan parhaat pisteet ja tunnilla ollut niin välkkyä, että opettaja on ihmetellyt suu auki.

Välillä tuntuu epäoikeudenmukaiselta jättää poika luokalle (tiedän, että koulussa on muita samanlaisia "paukapäitä"), mutta toisaalta hän ei ole yhtään oppinut englantia (ei ole vaivautunut opiskelemaan) ja kirjoittaminen takkuaa edelleen (oppi vasta tokalla lukemaankin ja tekee edelleen hirveästi kirjoitusvirheitä).
Parikin kertaa olen käynyt keskustelemassa opettajan kanssa poijasta. Onneksi opettaja tekee lopullisen päätöksen luokallejättämisestä, ei jää minun hartioitani painamaan. ;o(

9 kommenttia:

Tupuna kirjoitti...

Söpö takki ja eiks ollut hyvä, kun löytyi tarvitsija:)
On noitten poikien kanssa....oma on pian 12v. ja katsotaan....:):(

Inkivääri kirjoitti...

Nätti neule! Kuule, onhan selvitetty ettei pojalla ole lukihäiriö? Sehän vaikeuttaa juuri kielten opiskelua, lukemista ja kirjoittamista. Diagnosoimattomana se myös aiheuttaa 'laiskuutta' varsinkin pojilla, kun vaikeutta ei ymmärretä...

Kukka-75 kirjoitti...

Kiva takki. Minäkin stressaan tuon meidän keskimmäisen koulusta, täytyy vain yrittää luottaa open ammattitaitoon...

Pirjo-Riitta kirjoitti...

Kiitos "kehuista"! ;o)

Lukihäiriötä pojalla ei ole erikseen tutkittu. Ekalla luokalla opettaja piti hänelle ylimääräisiä lukutunteja, ja kotona tehtiin kauheasti työtä, että oppi lukemaan. Kävi muutaman kerran myös puheterapeutin luona, mutta terapeutin mielestä virheet oli enimmäkseen normaaleja kaksoiskonsonattivirheitä eli ei kuulemma ollut tarvetta siellä käydä.
Ja koulupsykologi teki pojalle testejä eskarin jälkeen ja toisen kerran ykkösen keväällä, joissain asioissa (matikka lähinnä) poika oli ikäistään parempi, mutta nää kirjoitushommat (ja keskittyminen) tökkii.
Luulisi että noissa olisi jo ilmennyt lukihäiriökin? Vai miten se selvitetään? (Miehellä luultavasti on lievä lukihäiriö, jos häneen on uskomista.. ja se kait on periytyvää.)

Aina noitten lasten kanssa saa stressata.. huoh! ;o))

Hanna kirjoitti...

Hieno ja "miehekäs" takki :-).
Tuosta luokan kertaamisesta... Olen yhden saman koulun (sinun sanoillasi "paukapään")äiti joka kertasi luokan. Meillä ratkaisu oli vanhempien, ei opettajan. Ratkaisu oli ensin hankalaa tehdä mutta jälkikäteen olemme olleet erittäin tyytyväisiä kertaamispäätökseen. Koulu sujuu nyt hyvin, poika tarvitsi selkeästi yhden kasvuvuoden lisää, onhan hän loppuvuoden poikakin. Oppimisvaikeus on diagnosoitu matematiikasta mutta sekin sujuu nyt ongelmitta. Parempi minusta on tässä vaiheessa ottaa lisäaikaa kuin että esim yläasteella tulisi eteen se ettei selviä, sitten on mennyt jo paljon vuosia "nippanappa" pärjäämisellä hukkaan. Jos haluat juttukaveria asian tiimoilta, mielelläni jaan kokemuksia ja mietteitäni kanssasi :-).

Katja kirjoitti...

Hei! Opiskelen Joensuun yliopistossa käsityötiedettä ja olen tekemässä pro gradu –tutkielmaa neuleblogeista. Kysely on tarkoitettu henkilöille, jotka pitävät neuleblogia. Kyselyyn vastaaminen vie noin 15-20 minuuttia. Kyselyyn voi vastata 26.5.2008 asti. Kyselyllä selvitetään blogien ja bloggaamisen merkitystä käsitöiden tekemiseen sekä neuleblogien verkostoitumista ja yhteisöllisyyttä. Olisitko ystävällinen ja kävisit tekemässä kyselyn oheisesta linkistä:

Kyselylomakkeeseen


Kyselyyn vastaajien kesken arvotaan kolme neuleaiheista palkintoa.

Ystävällisin terveisin: Katja Vilhunen

Pirjo-Riitta kirjoitti...

Katja: kyselyyn olen jo vastannut. ;o)

Hanna: olet ilmeisesti T:n äiti? ("Paukapäiksi" ajattelin mielessäni ihan muita henkilöitä.. ;oD..)
Meillä poijalla on kertaamista ehdotettu jo eskarista saakka.. (toiseen leikkilauluvuoteen ei kuitenkaan suostuttu). Ekan ja tokan luokan selvisi jotenkuten läpi, siis muut aineet meni minusta ihan ok, mutta se lukeminen ja kirjoittaminen oli tosi vaikeaa. On saanut tukiopetustakin ihan alusta saakka, ja mä olen aina ollut apuna puurtamassa läksyjenteossa.

Poika on jo päätetty jättää luokalle (ei olla vielä kerrottu, ettei lyö ihan läskiksi loppukevättä), näin saadaan lukuaineet "oikeaan järjestykseen" eli ensi vuonna tulee kolmosen asiat ja seuraavana nelosluokan (mm kolmosen lukuaineissa huomattavasti lyhyemmin asiat, jaksaa lukea ja keskittyä).

Tuota kasvuvuotta tässä meilläkin samalla haetaan. Jos totta puhun, olisin aikoinaan halunnut pitää poijan kotona vuoden pitempään, koska minusta hän ei ollut valmis edes eskariin, vaikka muuten reipas ja seurallinen kaveri onkin. Mutta eipä silloin tullut mieleen viedä mihinkään "kypsyystesteihin".

Samaa mieltä olen siinäkin, että helpompi tässä vaiheessa on kerrata, kuin mennä monta vuotta rimaa hipoen läpi (ei tee hyvää itsetunnollekaan, kun aina tuntee olevansa luokan huonoin.) Saa paremman pohjan tuleville vuosille.

Tää tuli vähän sekavasti, mutta olen näitä pyöritellyt mielessäni, ja yritän tähän vaan mahd. lyhyesti kirjoittaa..

Hanna kirjoitti...

Joo olen T:n äiti :-).

Kertokaa ihmeessä pojalle kertaamisesta! Me tehtiin päätös jo helmikuussa ja kerrottiin se pojalle myös. Sai sitten ottaa kevyemmin loppukevään ihan opettajankin mielestä. Koulua kuitenkin käytiin ja läksyt tehtiin mutta ei ollut enää "paineita". Aluksi se tekee itkua ja hammastenkiristystä varmaan pojalla mutta siitä selvitään, niin meilläkin ensin kritisoitiin kovasti mutta sopeutui ajan kanssa asiaan niinkuin me vanhemmatkin. Hänhän voi myös jutella T:n kanssa asiasta jos haluaa :-).

Me taidettiin olla uranuurtajia tuossa koulussa tämän kertaamisen suhteen, opettajat kertoivat että on näitä useinkin suositeltu mutta vanhemmat eivät ole suostuneet. Itse ajattelen tässä vain lapsen parasta ja tämä kertaaminen yleensä on lapselle paras juttu jos tilanne sellaiselta vaikuttaa.

Minä olen tehnyt ajatustyötä tuosta lykkäyksestä tai kertaamisesta jo pojan syntymästä lähtien koska oli siis poika ja loppuvuoden vieläpä. Eihän kaikki tieten tartte lisäaikaa mutta aika yleistä se pojilla tuntuu olevan. Me käytettiin eskarin jälkeen koulukypsyystesteissä koska mietittiin tilannetta mutta sai sieltä paperit että kouluun vaan.

Laittakaa sitten opettaja koville että poika saa kaiken mahdollisen tuen yksilöllisesti omiin ongelmiinsa kertausvuonna eikä siitä tule mikään läpihuutovuosi.

En muuten pidä sanasta luokalle jättäminen/jääminen. Kertaaminen on nykypäivän sanastoa ja pehmentää heti asian luonnettakin eikä tulee niin negatiivinen vire asialle :-).

Mukavaa loppuäitienpäivää!

Manta kirjoitti...

Meilläkin poika oppi lukemaan oikeastaan vasta tokaluokan keväällä. Lukihäiriötä ei ole diagnosoitu, mutta lukee sanat sujuvasti väärin (esim. Hanko ja Honka). Lukeminen ja uusien asioiden opettelu vaatii paljon töitä.

Kolmos- ja nelosluokka mentiin läpi niin, että poika luki läksyt ja sitten juteltiin äitin/isän kanssa mitä läksyissä sanottiin. Ja kun poika katsoi vieraskielisiä ohjelmia telkkarista, kyseltiin mitä oli tapahtunut että poika itse lukisi tekstitkin.

Vasta vitosella lukeminen alkoi olla niin sujuvaa, että läksyt saattoi jättää ainoastaan pojan itsensä tehtäväksi. Nyt on kutonen melkein loppu ja poika on ihan normaali keskitason oppilas.

Eka- ja tokaluokalla ongelmia aiheutui myös opettajan vuoksi ja jos kolmosella ei olisi päässyt vaihtamaan koulua liikuntaluokalle, luultavasti olisin laittanut pojan käymään tokaluokan uudelleen päästäksemme eroon tuosta hankalasta opettajasta.