Sivut

tiistai 27. toukokuuta 2008

Kevätvauvoja

Vauvat kasvavat siis meidän kukkalaudalla. Vai joko nuo ovat taaperoita? Eivät onneksi kuitenkaan lähde itsekseen liikkeelle, nuo piikkipallerot, olisivat aika ikäviä jaloissa kuljeksimassa.
Niin se aika kuluu! Äitikaktus oli itse tuollainen pikkupallero viitisentoista vuotta sitten, kun sain sen äidiltäni ja istutin pikkuruiseen rukkuun.



Nukkatyräkkikin on pyöräyttänyt kaksi ihanaa poikasta. Toisen niistä jo lupasin adoptoitavaksi miehen siskolle. Käydään sitten joskus katsomassa uudessa kodissaan.



Posliinikukka kukkii jo komeasti jatkaen kukintaansa koko kesän. Eteisessä lehahtaa vastaan voimakas ja makean kukkainen tuoksu, jota hienonenäinen mieheni loukkaavasti väittää kissankusen hajuksi. (Menisi terapiaan.)



Esittelyssä myös pari esimerkkiä valmiista lahjapaketeista. Tälläisiä näistä sitten tuli.





Olen ihan tyytyväinen näihin paketteihin, varsinkin kun en yleensä tykkää minkäänlaisesta askartelusta. Joskus kerhossa pyydettiin kirjoittamaan toiveita tulevalta kerhovuodelta, ja minä laitoin, että olisi mukava, jos lasten askartelut olisi sellaisia, ettei niihin äidin tarvitse mitenkään sallistua, kun tää äiti ei halua askarrella.
Mutta näissähän ei käytetty liimaa, eikä pahemmin sotke ja silppua- tyyliä muutenkaan, joten oli ihan kivaa puuhaa.. Kymmenen lahjapakettia olikin sellainen maksimi, jonka vielä jaksoin pakertaa kasaan.. ;o))

5 kommenttia:

Tupuna kirjoitti...

Sullahan on ihania kukkasia:)
Söpöjä nuo kaktukset!

möhönasu kirjoitti...

Aivan ihania paketteja!

Laitoin viime vuonna posliinikukkani poikasista uudelleen ja koko talven pelkäsin, että posliinikukka ei selviä parturoinnistani. Onneksi nyt näyttää siltä, että se selviää...vaikka vielä pieni onkin.
Nukkatyräkki tai vaeltava juutalainen (miksi minä sitä kutsun) kasvattaa poikasia todella usein...kaunis kasvi minusta :)

Villasukka kirjoitti...

Nukkatyräkki tai Möhönasun vaeltava juutalainen on minulle tuttu nimellä paha poika.

Pirjo-Riitta kirjoitti...

Paha poika nimen olen minäkin kuullut nukkatyräkille (kukkakirjassa näin hieno virallinen nimi). Sinkoaa siemeniään muidenkin purkkeihin, alkuja kasvaa milloin missäkin..huvittaa aina, että jaa, nyt se on tuonnekin ehtinyt. ;o)

Posliinikukka taitaa olla aika kestävä kasvi. Aikoinaan sain mammalta pari lyhyttä vartta, ja nyt se on jo iso rehottava kasvi. Tuosta omastani olen leikannut uusia alkuja ainakin kolmelle ihmiselle, ja posliinikukka näyttää vaan tykkäävän. (Nytkin siinä on taas uusia pitkiä varsia kasvamassa ja sojottamassa keskelle eteistä.. täytyy sitoa ne kiinni etteivät tartu tukkaan..)

Rasa kirjoitti...

Kotikotona on iso posliinikukka ja joskus tosi harvoin se on kukkinut. Yritin kasvattaa siitä pari kertaa itsellenikin kukan, mutta onnistuin joka kerta tappamaan poikasen, joskus innostun kastelemaan liikaa...Pitää pyytääkin äitvanhalta taas uusi alku!
Hienoja lahjoja olet kasannut!