Aloin jo uskoa, että olen joutunut jonkin kumman kirouksen valtaan.. tämän enempää ei käsityön tekeminen voi tökkiä. Tämä oli töitä, joita ei ehkä olisi ikinä pitänyt aloittaa. Tässä ajassa pitäisi oikeasti valmistua kaksikin puseroa tai mitä tahansa neulottua, mutta minäpä virkkasin yhden puseron kahteen kertaan.
Etu- ja takakappaleet virkkasin pyörönä. Mietin kyllä, onko ohjeessa jokin juju, miksi kappaleet pitäisi tehdä erikseen. Ehkä työ ei olisi vetänyt niin vinoon? Pienellä venyttämisellä ja höyryttämisellä sen sai toki suoristumaan..
Vartalokappaletta virkkasin 15 sentin aloituksen, vain nähdäkseni että siitä tuli liian kapea (ohjeen mukaan tehtynä) ja liian leveä (muutaman pylväsryhmän lisäyksellä). Lopuksi virkkasin ohjeen mukaan, mutta reilusti löyhennetyllä käsialalla.
Hihat tein välityönä valmiiksi nähdäkseni, miten pitkään puseroon langat riittävät. Nekin purin melkein alkutekijöihinsä, koska en ollut tyytyväinen levennys- enkä kerroksenvaihtumiskohtiin.
Malli on Modasta 5/2003 ohje 29. Ohjeessa on aikuisen koot, mutta tekemäni pusero on sopiva noin 120-senttiselle. Malli on aika kapea, ja olisinkin halunnut tehdä siitä takki/boleromallisen, mutta eskarilainen halusi puseron. Joten sitä tehdään, mitä tilataan.
Lankaa kului yhteensä 295g, vaaleanpunainen merinowoolia ja tummemmat Maijaa. Woolia jäi vajaa kerä, josta ajattelin neuloa vauvan kypärämyssyn hyväntekeväisyyteen ja samalla osallistua tähän.
Nyt kun pusero on valmis, tykkään siitä kovasti. Kaikki tukahdutetut kiroukset ja huokaukset, salaa pyyhityt kyyneleet on unohdettu, ja pystyn taas hymyilemään. ;o)
9 kommenttia:
Kaunis pusero!
Hieno on.. on tuossa tekemistä ollut!
Vai on sullakin kuumetta.. :DDD Mäkin jotain höpötin miehelle joku päivä.. eilen vedin vähän takaisin puheitani.. Mutta kuulemma mä puhun jo ihan tosissani noista asioista, ku käyn 40 kohti.. Silloin ei kuulemma löpistä turhia.. Onkohan näin??
Puserosta tuli tosi kaunis! Tyttönen varmasti tykkää :)
Ihana pusero!
Minullakin iski kuume, miehellä ei :)
Tämä on nätti, väkisin vääntäminen ei näy valmiissa työssä.
Ei muuta kuin toivottelen tulta puikkoihin ja koukkuihin:D
Kiitos komenteista!
Pusero on ainakin neidille mieluinen, kun piti heti saada päälle se eskariin.
Mulla tuo purkaminen on niin verissä, puran heti jos oon vähänkin tyytymätön työhön, mutta jossain vaiheessa sekin alkaa harmittaa, kun työ ei etene lainkaan..
Lapsetkin jo tapaa kysyä, että "äiti puratko sää vai kudot?"
Tosi kaunis pusero. Olen ihastunut noihin neliöihin, suunnitteilla itselle niistä jotain. Aikaa vain pitäisi olla enemmän =)
Lopputulos on kyllä niin nätti että kannatti kaikki vaiva:)
Pusero on kuin parhain karamelli!
Lähetä kommentti