Pääsiäisestä päästiin yli, ja jokavuotinen pääsiäispyhiin kärjistyvä "kevätmasennus" alkaa helpottaa. ;o) Olen ollut niin vihainen, että hartiatkin on ihan jumissa. Miehelle vielä murisen, kun yrittää tulla lähelle, mutta lapset on taas ihania.
Maanantaina sain nukkua yhteentoista saakka aamulla univajetta pois, mutta ei siitäkään paljon iloa ollut, kun seuraavana yönä killittelin hereillä monta tuntia. Mieskin tuumasi, että olen jo tottunut selviämään niin vähällä yöunella.. niinpä kai. Huoh.
Ostin eilen pääsiäiskaktuksen, kun oli niin nätti. On minulla ollut noita ennemminkin juurtumassa, mutta yleensä ovat ikkunalaudalla mädäntyneet liiasta kastelusta tai paleltuneet liiasta tuuletuksesta. Toivotaan, että tämä yksilö selviää.
Pääsiäiskaktuksen takana kurkkii utelias jokapaikanhöylä.
Luin "Kodin kukat ja viherkasvit"- kirjasta hoito-ohjeita kaktukselle, ja katseltiin siinä samalla (melkein) 4v- neidin kanssa muitakin kasveja. Siellä oli _yllättävän paljon_ sellaisia kukkia, joita minulla on ollut, mutta ovat syystä tai toisesta kadonneet ikkunalaudoiltani. Minulla on ollut esimerkiksi nukkumatti, peikonlehti, ihmepensas, flamingonkukka, soihtuköynnös, viirivehka ja kirjovehka.
Ja monta muutakin tuttua löytyi.. hmm, en ilmeisesti olekaan se viherpeukalo, joka kuvittelin olevani.
Kerran kyllä olin niin kurkkuani myöten lasten- ja kodinhoitoa (en edes muista oliko silloin vain tuo esikoinen), että pillastuin ja heitin pihalle talvipakkaseen osan kukista, että on vähemmän hoidettavaa, kuten miehelle silloin karjuin.
Kerran kotikäynnillä käydessään terkkari ihaili eteisen ikkunoilla olevia kukkia. Tunnustin hänelle heittäneeni osan niistä pihalle, ja hän kertoi joskus vihaisena iskeneensä miehensä tuoman kukkapuskan suoraan roskikseen. Ei oltu kuulemma sen jälkeen kukkia tuotu! (Mutta meillä oli hauskaa..)
Kun ei ole käsitöitä esiteltäväksi, laitan tähän kuvia eteisen ikkunalaudoilla rehottavista kukkalapsista.
Sain Helmiinasta ja Elviirasta (www.kasityotaloelviira.fi) esitteet. Olin ajatellut ottaa seuraavaksi kirjontatyöksi Helinä Jaakkolan suunnitteleman Oravametsän tai Metso soitimella- peiton. Nyt ihastuin myös kansilehden Villiruusu- peittoon. Siitä on myös mustapohjaiselle kankaalle tehty versio, johon kirjotaan kirkkaanpunaiset ruusut. Todella kaunis, ja ihan miunmaunmukkaa. ;o)
Pääsiäisenä kirjoin Satumaata urakalla, mutta en vielä saanut valmiiksi. Mutta toivottavasti pian. Alkaa jo ajatukset pyöriä seuraavassa työssä. ;o)
Keskimmäiselle tyttärelle virkkaan puseroa, mutta senkin teko tökkii aika lailla. Hihat on melkein valmiit, tein ne välillä nähdäkseni, miten lankaa riittää. Vartalokappale on jo hyvällä mallilla, purettuani 10-15 sentin aloituksen kaksi kertaa.
Lopuksi kiitän kommenteista, joita olette tuonne aiempiin kirjoituksiini laittaneet. Kommentit ilahduttaa aina, ja luenkin kaikki tarkasti ja suurella hartaudella. ;o)) Kiitän ja kumarran. ;oDD
6 kommenttia:
heips! aivan uskomatonta miten teidän kissa muistuttaa mun Kukkaa (kuvia mun blogissa jos haluut katsoa)
Olen käynyt jo monta kertaa täällä oven takana:)
Tänään oli äitikerhossa puhetta just pyhiin kärjistyvästä väsymyksestä. Minäkin päätin totetuttaa jonkun pikku reisun kaupunkiin itsekseni, mies jää hoitamaan vauvaa ja 3v:tä.
Ennen kuin tapahtuu kauheita! (no äidille kuitenkin, ei lapsille tai miehelle:)
Jaksamusta!
Juups, lasten- ja kukkienhoito ei välttis suju parhaiten yhtäaikaa. Nimim. ämpäri-tänne-että-saan-heittää-
nuo-kuolleet-kukat-kompostiin
Mutta heitä ihan tarkoituksella tuo kaktuksesi kesäksi pihapuuhun roikkumaan; pääset hoitamisessa helpolla, ja kukka kiittää runsaalla kukinnalla, kun pääsee taas sisäruokintaan. Toimii ainakin mulla. :)
Onhan noita kukkasia vielä jäljellä:)
Niin, ei tää elämä aina niin hymyile, mutta sitten taas:)
Hyvää lauantai-iltaa!
On sulla varmaan aika härdelliä lastenhoidon kanssa!
Itselläni on kolme lasta ja heidän ollessa pieniä olin jatkuvasti ihan tööt, kun ei saanut nukuttua.
No, nyt lapset on teini-iässä eikä saa taaskaan nukuttua, kun pitää vahtia kotiintulot keskellä yötä ;).
Bilkis: hei, mä en ole kuullut koputusta!
Lohduttavaa kuulla, että pääsiäisenä muutkin on väsyneitä.. sitähän se mullakin on. Tuntuu aina, että nyt iski se paljon puhuttu kevätmasennus, mutta yleensähän sitä piristyy aika pian kun palaa arkeen. ;o)
äiti-puffa: Kiitos vinkistä tuon kaktuksen hoidossa. Täytyy kiikuttaa kukka puuhun kesäksi (toivottavasti lapset ei pudota sitä sieltä montaa kertaa..).
tupuna: Mulla on sellaisia perintökasveja, joita vaalin ja hoidan. Erikseen on sitten ne kaupasta ostetut, ne saattaa joskus lennellä.
virkku: tuota murkkuaikaa odotankin jo kauhulla. Miten nuo lapset saisi sidottua sohvaan, ettei ne karkaa maailmalle?
Lähetä kommentti