Sain sitten vihdoin ja viimein valmiiksi tuon roseehuivini. Hiphei ja hurraa!!
Huivi valmistui jo toissailtana (en ole aikaisemmin ehtinyt kuvaamaan) ja se on jo uudistettukin. Kauppareissulla ipanoitten kanssa mulla oli uusi, hieno, ihailevia katseita keräävä huivini kaulassa. Meinasin vähän väliä lentää selälleni.. ei suinkaan liukkaiden kelien takia, kuljinpa vaan niin nokka pystyssä. No, ei vaan. (Olipas tyhmä vitsi.)
Mutta ihan hieno se on. ;o))
Jostakin syystä huivin teko tökki normaalia enemmän. Siis kukkasten pyörittely oli mukavaa puuhaa, ja niiden yhteenvirkkauskin ok ;o).. huivi vaan tuntui kuuluvan niihin kirottuihin käsitöihin, jotka ei meinaa valmistua ikinä. Mutta kun minä olen sisukas ja päättänyt, että uutta ei aloiteta ennen kuin nykyinen työ on valmis, niin kyllä se siitä.. joskus.. Minä en siis siedä ufoja nurkissani (toki niitäkin on, mutta hyvin piilotettuna)!
Joka ikinen kerta kun luulin juniorin nukkuvan kunnon päikkärit, ja istuin sohvaan mukavasti huivintekele käsissäni, vaunuista kuului välittömästi "byyää". Sama juttu illalla, kun ajattelin keskittyä ihan vaan käsityöhön ja vilkuilla telkkaria kulmakarvojen alta, ipana ei nukukaan kuin pätkän kymppiuutisten aikaan ja haluaa tisulle ennen kunnon unia ja vielä äidin pitämään kädestä kiinni, että saa unen päästä kiinni. Huoh.
Mutta en valita. Mieluummin tuo ihana ipana kuin 24 tuntia vuorokaudessa käsitöille. ;o)
Ai niin, ja lankaa kului tasan kaksi kerää Topp mohairia.
Huivin ohje tuli Villavintiltä ostamani pyörylän mukana. Tein huivin alareunaan kaksi kukkasta lisää (mallissa oli kolme), kun halusin mahdollisimman ison huivin. En viitsinyt huivia sen kummemmin pingottaa tai oikoa, ei se kuitenkaan pysyisi kuosissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti