Pääkallolapaset

Innostuin sitten illalla neulomaan lapaset valmiiksi, ja pääsin nukkumaan vasta puoli kahden maissa. Vuorokausirytmi vähän sekaisin näköjään! Toisaalta on kyllä ihana istua ihan rauhassa ja hiljaisuudessa neulomassa. Kukaan ei tappele tai riehu eikä kerjää mitään. TV:stä tuli joku virolainen (?) elokuva, jonka olisin katsonut loppuun mutta en sitten viitsinyt jäädä enää pitempään valvomaan, kun koskaan ei tiedä kuinka aikaisin aamulla joutuu vääntäytymään sängystä ylös.


Poika sai sitten pääkallolapaset. Pipon neuloin jo viime keväänä, ja siitä saakka olen _suunnitellut_ tekeväni pipolle kaveriksi lapaset. No Nyt On.

Lankana tummanvihreä Novitan Superwash ja pääkallot ValoVilleä. Tuli aika tiivistä jälkeä, kun puikot oli samat kuin edellisissä lapasissa vaikka langat on paksumpaa. Luulisi olevan lämpimät.

Langanmenekki 68g, resorissa 44s, sileässä 46s.


Hymyilytti koko illan, kun esikoinen esitteli isälleen, että katso kun äiti tekee A:lle pääkallolapasia. Mies katsoi niitä ja sanoi, että "juu hienot, paitsi niistä puuttuu peukalot" ja katsoi minua säälivän näköisesti.. että enkö mä raukka ole muistanut lainkaan tehdä peukaloita. Olin neulonut peukalolangan mustalla ja se ei erottunut kunnolla.. mutta en viitsinyt alkaa selittelemään sen enempää. Ajattelin, että siinäpä herra taas miettii käsityön ihmeellistä maailmaa.. ;o)

Seuraava työkin on jo selvillä. Sisko tilasi tyttärilleen villasukat. Oli kuulemma odottanut sellaisia jo joulupukin paketissa.. mutta kun kaikkea ei ehdi vaikka haluaisikin.. ;o)