Omppuja ja ylläreitä

Olen ihan otettu KesänLapselta saamastani sytämmestä! Kiitos! Tämä kyllä pelasti monta päivää..


Minä puolestani ojennan tämän Ystävyyden Sydämen niille kolmelle, jotka ensimmäiseksi tulivat mieleeni eli Minnalle, Christinalle ja Kikille! ;oD
Olkaatten hyvät!


Käsityörintamalta ei ole mitään esiteltävää, koska muut työt vie suurimman osan ajasta ja räkätautinen juniori vaatii runsaasti syliä.. Olen toki yrittänyt tarttua puikkoihin aina kun mahdollista ja neuloa itselleni villatakkia, joka onkin kohta kainalokavennuksissa. Tavoitteena olisi saada takakappale valmiiksi ennen Sukkasadon alkamista.

Kattoremontti alkaa olla jo voiton puolella. Mies toi töistä pienen nosturin, jolla ollaan haalattu tiilet ylös. Minä (!) olen kantanut tiilet ja kiinnittänyt ne nosturin köyteen ja mies veljensä kanssa on nostanut ne ylös katolle. Viikonloppuna pitäisi kait saada ne vielä ladottua paikoilleen. Sitten olisi savotta tehty. Tämä jatkuva tiilien eestaas kanniskelu oli kyllä tehokasta liikuntaa ja vastasi varmaan kuntosaliharjoittelua, mutta kyllä on ihana kun se on tehty! (Mitähän me ensi kesäksi keksitään!)

Marjapuskia olen tyhjentänyt vähitellen. Sato ei ole taaskaan hääppöinen, vaikka keväällä laitettiin kanankakkaa joka pensaalle.
Viime viikonloppuna kierrettiin HäjynFlikan kanssa puutarhaliikkeitä tarkoituksena ostaa uusia marjapensaantaimia. Toisessa liikkeessä oli kalliita ja toisessa pieniä ja kräniä, tultiin sitten kotiin pelkän keijunruusun ja 12 multasäkin kanssa. Jos sitten ensi viikonloppuna..

Olen suunnitellut istuttavani joka sorttia lisää eli karviaista, valko-puna- ja mustaherukkaa ja uutuutena haluaisin kokeilla viherherukkaa. Ja koska inhoan metsässä rämpimistä (miehen siskohan se meille metsämarjat noukkii), haluaisin laittaa myös pensasmustikkaa.



Keitin eilen mehumaijassa ämpärillisen omenoita, sekaan laitoin puoli litraa puolikoita antamaan kirpeyttä. Kahdesta satsista tuli yhteensä 3 litraa kauniin punaista ja hyvän makuista mehua, jota ei tosin paljoa kannata vedellä lantrata.

Huivi kuin perhonen ;o)

Syysperhonen. ;o)

Malli Lankakomeron Panache .
Lankana Kamena, vaalean (oranssihtavan)ruskea (värinro 162).
Langankulutus 139g.
Puikot 3,5 , 4 ja 4,5.
Koko keskeltä reunaan noin 61cm.

Viime kesän (08) lomareissulta ostin Menita Outletista kaksi vyyhtiä Kamenaa, joista piti alunperin tulla huivi minulle itselleni. Tykkään väristä älyttömästi, ja vähän harmitti käyttää langat muuhun tarkoitukseen (sitä kun ei enää nykyisessä värikartassa ole). Mutta säästö- ja varastonkulutusmielessä päätin kuitenkin uhrata langat miehen siskon lahjahuiviin (toivottavasti sitten tykkää kanssa!). Pitkin hampain, mutta kuitenkin. Ja kun tänään mälläilin huivia peilin edessä, niin eipäs tuo väri mun naamaani sovikaan. Ei harmita enää yhtään..



Huivi menee siis lahjaksi miehen siskolle, joka syyskuun alussa täyttää pyöreät 60 vuotta. Kuvissa mallina toimii HäjyFlikka, joka on noin kolme kertaa ohuempi kuin lahjan saaja, joka taas on pieni ja pyöreä ja täyttää huivin paremmin. ;o)



Kallionauhus


Pingotin huivin aika kevyesti, koska siitä ei ollut tarkoituskaan tulla hevosloimea. Enemmänkin olisin voinut venyttää, mutten jaksanut enkä viitsinyt.. juniori esitti taas parhaat iltariehumisensa, oli kiire nukkumaan ja nukuttamaan, elämä tökki ja nuppineulat pisteli sormiin. Niin ja yksi paskakärpänen yritti parikin kertaa istahtaa huiville. Iskin sitä pari kertaa huti, ja johan häippäsi.



Tykkään tästä virkkaamalla tehdystä päättelystä.



Kultapallo


Ilmoittauduin jälleen Sukkasatoon mukaan.
Sormia syyhyttää päästä neulomaan sukkia (vaikka vasta sain kolmet puikoilta), en oikein osaa edes keskittyä mihinkään.. Sukkalankalaatikkoa olen kiertänyt kuin kissa kuumaa puuroa. Puseroa aloittelin itselleni, ekasta versiosta tuli metrin levyinen, toinen on jo parempi (= vähän kapeampi) ja edennyt kokonaiset neljä kerrosta. Marjojakin olen poiminut; vadelmia, jotka laitoin suoraan pakkaseen odottamaan mehustamista muiden marjojen kanssa ja valkoherukoita, jotka perkasin ja pussitin kolmeen pikkupussiin, yhteensä valtaisat 500g. Pessyt pyykkiä ja unohtanut ne moneksi tunniksi pesukoneeseen. Leiponut porkkanakakkua ja tehnyt siihen herkullisen mutta liian löysän päällisen.
Vielä melkein kaksi viikkoa syyskuuhun, huoh.

Kokkasin saippuaa

Kauan olen jo suunnitellut keitteleväni uusia saippuoita. Perjantaina sitten vihdoin tartuin rohkeasti tuumasta toimeen. Tosin alku ei ollutkaan niin helppoa kuin piti. Sain kaikki tavarat levitettyä tiskipöydälle, kun huomasin, että sauvasekoitin olikin sökö, ja piti lähteä ostamaan uusi. Käytin ensin lapset uimassa ja sitten pikapikaa hakemaan uusi sauvasekoitin (+ tietenkin jätskit kaikille takapenkkien vinkujille) prismasta..

Tässä pitäisi olla valmiina kaikki tarpeellinen. Rasvoja, lipeä (tällä kertaa halpisversio Bilteman myymä "Kaustinen sooda"), astiat, erilaisia muotteja (keksipaketeista löytyy nättejä pohjia), kumihanskat, suojalasit (saman ihanuudet joita käytin hioessa), tarkkaan punnitsemiseen digitaalivaaka ja "mausteita". Etikkapullo on hätäapu, jos lipeää roiskahtaa iholle, etikka neutralisoi sen vaikutuksen.


Nestemäiset rasvat mittasin suoraan punaiseen sekoitusastiaan, mutta kookosrasvan omaan astiaansa, jossa sulatin sen vesihauteessa.


Rasvat sekoitetaan keskenään. Jääkylmä vesi mitataan omaan astiaansa ja lipeä omaansa, ja lipeä kaadetaan varovasti veteen ja sekoitetaan. Lipeävesiseos lisätään rasvoihin ja sekoitetaan sauvasekoittimella viitisen minuuttia kunnes seos jogurttimaista. Loppuvaiheessa lisätään mahdolliset mausteet tai muut lisukkeet.


Tässä tekeillä viimeinen satsi. Vesi juoksemassa, että saan mahdollimman kylmää vettä. Lipeän lisääminen suorastaan kiehauttaa veden.


Valmiit saippuamassat muoteissaan. Vuorokauden kuluttua saippuat saa irrottaa ja leikata palasiksi. Kuukauden kuluttua lipeä on haihtunut ja saippuat ovat käyttökelpoisia.



Kastilian saippua
perinteinen , hellävarainen ja kosteuttava oliiviöljypohjainen saippua.



Perusreseptillä (löytyy tuolta aikaisemmista kirjoituksistani) tehty saippua, johon lisäsin tervaöljyä. Terva ei muuta väriä mutta antaa hyvän tuoksun!



Perusreseptillä tehty saippua, johon lisäsin ruokalusikallisen hunajaa.



Likaisten käsien saippuat. Rouheena voi käyttää myös vehnän- tai kauranleseitä, näissä kuitenkin kahvijauhetta. Oikean puoleisessa nesteenä pikaisesti pakkasessa hileiseksi jäähdytetty aamukahvinloppu, vasemmassa vesi.



Tuo Kaustinen sooda oli pettymys! Tiesin kyllä, että se ei välttämättä kokonaan liukene veteen, mutta sitä jäi joka sekoituskerralla astiaan. Lisäksi siitä tulee pehmeämpää saippuaa kuin aidolla lipeällä. No, lopullisen tuloksen näen vasta kuukauden kuluttua ja käytössä, mutta taidanpa käyttää lopun purkillisen viemärien
avaukseen kuten purkissa neuvottiin!

Suunnittelen muutenkin syksyllä osallistuvani jälleen Kansalaisopiston saippuakurssille. Minulta jäi monta himoitsemaani saippuaa tekemättä, koska niissä olisi tarvittu palmusaippuaa, kaakaovoita yms ihanuuksia, joita minulla ei ole.




Sitten vähän ikävämpiin asioihin.
Sain toissailtana tietää, että isoimman pojan kummisetä kuoli viime sunnuntaina sydänkohtaukseen. Ei olla nahty vuosiin, mutta jostain syystä olen häntä ajatellut paljonkin tämän kesän aikana, muistellut elämäni hauskinta juhannusta, kun vaimonsa kanssa olivat meillä kylässä..
Hän oli vasta 40- vuotias, ja useamman lapsen isä. Tuntuu, että elämä on epäreilua. Olisi ollut monta joutilaampaa.. Ollaan tässä surtu ja nukuttu huonosti, pohdittu ja yritetty ymmärtää.

Niitä näitä

Kolmas miehen "lupaama" sukkapari valmistui. ;o)



Perussukka, koko 44
Lanka Nalle aloevera ja marinoitunut MerinoWool
Langankulutus yhteensä 118g
Silmukoita 60
Puikot 2,75 ja 3

Nämä oli siis tarkoitus mennä miehen kalakaverille 60-vuotislahjaksi, mutta minusta kuitenkin nuo yksiväriset nallesukat on tyylikkäämmät, jos nyt perussukkia voi sanoa tyylikkäiksi.. joten taidan vaihtaa ne synttäripakettiin ja antaa nuo kaksiväriset jatketun näköiset sukat miehen veljelle kiitokseksi talkooavusta (ovat jostain syystä ihan hänen näköisensäkin..)



Sain siskolta tänään pakettipostia! (Harvinaista, että yleensä lähettää minulle mitään ja silloin kun niin tekee, sisältö on yleensä tyyliin unohtunut ruokalappu tai muuta yhtä ilahduttavaa..)

Olivat äidin kanssa kaivaneet esille meidän vanhat, lapsuudenaikaiset mekot sun muut retaleet, ja mukana oli yksi minun mekkoni, jonka muistan hyvin.. siksi sen sainkin (loput meni siskon tyttärien käyttöön). Käytin mekkoa varmaan joskus 5-6-vuotiaana ja se tuo mukanaan haikeita muistoja Porin helteisiltä kesäkaduilta..
Kuvassa oman 5-vuotiaani yllä, jolle jäi heti käyttöön. Varsinaista kierrätystä siis!



Muutenkin kun nykyään on muotia tuunata ja käyttää vanhoja kirpparilta tai ullakolta löytyneitä vaatteita, olenkin miettinyt, että minä harrastin sitä jo 70-80-luvuilla.
Ala-asteikäisenä jo kuljin muutaman kesän äidin vanhassa puolihameessa, vyötärö oli helposti pienennetty hakaneulalla. Taisi olla mieluisin hame pitkiin aikoihin. Yläasteella käytin ainakin äidin vanhaa violettia seitkytlukulaista neulepuseroa. Jatkoin sinnikkäästi puseron käyttämistä, vaikka tyttökaverit ystävällisesti informoivat violetin olevan hylätyn väri.. juu-u..

Varsinkin lukioikäisenä ompelin paljon vaatteita itselleni ja muillekin (silloinhan kankaat olikin edullisia) mutta myös käytin "perintö"vaatteita. Nuukat vanhempani varmaan riemuitsivat tästä taipumuksestani! ;oD Kun luokkalaiset kehuivat ostaneensa niin ja niin monen sadan markan lewikset tai beaversit, meikäläinen kulki äitinsä vanhoissa villakangashousuissa, jotka oli paitsi lämpimät myös tyylikkäät! Yläosana oli esimerkiksi isän vanha sinapinkeltainen neule tai nailonpaita ja kravatti tai isän vanha, entisen heilansa neuloma kirkkaansininen palmikkopusero..


Nykyään harmittaa, kun tiedän äidin karsineen kaappejaan ja heittäneen pois monen monta vaatekappaletta, jotka minä olisin voinut pelastaa uuteen käyttöön. En ehdi enkä jaksa kirppareitakaan kierrellä, ties mitä kivaa sieltä jää löytymättä.. voipi olla, ettei XL-kokoiselle muutenkaan löytyisi paljoa päällepantavaa paitsi verhokankaista, heh, mutta jos vaikka lapsille..

Rantajellona

Aloitin uudet sinisävyiset nelinelosen perussukat, jotka nekin menevät lahjaksi. Tällä kertaa miehen hyvällä kalakaverille, joka täyttää pyöreitä vuosia.

Eilenillalla vein lapsia uimaan, mutta sen jälkeen yömyöhäiseen maalasin kattotiiliä. Unohdin rasvata kädet ennen maalausta, niinpä en sitten saanut niitä puhtaaksi pelkällä vedellä ja saippualla vaan vaadittiin vimiä ja kunnon hankausta karhealla keittiösienellä.. eipä noilla käsillä paljon olisi viitsinyt neuloa!



Jälkikasvun kanssa käytiin tänään shoppailemassa uudet koulureput ynnä muuta asiankuuluvaa tilpehööriä, kyniä, kumeja ja viivottimia. Kuulemma kesäloma on mennyt äkkiä (no eihän se ihan vielä ohi olekaan, mutta taitaa lapsilla ajatukset jo kääntyä kohti koulua ja syksyä) ja on ollut mukavaa, vaikkei olla käyty missään reissussa.. onnistuttiin välttymään jokakesäiseltä mummulareissultakin..

Uimassa ollaan sitten käyty sitäkin enemmän. Uimakauden loputtua pitää tehdä autoon suursiivous, sieltä lähtee varmaan ämpärillinen rannalta kantautunutta hiekkaa..

Lapset on syönyt enemmän jäätelöä ja juonut enemmän kokista kuin muina kesinä yhteensä. On meillä silti oikeaa ruokaa syöty kaksi kertaa päivässä, ei ole lapset ihan sokerihumalassa kesäänsä viettäneet. Mutta pitäähän kesällä herkutella, ainakin lasten ja ainakin helteellä! Olihan tänä kesänä parikin tosi kylmää jaksoa, mutta ne unohtuu pian ja tuntuu kuin koko kesä olisi ollut yhtä aurinkoa ja hellerajan rikkomista.. meillä hajotetaankin kaikki, miksei sitten hellerajaa!

Eilen muistin vihdoin ottaa kameran mukaan rannalle, sainpahan ikuistettua meidän oman pikku rantajellonan.





Sukkasatoon olisi tarkoitus osallistua tänäkin vuonna! Kaksi kuukautta on pitkä aika neuloa pelkkiä sukkia.. ja sitä ennen pitäisi ehtiä neulomaan huivi lahjaksi, villapusero itselle ja liivi HäjylleFlikalle.
Mistähän tuon ajan repisi? ;o) Ehkä tuo oma pusero jää edelleen haaveeksi.