Sivut

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Niitä näitä

Kolmas miehen "lupaama" sukkapari valmistui. ;o)



Perussukka, koko 44
Lanka Nalle aloevera ja marinoitunut MerinoWool
Langankulutus yhteensä 118g
Silmukoita 60
Puikot 2,75 ja 3


Nämä oli siis tarkoitus mennä miehen kalakaverille 60-vuotislahjaksi, mutta minusta kuitenkin nuo yksiväriset nallesukat on tyylikkäämmät, jos nyt perussukkia voi sanoa tyylikkäiksi.. joten taidan vaihtaa ne synttäripakettiin ja antaa nuo kaksiväriset jatketun näköiset sukat miehen veljelle kiitokseksi talkooavusta (ovat jostain syystä ihan hänen näköisensäkin..)



Sain siskolta tänään pakettipostia! (Harvinaista, että yleensä lähettää minulle mitään ja silloin kun niin tekee, sisältö on yleensä tyyliin unohtunut ruokalappu tai muuta yhtä ilahduttavaa..)

Olivat äidin kanssa kaivaneet esille meidän vanhat, lapsuudenaikaiset mekot sun muut retaleet, ja mukana oli yksi minun mekkoni, jonka muistan hyvin.. siksi sen sainkin (loput meni siskon tyttärien käyttöön). Käytin mekkoa varmaan joskus 5-6-vuotiaana ja se tuo mukanaan haikeita muistoja Porin helteisiltä kesäkaduilta..
Kuvassa oman 5-vuotiaani yllä, jolle jäi heti käyttöön. Varsinaista kierrätystä siis!



Muutenkin kun nykyään on muotia tuunata ja käyttää vanhoja kirpparilta tai ullakolta löytyneitä vaatteita, olenkin miettinyt, että minä harrastin sitä jo 70-80-luvuilla.
Ala-asteikäisenä jo kuljin muutaman kesän äidin vanhassa puolihameessa, vyötärö oli helposti pienennetty hakaneulalla. Taisi olla mieluisin hame pitkiin aikoihin. Yläasteella käytin ainakin äidin vanhaa violettia seitkytlukulaista neulepuseroa. Jatkoin sinnikkäästi puseron käyttämistä, vaikka tyttökaverit ystävällisesti informoivat violetin olevan hylätyn väri.. juu-u..

Varsinkin lukioikäisenä ompelin paljon vaatteita itselleni ja muillekin (silloinhan kankaat olikin edullisia) mutta myös käytin "perintö"vaatteita. Nuukat vanhempani varmaan riemuitsivat tästä taipumuksestani! ;oD Kun luokkalaiset kehuivat ostaneensa niin ja niin monen sadan markan lewikset tai beaversit, meikäläinen kulki äitinsä vanhoissa villakangashousuissa, jotka oli paitsi lämpimät myös tyylikkäät! Yläosana oli esimerkiksi isän vanha sinapinkeltainen neule tai nailonpaita ja kravatti tai isän vanha, entisen heilansa neuloma kirkkaansininen palmikkopusero..


Nykyään harmittaa, kun tiedän äidin karsineen kaappejaan ja heittäneen pois monen monta vaatekappaletta, jotka minä olisin voinut pelastaa uuteen käyttöön. En ehdi enkä jaksa kirppareitakaan kierrellä, ties mitä kivaa sieltä jää löytymättä.. voipi olla, ettei XL-kokoiselle muutenkaan löytyisi paljoa päällepantavaa paitsi verhokankaista, heh, mutta jos vaikka lapsille..

3 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Komeat sukat molemmat, olkoon sitten kuinka tahansa perussukkia! :) Minä myös kolusin jo lapsena kodin vaatekaappia ja kaivoin sieltä vaikka mitä sisarusten ja äidin vanhoja vaatteita. Nyt vasta sinun kirjoituksesi lukiessani hoksasin, että minulla tämä viehtymys kierrätykseen on jo niin vanhaa perua, kuten sinullakin. :) Ihana tuo mekko, mahtavaa että se on vielä tallessa! Omat vanhat mekkoni äiti on pistänyt törkeästi vaan roskikseen...

Christina kirjoitti...

Perus on hyvä ja väri myös kaunis kuin taivas. Miulla on vähän samanmoisia kokemuksia kierrätyksestä, tosin miun äiti on vielä pahempi jemmari kun mie. Ei vaan aina muista missä mikin jemmaloota on. Nii, ja tilakin tahto loppua kohta, kun mittään ei ossaa heittää pois.

Pirjo-Riitta kirjoitti...

Mari; ne äidit on joskus tylsiä.. heittää pois just ne mitä itse olisi halunnut säilyttää.. (Mulla on eniten ikävä sitä äidin vanhaa hametta jota käytin joskus pienenä!)
Christina; mä olen kyllä opetellut heittämään pois kaiken "turhan" kun ei ole varastotilaa, mutta yläkertaan tulee (jos yleensä se yläkerta saadaan) mulle ISO varastohuone. Sinne sitten kaikki jemmaan..

Lapsille tietenkin säästän kaikkee muistoksi!!