Juhannustaikoja

Tai sitten ei.. ;o))

Editiä:

Eilen laitoin itselleni mukavan "työtilan" pihalle, kun sain juniorin sänkyynsä nukkumaan. Poika nukkuu nykyään omassa sängyssään eikä rattaissa niin kuin tähän asti, koska alkaa niissä vain riehua ja koheltaa, enkä minä viitsi ja ehdi lähteä pitkille nukutuskävelyille.. nyt laitan pojan pinnasänkyyn kun on tarpeeksi väsynyt, ja hän yleensä nukahtaa saman tien. Päikkärit on vähentynyt kahdesta yhteen, mutta yöt saattaa nukkua putkeen aamuun saakka. (Mikä olisi ihanaa, jos muuten saisin nukkua rauhassa.)



Istuin ulkona kirjoittamassa. Vauvapuhelin, kamera ja kännykkä pakollisena seuralaisena, kudin valmiina ja kahvi ja korvapuusti eväänä, kun siskoni soitti ja kertoi kuulumisia, puhui, puhui ja puhui. Se siitä kirjoittamisesta... (lisäilen nyt mitä eilen unohtui..).

Juhannus meni todella mukavasti.

Mies kotiutui Tampereelta vasta perjantaina iltapäivällä (sain siivota rauhassa), ja juhannusvieraat, mun kouluaikainen hyvä ystäväni miehensä ja kahden lapsensa (tyttö -98 ja poika -00), tulivat kyläilemään. Olivat meillä koko päivän, menivät hotelliin yöksi ja tulivat vielä sunnuntaina uudestaan. Ollaan kyllä joka kesä tarjottu yösijaa eli patjaa lattialla, mutta haluavat kuulemma lomailla "hienommin". ;o))
Juhlittiin samalla meidän keskimmäisen jäärän, heidän kummipoikansa synttäreitä. Keskiviikkona 25. päivä poika täyttää 8 vuotta, ja silloin kutsutaan sitten koulukavereita.

Viikonloppu vietettiin seurustellen ja herkutellen. ;o) Ulkonakin istuskeltiin, vaikka säät olikin vaihtelevat, välillä paistoi aurinko ja välillä satoi kaatamalla tai ukkosti.

Tämän mun ystävän kanssa tunnetaan toisemme ala-asteen ensimmäiseltä luokalta lähtien, ja nykyäänkin ollaan paljon tekemisissä, vaikka välimatkaa on yli 300km. Meidän perhe kyläilee heillä joka loma kun käydään mun vanhempien luona, ja he kyläilevät meillä joka juhannus (ja ristiäiset ;o) ).
Hienointa ehkä on ystävyyden jatkuminen seuraavassa sukupolvessa! Tytöillä synkkaa keskenään, ja myös nuo 8-vuotiaat pojat näyttävät aina löytävän yhteisen sävelen. ;o)


Luulisi varmaan, että tässä ajassa on käsityön saralla syntynyt jotain tosi hienoakin, mutta eipä minulla ole esitellä kuin muutamat lapaset. ;o)



Yksiväriset lapaset on paksusta pirkkalangasta, sinikirjavat on jotain ohuempaa sekoitetta, johon laitoin mukaan sockenwollea omista varastoista. Yhdet lapaset on miesten kokoa, kahdet naisten ja kahdet noin 150-senttiset. Näihin sain onnistuneesti kulutettua kaikki vanhat lahjoituslangat. Joihinkin lapasiin riitti pikkunöttöset mukaan parsinlangaksi, mutta ei kaikkiin.

Jos ihan rehellinen olen, yksi 50g kerä jotain akryylihirvitystäkin oli mukana, mutta se narisi niin että sieluun sattui. Annoin juniorin varastaa kerän, ja kohta se olikin yhtä sotkua pitkin lattioita ja jouti roskiin. ;o)

Langankulutus yhteensä 360g (tuota roskiin mennyttä ei lasketa mukaan).

Puikkoina kolmepuoloset tavismetallit. Laiskuuttani neuloin resoritkin samoilla puikoilla, vaikka yleensä neulon ne ohuemmilla.

OuNelaiset lupautuivat neulomaan sukkia, lapasia ja pipoja Venla-Apu ry:n kummiperheille, ja nämäkin lapaset menevät sinne. Minun hyväntekeväisyyspanokseni taitaa tällä kertaa olla tässä. Pisara tarpeen meressä.


Meillä juhannusruusut on vielä nupullaan (kukkivat yleensäkin viikko juhannuksen jälkeen), mutta tälläinen tylsä "Kempeleen kaunotar" kukkii tähän aikaan.
Ruusu on iso ja ahkera tekemään versoja. Joka kesä suunnittelen siirtäväni sen kukinnan jälkeen pois talon vierestä, mutta syksyllä siihen tulee niin kaunis punaisen, oranssin ja keltaisen sävy, etten maltakaan siirtää.
Nyt kyllä lupasin kaivaa versoja tuliaisiksi kun lähäretähän pohojanmaalle kyläälemähän, mutta saa ny nähärä muistanko sitä silloon kun pakatahan ja saanko niitä eres autohon mahtumahan.




Jokirannassa kukkii kielot.
Monta vuotta sitten istutettiin sinne muutama taimi (pari ostettua ja pari tienvierestä kaivettua), ja ne on levinneet jo isolle alueelle. Harmi vain, että siinä vaiheessa kun alkavat kunnolla kukkimaan, rikkaruohot vieressä kasvavat korkeammiksi. Mutta sitkeästi kasvavat kielotkin.



Käsitöissä jatkuu sama mielikuvitukseton linja. Neulon lapasia omille lapsille. Niistä kuvia sitten kun valmistuvat.