Sukkii, kukkii (ja vähä laiffii)

Jotta perussukan neulominen ei kävisi tylsäksi, lankaa on hyvä olla niin vähän, että jännitystä riittää loppuun saakka. Tässä ensimmäinen sukka jäänyt vähän vaiheeseen odottamaan kaveria.. ;o)




Miehen vanhempi sisko (miehensä kanssa) käväisi eilen kylässä, ja toi minulle kiinanruusun alun.
Kiinanruusussa on hyvät juuret ja yksi nuppukin jo. Olisin jo istuttanut sen, tyhjä ruukkukin löytyi mutta multaa oli vain pieni, kuiva paakku pussin pohjalla.

Ystäväni sai vaihdossa aikoja sitten istuttamani pylvästyräkin alun.. toivottavasti sattui se yksilö, jota kissanroikale ei ollut vielä pudottanut lattialle, yritin kyllä valkata parhaan. Kaupan päälle laitoin vielä lapsenlapselleen vietäväksi sen "ylijäämä"ponchon, jonka virkkasin tuossa vähän aika sitten.

Kuvaa kiinanruususta, tässä aidommassa värissä:

Ja tässä salaman kanssa otetussa kuvassa kauniimpana:



Juniori sanoo jo äiti, ei enää ättä tai ätti. Ihanaa! Aidoimmillaan taitaa tokaista sanan, kun on aikansa meuhkannut sängyssä eikä äitinsä millään jaksaisi reagoida toisen aamuvirkeyteen..
Miten lapset onkin heti herättyään niin virkeitä? Mitä pienempi lapsi, sitä suuremmalla virralla lähtee aamulla käyntiin. Kymmenenvuotias nukkuu jo viikonloppuisin pitkään ja saattaa herättyään olla pitkään samanlaisessa tokkurassa kuin vanhempansa..
Viime yönä juniori oli kuumeinen, mutta jatkoi aika nätisti uniaan suponlaiton jälkeen. Hyvä olikin, kun minäitte pääsin sänkyyn vasta yhden maissa. En millään olisi jaksanut monen tunnin yöriekkumista.