Virkattu pusero

Sain vihdoin valmiiksi eskarilaisen puseron. En voi kuin huokaista helpotuksesta.

Aloin jo uskoa, että olen joutunut jonkin kumman kirouksen valtaan.. tämän enempää ei käsityön tekeminen voi tökkiä. Tämä oli töitä, joita ei ehkä olisi ikinä pitänyt aloittaa. Tässä ajassa pitäisi oikeasti valmistua kaksikin puseroa tai mitä tahansa neulottua, mutta minäpä virkkasin yhden puseron kahteen kertaan.

Etu- ja takakappaleet virkkasin pyörönä. Mietin kyllä, onko ohjeessa jokin juju, miksi kappaleet pitäisi tehdä erikseen. Ehkä työ ei olisi vetänyt niin vinoon? Pienellä venyttämisellä ja höyryttämisellä sen sai toki suoristumaan..

Vartalokappaletta virkkasin 15 sentin aloituksen, vain nähdäkseni että siitä tuli liian kapea (ohjeen mukaan tehtynä) ja liian leveä (muutaman pylväsryhmän lisäyksellä). Lopuksi virkkasin ohjeen mukaan, mutta reilusti löyhennetyllä käsialalla.

Hihat tein välityönä valmiiksi nähdäkseni, miten pitkään puseroon langat riittävät. Nekin purin melkein alkutekijöihinsä, koska en ollut tyytyväinen levennys- enkä kerroksenvaihtumiskohtiin.


Malli on Modasta 5/2003 ohje 29. Ohjeessa on aikuisen koot, mutta tekemäni pusero on sopiva noin 120-senttiselle. Malli on aika kapea, ja olisinkin halunnut tehdä siitä takki/boleromallisen, mutta eskarilainen halusi puseron. Joten sitä tehdään, mitä tilataan.

Lankaa kului yhteensä 295g, vaaleanpunainen merinowoolia ja tummemmat Maijaa. Woolia jäi vajaa kerä, josta ajattelin neuloa vauvan kypärämyssyn hyväntekeväisyyteen ja samalla osallistua tähän.

Nyt kun pusero on valmis, tykkään siitä kovasti. Kaikki tukahdutetut kiroukset ja huokaukset, salaa pyyhityt kyyneleet on unohdettu, ja pystyn taas hymyilemään. ;o)

Synttärit

Meidän pikkuneiti täyttää tänään 4 vuotta. Synttäreitä vietettiin jo eilen ihan oman perheen kesken. Neiti oli lahjoihinsa tyytyväinen, ja herkkuja syötiin niin ahneesti, että eskarilainen illalla oksensi. ;o)

Etsin koneelta muutaman vauvakuvan kauniista neidistämme, jolla oli niin vahva tukka jo syntyessään, että sitä ihmetteli jokainen vastaantulija. (Vähän samanlainen tapaus oli veljenpoika, joka 7kk:n ikäisenä oli vuosikkaan kokoinen, ja siitä oli kuulemma saanut kuulla, että "onpa se iso"..) ;oD

Neiti, ikää 1vrk

2,5 kuukautta

Melkein puolivuotias

1-vuotissynttärit


Pakko myöntää, että vauvakuume yrittää taas viedä voiton. Siksi halusin noita kuviakin laittaa, vaikkei nyt neulontablogiin kuuluisikaan (mutta voihan tämän postaksen jättää lukematta).
Mieheltä oli jo töissä kyselty vauvauutisia, johon tämä oli kuulemma sanonut, että hänellä alkaa jo ikä painaa, ettei niitä enää hankita. Mutta entäs minä? Minähän olen vielä nuori.. nojoo, ehkä en, mutta nuorehko, heh. Ja kyllä mulla on sellainen hämärä muistikuva, että minä tässä olen suurimman työn tehnyt.
No, katsotaan nyt. Ensi kesänä on tarkoitus tehdä taloon remonttia ja lisähuoneita, mutta jos syksyllä vielä kuumeilen, niin ehkä meille vielä se viimeinen saadaan.

Kevätaurinko paistaa taas

En ole vähän aikaan viitsinyt kirjoittaa tänne, kun en ole saanut mitään valmiiksi. Mutta jos nyt jonkinlaisen väliraportin laittaisin, etten ihan unohduksiin jää.. ;o)

Pääsiäisestä päästiin yli, ja jokavuotinen pääsiäispyhiin kärjistyvä "kevätmasennus" alkaa helpottaa. ;o) Olen ollut niin vihainen, että hartiatkin on ihan jumissa. Miehelle vielä murisen, kun yrittää tulla lähelle, mutta lapset on taas ihania.
Maanantaina sain nukkua yhteentoista saakka aamulla univajetta pois, mutta ei siitäkään paljon iloa ollut, kun seuraavana yönä killittelin hereillä monta tuntia. Mieskin tuumasi, että olen jo tottunut selviämään niin vähällä yöunella.. niinpä kai. Huoh.

Ostin eilen pääsiäiskaktuksen, kun oli niin nätti. On minulla ollut noita ennemminkin juurtumassa, mutta yleensä ovat ikkunalaudalla mädäntyneet liiasta kastelusta tai paleltuneet liiasta tuuletuksesta. Toivotaan, että tämä yksilö selviää.

Pääsiäiskaktuksen takana kurkkii utelias jokapaikanhöylä.



Luin "Kodin kukat ja viherkasvit"- kirjasta hoito-ohjeita kaktukselle, ja katseltiin siinä samalla (melkein) 4v- neidin kanssa muitakin kasveja. Siellä oli _yllättävän paljon_ sellaisia kukkia, joita minulla on ollut, mutta ovat syystä tai toisesta kadonneet ikkunalaudoiltani. Minulla on ollut esimerkiksi nukkumatti, peikonlehti, ihmepensas, flamingonkukka, soihtuköynnös, viirivehka ja kirjovehka.
Ja monta muutakin tuttua löytyi.. hmm, en ilmeisesti olekaan se viherpeukalo, joka kuvittelin olevani.

Kerran kyllä olin niin kurkkuani myöten lasten- ja kodinhoitoa (en edes muista oliko silloin vain tuo esikoinen), että pillastuin ja heitin pihalle talvipakkaseen osan kukista, että on vähemmän hoidettavaa, kuten miehelle silloin karjuin.

Kerran kotikäynnillä käydessään terkkari ihaili eteisen ikkunoilla olevia kukkia. Tunnustin hänelle heittäneeni osan niistä pihalle, ja hän kertoi joskus vihaisena iskeneensä miehensä tuoman kukkapuskan suoraan roskikseen. Ei oltu kuulemma sen jälkeen kukkia tuotu! (Mutta meillä oli hauskaa..)

Kun ei ole käsitöitä esiteltäväksi, laitan tähän kuvia eteisen ikkunalaudoilla rehottavista kukkalapsista.




Sain Helmiinasta ja Elviirasta (www.kasityotaloelviira.fi) esitteet. Olin ajatellut ottaa seuraavaksi kirjontatyöksi Helinä Jaakkolan suunnitteleman Oravametsän tai Metso soitimella- peiton. Nyt ihastuin myös kansilehden Villiruusu- peittoon. Siitä on myös mustapohjaiselle kankaalle tehty versio, johon kirjotaan kirkkaanpunaiset ruusut. Todella kaunis, ja ihan miunmaunmukkaa. ;o)



Pääsiäisenä kirjoin Satumaata urakalla, mutta en vielä saanut valmiiksi. Mutta toivottavasti pian. Alkaa jo ajatukset pyöriä seuraavassa työssä. ;o)
Keskimmäiselle tyttärelle virkkaan puseroa, mutta senkin teko tökkii aika lailla. Hihat on melkein valmiit, tein ne välillä nähdäkseni, miten lankaa riittää. Vartalokappale on jo hyvällä mallilla, purettuani 10-15 sentin aloituksen kaksi kertaa.

Lopuksi kiitän kommenteista, joita olette tuonne aiempiin kirjoituksiini laittaneet. Kommentit ilahduttaa aina, ja luenkin kaikki tarkasti ja suurella hartaudella. ;o)) Kiitän ja kumarran. ;oDD

Hyvää pääsiäistä!

Näiden (lasten tekemien) juoruavien kanaemojen kera toivotan kaikille
Hyvää ja Aurinkoista Pääsiäistä! ;oD



Kävin kahden nuorimmaisen kanssa yhtenä päivänä Kärkkäisellä, ostettiin heräteostoksena miehelle myöhästyneenä synttärilahjana tälläiset työkalupakit. Ensi kesänä olisi tarkoitus tehdä taloon remonttia (ja lisähuoneita), ja ajattelin, että olisi mukavampi tehdä, jos herralla olisi työkalut suunnilleen yhdessä paikassa. No, en tiedä, onko nuo ihan leluja.. mutta huomasin, että olisivat sopivia mun käsityötarvikkeillekin. Tuo pieni olisi just sopiva kansalaisopistoreissuille, mahtuisi kaikki kirjontatarvikkeet.. No, en enää kehdannut omia, kun jo lahjaksi annettiin. ;o))



Alunperin menimme Kärkkäiselle ostamaan lankaa. Ajattelin neuloa itselleni viimeisimmästä Modasta "klassisen pitsipuseron" (malli 2), johon ihastuin. Tykkään noista puolipitkistä hihoista, ja pitsineule on tarpeeksi helpon näköistä, että ehtisin neulomaan puseron valmiiksi koulun kevätjuhliin. Kesällä on vielä tiedossa siskon vauvan ristiäiset, ja minä kun inhoan kaupassa kiertelyä ja vaatteiden sovittamista (monet omatkin ristiäiset mennyt jo samoissa vaatteissa), niin pääsisin helpommalla itsetehden. ;o)



Modassa oli muutenkin paljon ihania malleja, joita olisi ihana neuloa itselleen. Mun ehdoton suosikki oli malli 28, A-linjainen joustinneuleinen pitkä jakku. Kerrassaan hieno!

Tennesseetä siis piti ostaa, sitä puolukanpunaista. Tosin nyt jo harkitsen vanhaa roosaakin. Lankahyllyillä laskin keriä ja värjäyseriä, eikä lankaa ollutkaan tarpeeksi. Päätin jättää seuraavaan kertaan (jolloin tietysti kaikki punaiset on loppu). Illalla nettikaupoista vertasin langan hintaa, ja silloin vasta älysin, että Tennesseet onkin 100 gramman keriä. Voi rähmä! Olikin ne niin tiiviitä ja painavan oloisia..

Juniori (noin 10½kk) on jo alkanut ottaa askelia tukea vasten. Tässä pikkuherran toimeliaisuuden uhrina kissamme, joka kestää melkein mitä vaan.

Helmirannekkeet

Nämä ovat helmirannekkeet, eivät patalaput, vaikka värin perusteella niin voisi luullakin. ;o))

Aloitin helmirannekkeeni jo pari vuotta sitten. Ensimmäisen neuloin yhdessä päivässä, toinen alkoi sitten tökkimään ja ryttäsin ne kaapin perukoille piiloon. Nyt välityöksi kaivoin rannekkeentekeleet esille, ja toisesta olikin vain puolet tekemättä. Olisin saanut senkin neulottua valmiiksi jo eilisiltana, jos neulomista ei olisi keskeyttänyt lasten kanssa saunassa käynti, ruoanlaitto, pyykinlaitto (kuivumaan siis), syöttäminen, juottaminen, vaipanvaihto ja nukuttaminen.
No, olisinhan minä saanut sen valmiiksi jo kaksi vuotta sitten, jos vain olisin viitsinyt.

Mikä lie mielenhäiriö vaikuttanut langan värivalintaan! Tuli varsinaiset arkirannekkeet, joita voi käyttää vaikka (liian pienen) villatakin kanssa. Hmm.

Lankana on sinisen-vihreän-punaruskean-sinapinkeltaisenkirjava Sandnesin Lanett, jota kului 30g. Helmikuvion malli (jos kuvasta jotain saa selvää) on Norjasta. Yhteen rannekkeeseen (ja viiteen mallikertaan) tarvittiin 335 helmeä.

Neuloin rannekkeet kakkosen puikoilla, koska mulla ei silloin vielä ollut pienempiä puikkoja. Nyt jo on! Ostin nimittäin Seinäjoen käsityömessuilta 20 sentillä joltain "vanhan tavaran pystiltä" 1,5 numeron sukkapuikot. Niillä voisi kokeilla neuloa toiset..




Keskeneräisiä töitä mulla on vielä yksi Vaaka ry:lle tarkoitettu keskosneule, jonka aion purkaa.. Tuleepahan samalla pestyä. Mulla oli joskus jäänyt neuletakki olohuoneen pöydälle ja lapset oli vahingossa kaataneet siihen päälle tuttipullon. Maitotahraisena neule on odottanut uutta tulemistaan (tai tuhoaan) useamman vuoden, tulee nyt sitten pestyä langat samalla kun puran.

Huovutettu laukku odottaa vuorittamista ja vetoketjun laittoa. Olen laukun kaivanut monta kertaa esille tehdäkseni sen valmiiksi, mutta aikansa apukeittiössä päälliseltä toiselle pyörittyään, laukku päätyy takaisin kaappiin. Mutta jos tällä kertaa..?



Laitoin tähän kuvan yhdestä mun muistiinpanovihon sivusta. Siitä näkee ja ymmärtää, miksi mä en harrasta montaa keskeneräistä neuletta yhtäaikaa.. Mä yleensä muutan valmistakin ohjetta pitkin matkaa ja teen itselleni tarkkoja muistiinpanoja, joista en sitten jälkeenpäin saa mitään selvää..

Pinwheel Sweater valmis!

En olisi uskonut, että 10-vuotiaalla tyttöselläkin on melkein kilometrin pituiset käsivarret. Hihoissa meni mielestäni kauan, niin kauan...
Yhden hihan tein tietenkin ohjeen mukaisilla kavennuksilla, mutta siitä tuli liian kapea, joten purin sen ja neuloin uudestaan suorana, ilman kavennuksia.



Ohjetta pienensin jonkin verran.
Tein hiha-aukot, kun joka "lohkossa" oli 26 silmukkaa (ohjeessa 31). Jatkoin sileää kunnes lohkossa oli (muistaakseni, ei jaksa laskea) 36 silmukkaa. Oikein ja nurin kerroksia neuloin kunnes silmukoita oli yhteensä 344 (ja olisi ollut seuraavan lisäyksen aika). Olisin halunnut neuloa ympyrää isommaksikin, mutta pelkäsin ettei lanka enää riitä jussipaitaan. Jussipaitaanhan olin jo hankkinut harmaata lankaa tuon viininpunaisen lisäksi, ja olisin mennyt vähän kuin ojasta allikkoon lankaostosteni kanssa, jos punainen olisi nyt loppunut. Ja toisaalta, eihän tästä ollut tarkoitus tullakaan mikään kaljasaavin peitto.




Noita i-cordin pätkiä tykkäsin neuloa helmaan ja tein samanlaiset vielä hihansuihin.
Kiinnitykseksi villatakkiin teen joko pätkät i-cordia tai sitten hankitaan siihen pari isoa nappia.

Lankana 7veljestä (värinumero 587), puikot 3½ ja 3. Langankulutus vähän vajaa 400g. (Kolmannesta kerästä jäi lankaa noin 20g, eli taas Novitalta vajaita keriä liikenteessä..)

Tässä vielä koko komeus:



Asiaa neulomisen vierestä, lukekoon ketä kiinnostaa. ;o)
Tytär sai sitten hiihtolomalla raudat! Vaikka on vain sellainen tukikaari alahampaitten sisäpuolella, niin kyllä neiti jaksoi olla surkeaa niiden kanssa. Itkeä tihrutti monta päivää, eikä pystynyt kunnolla syömään.. nyt ei enää muista rautojen olemassaoloa. ;o) Onneksi käytiin loman aikana siellä hammaslääkärissä, niin sai aikansa totutella..

Maanantaina jouduin perumaan juniorin 10kk- neuvolan, kun kissalle saatiin eläinlääkäriaika melkein samaan aikaan.. kolli oli linkuttanut kolmella jalalla loppuviikosta saakka. Mies tuli töistä kesken päivän viemään kissaa lääkäriin. Aikamme huudeltiin ja etsittiin kissaa, kunnes tämä päiväuniltaan häirittynä kömpi savusaunan katon alta näkyville.. heitettiin raukka autoon ja kuljetettiin lääkäriin. Jalassa oli (vain) tappeluissa tullut haava, johon kissa sai antibiootti kuurin (ei ole tainnut nielaista yhtäkään tablettia!) ja samalla kissaherralta vietiin sukukalleudet. ;oP Jos tuo nyt alkaisi viihtyä paremmin kotona...

Keskeneräistä väkkärää ja lankaostoksia

Pinwheel sweater on edennyt kaulukseen. Silmukoita on tällä hetkellä 336 (42 yhdessä lohkossa). Muutaman levennyskerroksen aion vielä neuloa, sitten saa riittää...

Raidallisena takki olisi ollut hauskemman näköinen, mutta otettiin mitä lankakätköistä löytyy.. ja neidille kelpasi tummanpunainen 7Veljestä.

Vielä kun saisi urakoitua hihat ja kauluksen reunan. Kädet on ihan kipeinä neulomisesta (raskasta työstettävää tuo 7Veikka), mutta olenkin yrittänyt olla ahkerana.



Tummanpunaista lankaa jää yli ainakin kerä ellei kaksi, ja huomasin että juuri tuota väriä käytetään jussipaidoissa.. joten välttääkseni ikuisen pipo-vanttuut-sukat-linjan loppulangoilla, ostin cittarista pari kerää perusharmaata lisäksi. Niistä saan tuolle ekaluokkalaiselle poijanjäärälle jussipaidan.




Sinikirjavista Samoksista syntyy vielä yksi poncho, vaikka vannoin etten enää yhtään ikinä virkkaa. But never say never. Eskarilainen antoi pitkin hampain oman ponchonsa pikkusiskolleen, koska se oikeasti sopi tälle paremmin. Nyt virkkaan sitten eskarilaiselle uuden. Juuh.


Piti muuten oikein sanakirjasta katsoa tuo pinwheel.. ja siellä oli ainoa suomennos "väkkärä", joka sitten taas oikeasti tarkoittaa mitä.. ;o)


Kävin muuten joskus muinoin työpaikkahaastattelussa naistenpäivänä. (Haastattelu meni hyvin ja sain työpaikan. Pääsin "toiveammattiini", johon en välttämättä enää haluaisi palata..) Olin tosi yllättynyt ja huvittunut, kun haastattelusta poislähtiessäni päällikkö ojensi minulle naistenpäivänruusun. ;oDD

Niin että Hyvää Naistenpäivää Kaikille! ;oD

Lörpöttelyä

Unohdin sitten mainita edellisessä postauksessa, että helmikuun Lankahamstereissa kuluttamani lankamäärä on yhteensä 719g. Ei mikään saavutus, mutta kulutusta kuitenkin..

Olisin lopettanut henkilökohtaisen lankahamsteripudotuspelini heti maaliskuun ensimmäisenä päivänä, jos olisin cittarin mammuttimarkkinoilta löytänyt tarjousseiskaveikkaa. Mutta ei sitä ollutkaan tarjouksessa, tai sitten oli vaan hyvin piilotettu. Olisin ostanut ainakin kerän tai kaksi.
Kerrankin olin etukäteen päättänyt sortua!

Mulla on jonkinlainen kahden kerän pakkomielle. Köyhänä päivänä (heräte)ostan lankaa kaksi kerää, kun "siitä saa ainakin sukat tai vanttuut tai pipon, ja lopun voi käyttää raitoina jossain". Vähän parempana päivänä ostan reilusti kaksi*kaksi kerää, koska "jos ei mitään muuta, niin saa tästä ainakin vauvaneuleen".
Noita vauvaneulelankoja onkin sitten moneen lähtöön...

Langanostolakko siis vielä pitää..

Seuraavaksi olisi tarkoitus aloittaa esikoiselle "se ympyräneule", jota näkee joka blogissa (melkein). Tosi hauskan näköinen villatakki! Itselle en tosin sitä viitsi yrittääkään, mieluummin hoikalle ja viluiselle tyttärelle.. ;oD


Lapset on tämän viikon hiihtolomalla. Kotosalla nyhjötetään tämäkin viikko (kuten syys- ja joululoma), koska miehellä ei ole lomaa. No, isoin poika on sairastanut flunssaa koko loman, aloitti jo torstaina.. oli just päässyt kouluun, kun opettaja soitti, että poijalla on mahatauti. Mies oli menossa päiväksi kursseille, ja sattui olemaan vielä kotona silloin, hän kävi hakemassa poijan kotiin.

Juniori on tänään 10kk, ja osaa jo nousta seisomaan tukea vasten. Eilen yritti ensimmäistä kertaa ottaa askeleenkin, mutta kovin oli huteraa.. kolhii itseään milloin mihinkin, ja posket ja otsa on mustelmilla. ;o) Maaliskuun lopulla on kerhossa valokuvaus.. saa nähdä millaiset mustelmat silloin on ikuistettavaksi. Nukkumaanmennessä pitää yleensä olla pitämässä poikaa kädestä kiinni nukkumatin tuloon saakka, mutta muuten yöt menee paremmin, poika on vihdoin oppinut nukkumaan vatsallaan.

Poncho kuin mansikkapirtelö

Tuo oli tyttärien kommentti. Vaikka söpö siitä kyllä tulikin..

Kaivoin kaapin perukoilta loputkin puuvilla(sekoite)langat, ja virkkasin lisää ponchoja.

Vaaleanpunainen poncho lähtee synttäripaketin mukana 2-vuotta täyttävälle kummitytölleni, ja isompi vihreä on hänen 3½-vuotiaalle siskolleen.

Pienemmän vihreän ponchon tein, kun lankaa vielä riitti, sen laitan vaikka Kontin keräyslaatikkoon.. pääasia että langat on muuttuneet joksikin muuksi. Esikoinen halusi muutama vuosi sitten ponchon ja valitsi itse tarjouskorista värin.. tuon kauhean vaalean mintunvihreän, jota sitten ostettiin summan mutikassa muutama kerä ylimääräistä. Nyt ne kerät vihdoin katoavat tästä taloudesta. Huokaus. On ne tuolla kummitelleetkin.







Lankana ponchoissa on Novitan Ibiza, jota kului kaikkiin kolmeen yhteensä 247g.

Kuvat on taas tälläisiä vailla sen kummempaa näkemystä olevia otoksia, ;oDD kunhan tuossa äsken räppäsin kesken ruoanlaiton.

Mutta jos joskus jostain ilmaantuisi arkipäiväisyyden tilalle edes pikkuisen taiteellisuutta... ;o)