Väriterapiaa

On nuo neulomukset ollut jo pidempään niin sinisävyisiä, että pahaa tekee.. no, ei sentään, mutta pitää noita omiakin värejä välillä hankkia.

Lumoava lanka oli saanut hyllyihinsä vironvillaa, joten sitä piti lähteä ostamaan, kun olen siitä jo niin kauan haaveillut. Punaista lähdin hakemaan, mutta tuo vihreä vyyhti tahtoi ihan välttämättä mukaan myös.
Kaksi tulevaa Revontulta. ;o)



Cittarin alessa hairahduin sitten näihin 7veikkoihin, 3e/kerä. Suunnitelmissa olisi virkata torkkupeitto, mallista en vielä tiedä, luultavasti ihan perusisoäidinneliötä..



Mies kävi eilen HäjynFlikan kanssa parin kilometrin päässä poimimassa karpaloita. Saaliina melkein puoli ämpärillistä, nyt ovat hakemassa lisää.. Mies jos tietäisi, että tv:stä tulee Robin Hood, tulisi kiire kotiin.. Ihanan väkeviä (ja kuulemma terveellisiä) "aikuiseen makuun" sopivia marjoja, meillä ainakin lapset niitä muka yökötteli..



Tälläinen ruusunreppana vielä kukkii viimeöisen pakkasen jäljiltä.



Ja kyllä, sininen lahjahuivi on edelleen kesken..

Junasukat ja hattivatit

Otin kerrankin omaa aikaa (hah hah) ja lähdin Liljan kanssa viikoksi mummulaan. Mies kun on ollut omilla reissuillaan 25 päivää keväästä lähtien (juu, minä laskin), niin ajattelin jättää hänet vastuuseen revohkan huolehtimisesta vähäksi aikaa..

Viime viikon maanantaiaamuna lähdettiin ja tämän viikon maanantaina tultiin takaisin. Menomatka sujui tosi hyvin, mutta paluumatkalla pysähdeltiin sitten useampaan otteeseen.. no, pääsinpä kerrankin tutustumaan Kalajoella Iso-Pahkalan savipajaan. Muuten sitten tutustuttiinkin lähinnä kasitien pysähdyspaikkoihin..



Mummulassa Lilja oli ensimmäiset päivät Toossi pahalla tuulella, ja siinä tuli lykittyä vaunuja rantatietä eestaas ihan kyllästymiseen asti.. Pällistelin samalla maisemia ja ihailin jokea. Tuossa se on (kuvassa) kirkko, jossa mentiin aikoinaan vihillekin.. ;oP



Lilja (4,5kk) on löytänyt nyrkkinsä! Niitä pitää katsella ja maistella. Ja niillä voi tarttua kiinni vaikka nokan edessä pyörivään leluun, tai niin kuin eilen, isonveljen tukkaan, jos tuo päänsä liian lähelle.



Mulla oli mukana kaksikin käsityötä, mutta kovin hitaasti valmistuvat.. siskon synttärihuivi on vasta (hyvällä) alulla, mutta sain valmiiksi sentään yhden sukkaparin, joka menee eskarilaisen markkina/touhupäivään arpajaisvoitoksi.

Malli junailusukat
Koko noin 29
Lanka Gjestal Frost
Langankulutus 52g
Silmukoita varressa 60, jalkuimessa kavennusten jälkeen 56
Puikot 2

Sukat on keskenään vähän eri sävyä, vaikka näyttivät kyllä olevan samaa värjäyserää.. toinen kerä on ilmeisesti jossain loppuliemessä liotettu..
Mummulassa oli sen verran hämyvalo, että mä huomasin eron vasta kotona..



Syysvärejä. Niihin ei ikinä kyllästy.





Meidän pihatien varresta löytyi tälläisi pikkuruisia sieniä (?). Hattivatteja ihan selvästi.



Piti antaa juniorille kamera, että sain olla rauhassa koneella. Yllättävän hyvä kuvaaja kolmevuotiaaksi! (Kuvasi muuten myös vauvaleluja, legoja, autot-palapelin, lattiaa, sohvat..)

Tunnustus ja sukkasatoa

Seijasisko ja Minsku heitti tunnustuksella. Kaunis kiitos teille kummallekin, ja anteeksi etten ole ehtinyt aiemmin jatkaa.



Tunnustuksen sääntöihinhän kuuluu, että se jaetaan eteenpäin seitsemälle ja samalla kuuluu kertoa itsestään seitsemän asiaa. No, minä olen viikon varrella miettinyt pääni puhki, millaisia totuuksia kehtaan itsestäni (jälleen) kertoa..

1. Ulkonäön lisäksi alkaa pettää myös "oikea" näkö.
Pienet tekstit alkoi vähitellen kutistua niin näkymättömiin, että kävin kuun alussa elämäni ensimmäistä kertaa optikolla. Ehkä jo ensi viikolla saan lukulasit, joista olen ihan innoissani!

2. Kävin samantien myös parturissa. Tukka lyheni puoleen, ei ylety kunnolla korvan taa. Viimeksi kävin noin vuosi sitten, hah. Kampaajan mukaan hiukseni olivat palautuneet (raskaudesta) "normaalitilaan", eli olivat paksut, karkeat ja taipumattomat kuin hevosen jouhi. ;o)

3. Koko kesän olen kipuillut, joten otin itseäni niskasta kiinni ja kävin lääkärissä valittamassa. Verikokeiden tulosten mukaan reuma-arvot on kohollaan ja sain lähetteen jatkotutkimuksiin. Suvussa on nivelreumaa, mutta katsotaan nyt miten tämän ämmän käy..

4. Hammaslääkärissäkin pitäisi käydä, mutta olen hammaslääkärikammoinen :oO.

Siinähän ne sairaskertomukset oli, sitten kivempiin asoihin.. ;o))

5. Herään nykyään joka aamu 6-6.30 välillä, vaikka nukkuisin mielellään muutaman tunnin pidempään. Joskus saan jopa juoda aamukahvini ihan rauhassa, mikä onkin päivän paras aloitus..

6. Jos neulominen on jumissa, yksikätisesti (vauva kainalossa) voin ainakin surffailla.. olen löytänyt Ravelryn ihmemaan. Liityin sinne mukaan aikoja sitten, mutta vasta nyt olen päässyt jyvälle sivuston hienouksista ja voisin kierrellä vaikka kuinka kauan..

7. Käsitöiden lisäksi tykkään leipomisesta (ja säilömisestä).


Monessa blogissa tämä näyttää jo olevankin, mutta ei varmaan haitanne, jos saatte toistamiseen.. laitan tämän nyt eteenpäin vaiks seuraaville:

- Soft side on life
- Onnen Aikaa
- Scaritsan villat
- Kissailua ja kässäilyä
- Pujoliivi
- Bambupuikot puutarhassa
- Handy maid

Sukkasatoa on valmistunut yhden sukkaparin verran. Tarkoituksenani on sukittaa ainakin oma perhe, ja ensimmäiseksi neuloin sukat miehelle. Ei sitten kehtaa huomautella mitään lankaostoksista, kun näkee, että ihan tarpeeseen kaikki langat tulee.. ;oP



Perussukat, koko 43
Lanka Maija
Langankulutus 122g (2 kerää sinikirjavaa ja jatkona siihen erittäin epäsopivan vihreää)
Puikot 2,75 ja 3
Silmukoita 60



Sukkakuvista näkee, mitä meillä on "harrastettu". Puuhommia ja marjanperkausta. Puita riittää taas pariksi vuodeksi, ja varmaan puolukoitakin. Mies noita puolukoita kävi haalaamassa "toiselta puolelta" Suomea, minä olen vaan perannut.. Ja osan keittänyt mehuksi, hyytelöäkin kokeilin ensimmäistä kertaa. Nam!

Syksyn värejä puutarhasta..

Wool Peddler's Shawl

Heinäkuussa en paljoa ehtinyt puikkoihin tarttua, ja silloin valmistuikin vain lapaset itselleni. Neuloin molemmat lapaset omalta kerältään, että sain niistä suht samanlaiset. Lanka on Lumoava Lanka- kaupasta, ja kävin jo hakemassa kolmannenkin kerän, josta olisi tarkoitus neuloa pipo, kunhan saan mallin päätettyä. Voipi olla, että päädyn ihan perusperusjuttuun..


Peruslapaset
Koko naisen reilu ;o)
Lanka NoroKureyon, värinro 255
Langankulutus 70g
Puikot 3,5
Silmukoita 36


Elokuun neulomisia on sitten yksi kokonainen huivi.



Huivi on kirjasta Folk Shawls malli Wool Peddler's Shawl. Mulla on tuo kirja ollut jo pidempään, ja ajattelin, että olisi aika neuloa siitä jotain, ettei ihan turhan panttina hyllyssä pyöri. Kirjassa on kyllä monia komeita huiveja, ja tuohon malliin päädyin, kun laskin langan suunnilleen riittävän. No, toisin kävi.. jouduin ainaoikein- reunukseen käyttämään vanhoja Kamenanjämiä (ainoat suht sopivat värit mitä löytyi). Ei onneksi erotu pahasti.. en nimittäin olisi viitsinyt purkaa, sen verran takkuisesti edistyy nykyään kaikki..


Lanka on Määkylän puodin 100% suomenlampaan villaa (140 tex 2)
Langankulutus 185g vyyhti.
Puikot 4


Ja vielä yksi kuva. Näin mää tykkään ja tapaan käyttää huiveja. Ellen sitten kietaise pään ympärille.



Olen jo aloittanut sukkasadon keräämisen, yksi sukanvarsi on valmiina ja toinen alullaan.
Lisäksi pitäisi aloittaa huivi synttärilahjaksi siskolle, joka täyttää loppukuusta 40vuotta. Sisko kyllä esitti toiveeksi mariskoolia.. mutta mä laskin pääseväni huomattavasti halvemmalla neulomalla huivin. Helpommalla pääsisin hankkimalla mariskoolin, mutta kun noita huiveja olen muillekin lahjaksi laittanut, niin saa siskollekin "kelvata"..

Satokausi

Marjasato alkaa kohta olla tallessa.
Vadelmien kypsymisaikana en vielä herännyt syksyyn, joten ne saivat rauhassa tippua maahan.
Punaherukkapuskat ollaan tyhjennetty (minä, HäjyFlikka ja EskarilaisRinsessa) ja tulikin kunnon sato, mistä saadaan luultavasti kiittää reilua syyslannoitusta. Marjat oli niin suurikokoisiakin, että suurimman osan perkasin ihan marjoina pakkaseen ja vain pari ämpärillistä maltoin keittää mehuiksi. Marjat tulee varmaan talven mittaan syötyä jäätelön kanssa tai rahkajälkiruoassa. Meillä kyllä lapset tykkäävät syödä jäisiä marjoja sellaisenaankin!
Mustaherukoita keräsin puoli ämpärillistä raakoina ja toiveikkaana keitin niistä hyytelöä. Se vaan ei hyytynyt. Joten saatiin mehua. Kokeilen keittää vielä toisen satsin hillosokerin kanssa, kunhan tuo tylsä sade hellittää sen verran, että puskiin viitsii mennä.
Karviaisista keitin kokeeksi hilloa ja nektariinia, toivottavasti tulevat syötyä..

Isäntä halusi poimia mustikoita, mutta niitä ei kuulemma ole täällä(kään) päin paljoa, joten lähti sitten ukkoporukalla Posiolle saakka marjaan. Piti tehdä oikein kaksi reissua. Ensin viiden (!) päivän reissu, jonka tuloksena oli 2 ämpärillistä mustikoita (ja mättäitä). Sitten uusi ja parempi parin päivän reissun, jolta saaliina 4 ämpärillistä. Ensi talvena sitten juodaan mustikkamehua, ja syödään mustikkakiisseliä ja mustikkapiirakkaa..
Puolukkaan isäntä aikoo myös lähteä samalla ukkoporukalla, huoh. Toivottavasti tällä kertaa jättävät sen ryyppäämisen ja hauskanpidon vähemmälle, että yksi reissu riittäisi..

Marjasadosta voidaankin siirtyä keräämään sukkasatoa!
Siihen valmistauduin tilaamalla Tapion kaupasta pari alepussia sukkalankoja. Tarkoituksena oli kyllä käyttää pois vanhoja lankavarastoja, mutta kun sai halavalla ja silleen..



Lilja ei vielä syö marjoja, nyrkki maistuu nannalta.



Ja mulla näköjään maalitahrainen pusero.. ;oP

Täällä ollaan, kaikesta huolimatta ;o)

Toiveikkain mielin aion tänäkin vuonna osallistua Sukkasatoon. Huolimatta siitä, että käsityö (huivia yrittelen) on jämähtänyt samalle kerrokselle pariksi viikoksi.. Jos nyt jokusen sukkasen kuitenkin ehtisi.


Menin sitten ja monen muun tapaan tilasin itselleni Neulekirjan! Se on etukäteissynttärilahja! Ensi kuussa ehdin vielä tilata/ostaa/hankkia jonkinlaisen lahjuksen etukäteen, jos löytyy joku pakkosaadahetijuttu. Sitten tuleekin varsinainen synttärikuukausi ja käsityömessut ja varsinaisen synttärilahjan aika. Marraskuussa saatan vielä sortua johonkin kivaan, pieneen jälkeisjuttuun.. sopivasti ennen joulusesonkia. ;oD



Lilja- neitosella tuli eilen 3kk täyteen. Maanantaina käytiin neuvolassa. Oltiin (imetysdementiasta johtuen?) puoli tuntia liian aikaisin paikalla, ja neitihän ehti siinä ajassa jo hermostua ja raakua niin että käytävät raikasi. Itse vastaanotolla meni sitten mukavasti, ja pikkuinen jopa hymyili terkkaritädille.. Uudet missimitat ovat nyt 58,5cm ja 5570g. ;o)



Lilja tykkää "lentämisestä", niin että naurattaa. On muutenkin alkanut kovasti hymyillä ja seurustella. Leveät hymyt saa myös hoitopöydän vieressä roikkuva Laban-soittorasia. ;o)
Hymyilystä ja juttelusta huolimatta neiti on edelleen aika kärttyistä sorttia. Joku päivä saattaa mennä kitinää ja suoraa huutoa vaihdellen, päikkärit ei onnistu kuin pätkittäin ja sylissä täytyy saada olla. Seuraavana päivänä menee taas paremmin, Lilja nukkuu päikkäreitä useampaan otteeseen, syö ja seurustelee.
Neidin mahan toiminnan mukaan tässä siis eletään. ;o))



Tänään sitten isommilla lapsilla koulut alkoi. Esikoinen aloitti yläasteella (ja minua jännitti HäjynFlikan puolesta niin, että meinasi yöunet mennä!) ja kolme nuorempaa jatkoi ala-asteella (kolmosella, nelosella ja vitosella) ja 6vee tyttönen, se Rinsessa, lähti eskariin.

Tuntuu se aika haikealta ja käsittämättömältä, että oma esikoinen on jo noin iso tyttö, 13vee ja yläastelainen! Vastahan sitä nyyttiä piteli sylissään ja niiskutti, että voi kun se on niin pieni, niisk ja voi kun se on niin ihana, niisk ja voi kun sille ei ikinä tapahtuis mitään pahaa, trööt (=norsun töräytykseltä kuulostava niistäminen), ja niisk uudestaan. Ihanahan se on edelleen, mutta paaljon isompi. ;o)
Niin ne lapset kasvaa ja kehittyy. Onneksi.

Sammakoita

Piti vielä esitellä nämä meidän uudet ulkoportaat, jotka mies nikkaroi tuossa vähän ennen ristiäisiä! Kyllä niistä kannatti kymmenen vuotta puhuakin, on ne sen verran hienot. ;o) Jos joku ihmettelee tuota "liukuritilää", se on vaunuja varten ja ollut tuossa jo kolmisentoista vuotta... Saa vaunut paljon helpommin sisälle, kun ei tarvitse portaita rynkyttää ylös.



Portaat on houkutellut sisälle vähän erikoisempiakin vieraita.. pikkuinen sammakko ilmestyi tänään minun saappaastani. Onneksi en ole vetäissyt saappaita jalkaani, olisipas ollut kiva ylläri tuollainen limanuljaska varpaissa..



Ihan niin lähellä jokea me ei sentään asuta, että ravut kulkisi itsekseen sisälle saakka.. Mies se kokeili ravustamista, ja toi saaliinsa näytille. ;o)



Puutarhasta sen verran, että antonovka, joka on tähän saakka tehnyt 0-3 omenaa vuodessa, on nyt täynnään omenanraakileita. Saadaan kerrankin kunnon sato, ja pääsen keittämään hilloa ja mehua ja leipomaan piirakkaa ja kuivattamaan omenanviipaleita ja.. ja..