Elämän iloja ja suruja

Eilen ekaluokkalaisella oli eskarikaveri isosiskonsa kanssa kylässä, ja päästiin samalla viettämään hänen synttäreitään. Itse asiassa kolmannen kerran. Ensin pidettiin kaverisynttärit maaliskuussa, sitten pääsiäisenä juhlittiin tyttären 8vee ja serkkunsa 6vee yhteissynttäreitä. Aina meillä löytyy syy herkutella!

Tälläisen kakun tein kaverisynttäreille. Sisällä on sitruunamoussea, ja päällinen jälleen kerran pikaisesti huitaistu. Pääsiäiseksi raahasin mukanani mumulaan toisen kakun, jossa oli täytteenä pätkismousse. (Pahvilla vuoratussa lasagnevuoassa kakku oli helppo kuljettaa, kermavaahtokuorrutuksen ja koristelut tein vasta perillä.) Molemmat tekivät kauppansa, maistuivat jopa perheiden pienimmille. ;o)

Matleenalta sain tunnustuksen vanhasta blogituttavuudesta. ;o) Kiitos siitä!

Jaan tunnustuksen eteenpäin sellaisille bloggaajille, joiden muistelen kommentoineen jo silloin blogini alkuaikoina, kommentoivan edelleen silloin tällöin ja joiden blogeja itsekin luen säännöllisesti. Ja jotka ovat oikeassakin elämässä ainakin vähän tuttuja. Tunnustus jatkaa siis;

- Marikalle
- MariJlle
- Sannalle
- ja Matleenalle itselleen takaisin

Mukavista asioista ikävämpiin.

Keväinen sää on ollut sateista ja ankean harmaata, ja se on sopinut täydellisesti mielialaani. Viikolla sain tiedon serkkuni traagisesta kuolemasta. Serkkupoika oli minua melkein 20 vuotta nuorempi, vielä edessä ollut elämä katkesikin yllättäen. Jos minä olen surrut ja itkenyt, en voi edes kuvitella hänen läheistensä surua ja tuskaa.

Kokkasin saippuaa

Kauan olen jo suunnitellut keitteleväni uusia saippuoita. Perjantaina sitten vihdoin tartuin rohkeasti tuumasta toimeen. Tosin alku ei ollutkaan niin helppoa kuin piti. Sain kaikki tavarat levitettyä tiskipöydälle, kun huomasin, että sauvasekoitin olikin sökö, ja piti lähteä ostamaan uusi. Käytin ensin lapset uimassa ja sitten pikapikaa hakemaan uusi sauvasekoitin (+ tietenkin jätskit kaikille takapenkkien vinkujille) prismasta..

Tässä pitäisi olla valmiina kaikki tarpeellinen. Rasvoja, lipeä (tällä kertaa halpisversio Bilteman myymä "Kaustinen sooda"), astiat, erilaisia muotteja (keksipaketeista löytyy nättejä pohjia), kumihanskat, suojalasit (saman ihanuudet joita käytin hioessa), tarkkaan punnitsemiseen digitaalivaaka ja "mausteita". Etikkapullo on hätäapu, jos lipeää roiskahtaa iholle, etikka neutralisoi sen vaikutuksen.


Nestemäiset rasvat mittasin suoraan punaiseen sekoitusastiaan, mutta kookosrasvan omaan astiaansa, jossa sulatin sen vesihauteessa.


Rasvat sekoitetaan keskenään. Jääkylmä vesi mitataan omaan astiaansa ja lipeä omaansa, ja lipeä kaadetaan varovasti veteen ja sekoitetaan. Lipeävesiseos lisätään rasvoihin ja sekoitetaan sauvasekoittimella viitisen minuuttia kunnes seos jogurttimaista. Loppuvaiheessa lisätään mahdolliset mausteet tai muut lisukkeet.


Tässä tekeillä viimeinen satsi. Vesi juoksemassa, että saan mahdollimman kylmää vettä. Lipeän lisääminen suorastaan kiehauttaa veden.


Valmiit saippuamassat muoteissaan. Vuorokauden kuluttua saippuat saa irrottaa ja leikata palasiksi. Kuukauden kuluttua lipeä on haihtunut ja saippuat ovat käyttökelpoisia.



Kastilian saippua
perinteinen , hellävarainen ja kosteuttava oliiviöljypohjainen saippua.



Perusreseptillä (löytyy tuolta aikaisemmista kirjoituksistani) tehty saippua, johon lisäsin tervaöljyä. Terva ei muuta väriä mutta antaa hyvän tuoksun!



Perusreseptillä tehty saippua, johon lisäsin ruokalusikallisen hunajaa.



Likaisten käsien saippuat. Rouheena voi käyttää myös vehnän- tai kauranleseitä, näissä kuitenkin kahvijauhetta. Oikean puoleisessa nesteenä pikaisesti pakkasessa hileiseksi jäähdytetty aamukahvinloppu, vasemmassa vesi.



Tuo Kaustinen sooda oli pettymys! Tiesin kyllä, että se ei välttämättä kokonaan liukene veteen, mutta sitä jäi joka sekoituskerralla astiaan. Lisäksi siitä tulee pehmeämpää saippuaa kuin aidolla lipeällä. No, lopullisen tuloksen näen vasta kuukauden kuluttua ja käytössä, mutta taidanpa käyttää lopun purkillisen viemärien
avaukseen kuten purkissa neuvottiin!

Suunnittelen muutenkin syksyllä osallistuvani jälleen Kansalaisopiston saippuakurssille. Minulta jäi monta himoitsemaani saippuaa tekemättä, koska niissä olisi tarvittu palmusaippuaa, kaakaovoita yms ihanuuksia, joita minulla ei ole.




Sitten vähän ikävämpiin asioihin.
Sain toissailtana tietää, että isoimman pojan kummisetä kuoli viime sunnuntaina sydänkohtaukseen. Ei olla nahty vuosiin, mutta jostain syystä olen häntä ajatellut paljonkin tämän kesän aikana, muistellut elämäni hauskinta juhannusta, kun vaimonsa kanssa olivat meillä kylässä..
Hän oli vasta 40- vuotias, ja useamman lapsen isä. Tuntuu, että elämä on epäreilua. Olisi ollut monta joutilaampaa.. Ollaan tässä surtu ja nukuttu huonosti, pohdittu ja yritetty ymmärtää.

Keskenmeno

Ei neulontajuttuja tällä kertaa ihan vaan (surullista) omaa napaa.

Mikähän naisen- tai äidinvaisto mahtoi varoittaa koko ajan, että tämä raskaus ei pääty onnellisissa merkeissä? Eilen 7. päivä tapahtui se, minkä olin jotenkin osannut aavistaa tapahtuvan.

Aamusta saakka vuosin kirkasta verta. Puolen päivän maissa soitin terkkarille ja kyselin neuvoa. Terkkari lohdutteli, että vuoto on yleistä eikä kannata hätääntyä. Mutta iltaa kohti kuukautiskipua muistuttava jyyste tuntui vatsassa koko ajan voimakkaampana. Kovasti yritin illalla maata sohvalla, rauhoittua ja olla kuin en olisikaan.. Kymmenen maissa nousin lähteäkseni nukkumaan, ja vuoto olikin yhtäkkiä niin valtavan pulppuavaa (ja paikat sotkevaa..), että päätettiin heti lähteä Oysin päivystykseen. Siellä röyhkeästi etuilin ilmoittautujien odotusjonon ;o) , ja pääsin aika pian hoitoon. Lääkäri tutki puolen yön maissa, ja kohtu oli silloin jo melkein tyhjä. Jäin yöksi "tarkkailuun" ja onnistuin jopa nukkumaan pätkiä. Mulla on niin hyvät unenlahjat, että onnistuu tuollaisessakin tilanteessa, tosin välillä heräsin käytäviltä kuuluviin ääniin, humalaisen örinään, lapsen itkuun yms. Aamulla minut ohjattiin naistentautien polille "lopputarkastukseen". Odotin nelisen tuntia ennen kuin pääsin lääkärille, ei onneksi tarvinnut tehdä kaavintaa vaan sain vain lääkkeet kohdun tyhjennystä/puhdistumista varten ja luvan lähteä kotiin.

Tänään olisi tullut 12 viikkoa täyteen.

Vaikka tuntuu surulliselta ja ikävältä, ehkä minun piti tämäkin kokea. Jotenkin alussa mietinkin, että olen ahnehtimassa liikaa.. onhan mulla jo kolme tyttöä ja kolme poikaa, kaikki terveitä ja ihania. Mutta en silti vielä vanno, ettei sitä (seuraavaa) viimeistä meille vielä yritettäisi. Täytyy katsoa ja miettiä. ;o)