Sukkasatoon

Monessa muussa blogissa on jo kerrottukin syyskuussa alkavasta Sukkasadosta , joten kannan minäkin korteni kekoon.  Eli Sukkasato on täällä taas! Olen tainnut olla mukana ihan ensimmäisestä kerrasta lähtien, ja jälleen kerran aion osallistua! Tällä kertaa olen mukana Perunalaarissa. Tosin inspis on vähän hukassa, kun olen koko vuoden tehnyt vuorotellen lapasia ja sukkia..

 Vilkaisin tuossa kerran aiempien vuosien sukkasato -aiheiset tekstini läpi muistellakseni, mitä olen neulonut muina vuosina. Joinain vuosina olen ennen sukkasadon alkua kuvannut sukkalankani, ja kuvia katsellessa minua ilahdutti kovasti, kun huomasin lankavarastoni uusiutuneen melkein kokonaan. ;oD Muistin jopa mitä olen neulonut mistäkin langasta, ja kenelle mitkäkin sukat ovat päätyneet.. Toki sellaisiakin keriä löytyy, jotka jumittavat varastossa vuodesta toiseen ja odottavat inspiraation ja/tai oikean mallin löytymistä, mutta enemmän on tullut lankaa käytettyä, kuin mitä osasin kuvitellakaan. ;o)

Tässä tämän hetkinen sukkalankavarastoni. Sadan gramman kerät ovat mukana sellaisenaan, mutta jos lankaa on kaksi 50 gramman kerää, kuviin pääsi edustamaan vain toinen. Korin ulkopuolelle jäivät myös kaikki seiskaveikat. Ohutta lankaa on vähemmän kuin ennen, vaikka se on lempparineulottaavaani.

Aseistautunutkin olen mielestäni aika hyvin. Omistan kaksi paketillista noita metallisia 15cm puikkoja (ovat muuten lemppareitani!) ja muutamat Knit Pron hiilikuituisetkin on tullut hankittua, vaikka kalliita ovatkin.

Mitäpäs muuta meidän elämään kuuluu! Yläkerran huoneet ovat vihdoin toteutumassa! On niitä odotettukin, ja puhuttu ja suunniteltu vuositolkulla. Työ etenee hitaasti, kun mies melkein yksin rakentaa, mutta toivotaan, että jouluksi valmistuisi..
Yläkertaan tulee neljä makuuhuonetta, olohuone ja puolilämmin varasto. Vähän turhan reteesti lisätilaa minusta tehdään, mutta on se sitten kyllä ihana, kun joskus vihdoin saadaan purettua tätä meidän huushollin ahtautta ja nurkattäyteentupattua tavarapaljoutta!!

Kuvassa ihan vasemmalla näkyy aloitettua puulattiaa (joka tällä hetkellä on jo edistynyt kovasti).

Ameriikasta asti

En yleensä viitsi vaivautua esittelemään tähän talouteen kotiutuvia lankoja tai puikkoja tai kirpparilöytöjä.. johtuu varmaan siitäkin, että harvoin maltan ostaa kerralla paria kerää enempää.. Mutta tämä vyyhti kyllä täytyy esitellä:

Ravelryn Sock Knitters Anonymous -ryhmässä voitin yhden toukokuussa arvotuista palkinnoista.  Jihuu! Tai siis Jausaa! Langan ja värin sain itse valita.

En edes muista, koska olen viimeksi jotain voittanut. Siitä on ikuisuus. Tässä nyt elelen toivossa, että voittoputki on auennut! ;o))

Evermore Studios'  Dreamland Sock Yarn (80% superwash merino / 20% nylon), väri Strawberries and Cream. NAM.

Väriterapiaa

On nuo neulomukset ollut jo pidempään niin sinisävyisiä, että pahaa tekee.. no, ei sentään, mutta pitää noita omiakin värejä välillä hankkia.

Lumoava lanka oli saanut hyllyihinsä vironvillaa, joten sitä piti lähteä ostamaan, kun olen siitä jo niin kauan haaveillut. Punaista lähdin hakemaan, mutta tuo vihreä vyyhti tahtoi ihan välttämättä mukaan myös.
Kaksi tulevaa Revontulta. ;o)



Cittarin alessa hairahduin sitten näihin 7veikkoihin, 3e/kerä. Suunnitelmissa olisi virkata torkkupeitto, mallista en vielä tiedä, luultavasti ihan perusisoäidinneliötä..



Mies kävi eilen HäjynFlikan kanssa parin kilometrin päässä poimimassa karpaloita. Saaliina melkein puoli ämpärillistä, nyt ovat hakemassa lisää.. Mies jos tietäisi, että tv:stä tulee Robin Hood, tulisi kiire kotiin.. Ihanan väkeviä (ja kuulemma terveellisiä) "aikuiseen makuun" sopivia marjoja, meillä ainakin lapset niitä muka yökötteli..



Tälläinen ruusunreppana vielä kukkii viimeöisen pakkasen jäljiltä.



Ja kyllä, sininen lahjahuivi on edelleen kesken..

Tilastoja jälleen

Sen verran voin vihjaista keskeneräisestä työstä, että sukkiin sorruin jälleen. Nelikakkosia niistä suunnittelen, ihan siksi että meillä on tässä lähisuvussa melkein kaikilla sen kokoinen jalka (no, mun isällä on muistaakseni 44 ja velipuoliskolla luultavasti 46, hänen kenkänsä kun näyttävät lähinnä suksilta, enkä ole kehdannut kengänpohjasta numeroa kurkata..) ja ajattelin kerrankin aloittavani joululahjojen teon ajoissa. ;oDD

Mutta sain siis useamman päivän salavihkaisena työrupeamana laskettua lankani. Salaa se piti tehdä lähinnä siksi, että juniorikin tykkää lankakeristä, varsinkin niiden sotkemisesta ja vyötteiden repimisestä!

Lankaa mulla on yhteensä 10 910g! ;o))) Eli samoissa lankakiloissa pysyn vuodesta toiseen (niitä omia kiloja en edes mainitse). On vaan tuntunut, että varastoja kertyy yli omankin sietokyvyn, mutta olen aikaisemmin tainnut jemmata lankoja useampaan eri kaappiin ja piiloon, nyt ne on (melkein) kaikki esillä makuuhuoneessa. Tosin hyvin esillä ovatkin, käskin nimittäin viime viikolla miehen tuoda mulle sairaalaan farkut, jotka olin heittänyt lankalaatikoiden (sellaiset läpinäkyvät orthexin boxit) päälle. Mies kysyy huuli pyöreenä, että mitkä lankalaatikot!! Hahaa, joskus esillä onkin piilossa. ;o)

En jaksa luetteloida kaikkia lankoja erikseen, mutta suurimmat määrät tietenkin:
- kirkkaanpunaista woolia 1050g ja muita värejä woolia 417g yhteensä
- novitan harmaata alpakkaa melkein kaksi kiloa
- harmaanvihreää tennesseetä kilo
- 7 veljestä, polkkaa ja jättiraitaa 640g yhteensä
- Nallea 400g
- Marks&Kattens TopWoolia 450g
- Kamenaa 400g
- Sublimes baby cashmere merino silk 300g
- Dropsin Alpakkaa 200g
- Kitten mohairia 200g
- erimerkkisiä, lähinnä ohuita sukkalankoja kolmisen kiloa (mutku ne vaa on nii ihanii!)
- lisäksi pienempiä määriä kaikkea mahdollista. ;o)

Haaveena olisi tänä vuonna neuloa itselle puseroksi nuo woolit ja tennesseet, ja lapsille myös jotain puserontapaisia, niin että saisi kerralla isompia lankamääriä kulutettua yhteen työhön, eikä aina vain yhtä kerää kerrallaan lapasiin tai muihin pieniin juttuihin..


Ja loppuun vielä kiitos ja kumarrus "neiti vilukissan" puseroa kehuneille! Tytär itsekin tykkää puserosta kovasti, ja neuloinkin sen hänen toiveidensa mukaisesti _perus_neuleeksi, mitkään palmikot tms ei kelvannut vaikka yritinkin tyrkyttää.. ;o)

Pakettipäivä

Kuten aavistelinkin postipoika kantoi laatikkoon tänään syksyn viimeisen SNY- paketin. Paketissa oli kaksi kerää kauniin sinistä Sisua ja kaksi kerää vielä kauniimman sinistä Lanettia (juu-u, kyllä mää tykkään muustakin kuin punaisesta, heh), sekä maitosuklaa-aski. Kaikki talvisen postikuoren kanssa sävysävyyn. ;o)

Paketteja syksyn aikana on minulle lähetellyt Nöppönen. Kiitoksia kovasti tästäkin paketista! Lanka on ihanaa, vielä ei ole sytyttänyt, mitä niistä neulon, mutta eihän tässä mikään kiire ole, entisiä tuhottavia riittää.. Suklaata en ehtinyt maistaa ennen koululaisten kotiutumista, ja nyt täytyy odottaa, että he menevät nukkumaan. Saa sitten salaa rauhassa herkutella. Miten niin jaettavaksi?



Kuvan yläosassa on Ketunpäästä kotiutuneet langat. Tilasin satsin paksuja sukkalankoja tällä kertaa, kun mulla on ennestään vain ohuita. Viikonloppuna tein tilauksen, peruutin sen, puoli tuntia mietin, ja tilasin uudestaan. ;o) Eniten houkutteli tuo vasemmassa reunassa oleva turkoosin kirjava lanka, se oli pakko saada. Ja tuo Fancy Sox oli ylimääräinen, vastustamaton lisä.


Vielä yritän ehtiä parit lapaset neulomaan Tumpputupaan. Kunnon räkätauti vain on vienyt voimat niin, että mieluummin kellahdan sohvalla kyljelleen kuin istua tönötän puikot tanassa. Mies valitti, ettei ole moneen yöhön nukkunut kunnolla, kun me juniorin (myös nuhassa) kanssa pidetään sellaista kuorsauskonserttia, ihan kuin kilpaa vedeltäisiin hirsiä. ;o) (Mies ei millään usko, kun olen sanonut, että naiset EI kuorsaa!Höh!)

Keskeneräistä väkkärää ja lankaostoksia

Pinwheel sweater on edennyt kaulukseen. Silmukoita on tällä hetkellä 336 (42 yhdessä lohkossa). Muutaman levennyskerroksen aion vielä neuloa, sitten saa riittää...

Raidallisena takki olisi ollut hauskemman näköinen, mutta otettiin mitä lankakätköistä löytyy.. ja neidille kelpasi tummanpunainen 7Veljestä.

Vielä kun saisi urakoitua hihat ja kauluksen reunan. Kädet on ihan kipeinä neulomisesta (raskasta työstettävää tuo 7Veikka), mutta olenkin yrittänyt olla ahkerana.



Tummanpunaista lankaa jää yli ainakin kerä ellei kaksi, ja huomasin että juuri tuota väriä käytetään jussipaidoissa.. joten välttääkseni ikuisen pipo-vanttuut-sukat-linjan loppulangoilla, ostin cittarista pari kerää perusharmaata lisäksi. Niistä saan tuolle ekaluokkalaiselle poijanjäärälle jussipaidan.




Sinikirjavista Samoksista syntyy vielä yksi poncho, vaikka vannoin etten enää yhtään ikinä virkkaa. But never say never. Eskarilainen antoi pitkin hampain oman ponchonsa pikkusiskolleen, koska se oikeasti sopi tälle paremmin. Nyt virkkaan sitten eskarilaiselle uuden. Juuh.


Piti muuten oikein sanakirjasta katsoa tuo pinwheel.. ja siellä oli ainoa suomennos "väkkärä", joka sitten taas oikeasti tarkoittaa mitä.. ;o)


Kävin muuten joskus muinoin työpaikkahaastattelussa naistenpäivänä. (Haastattelu meni hyvin ja sain työpaikan. Pääsin "toiveammattiini", johon en välttämättä enää haluaisi palata..) Olin tosi yllättynyt ja huvittunut, kun haastattelusta poislähtiessäni päällikkö ojensi minulle naistenpäivänruusun. ;oDD

Niin että Hyvää Naistenpäivää Kaikille! ;oD

Lapsen kauluri (ynnä muuta)

Olen saanut lahjuksina melkein enemmän lankaa kuin olen tässä kuussa ehtinyt Lankahamstereissa kuluttaa. ;oD

Perjantaina saapui Kikin (Purkajan) lähettämä yllätyspaketti, jossa oli kaksi kerää vaaleanpunaista woolia. Juuri oikeaa värierääkin vielä.. tarkoitettu siis (alempana esiteltyihin isoäidin neliöihin ja niistä) virkattavaan tyttären puseroon. ;oD
Kiitos Kiki, olet ihana ihminen. ;o)

Sunnuntaina OuNelaisilla oli ystävänpäivätapaaminen ja "lahjavaihto", johon tietysti osallistuin..
Lahjoitin Lankavuoren Minnalle kaksi vyyhtiä Wetterhoffin ruskeaa Sivillaa ja haikarasakset. Itse sain lahjaksi Hannalta kolme kerää vaaleanpunakirjavaa woolia ja vyyhdin itsevärjättyä nallea. KoolAideilla värjättyä lankaa, sävynä muistaakseni Cherry (?) ja ihana marjapuuron sävy. Nam!
Niin, ja paketissa oli myös kolmosen bambut, joita jo ensikäytin tuossa kaulurissa ja Pandan crips-suklaalevy.. (Syötiin tyttöjen kesken suklaa pois, kun pojat oli sunnuntai-iltana uimakoulussa.)
Kiitos Hanna, sinäkin olet ihana ihminen! ;o)



Eskarilaisen tilaama kauluri valmistui. Pohjavärinä tummansininen Vuorelman Veto, jota en aikaisemmin ole kokeillutkaan. Mukava lanka, liukas ja jouheva neuloa. (Tätä täytyy saada lisää!) Raidat on merinowoolia. Kauluri on takaa yksivärinen, että neidin on helpompi laittaa se oikeinpäin kaulaan..

Malli on oma versio parista eri mallista. Langankulutus 77g.



Virkkasin omallekin tyttärelle vielä tälläisen röyhelöhuivin Cortinasta (138g).



Maanantai-illat olen viettänyt tuulettumassa Kansalaisopistolla, ja parin istuntokerran jälkeen voin vihdoin esitellä kaksi valmista kukkaa Satumaassa.

Vähän viilamista noihin huovutuksiin..

Neuloin kolme uutta rinkulaa tyttären ketjukaulahuiviin. Pesin huivin uudestaan 60 asteessa. Tungin "valmiin" osan pesupussiin, ettei se huovuttuisi enempää.. mutta eihän se siellä pysynyt. Mutta huivista tuli hyvä, ja sillä on nyt pituuttakin tarpeeksi.



Loppulangasta virkkasin kukantapaisen. Yritin neidille ehdottaa, että koristelisin pipon kirjomalla siihen kukkia tms, mutta neiti ei oikein innostunut. Kukan keskustaksi laitettiin pompannappi, ja noita pieniä helmiä ompelin mukaan samalla kun katsottiin telkkarista mukahauskoja kotivideoita. Siksi tuostakin tuli tuollainen mukahieno. No, neiti 10vee on asusteisiinsa tyytyväinen, ja sehän on pääasia. ;o)



Torstaina käväisin Somikissa ostamassa lankaa Kaverin kaulahuiviin. Tänään piti käväistä vielä pienillä lisäostoksilla (kuva). Näille on Kaikille Suunnitelma.



Keskeneräisenä on sukat itselleni. Niistä enemmän sitten kun ovat valmiit. Tosin tärkeämmät työt taitavat ajaa niiden ohi.

Lankaa, lankaa, lisää lankaa

Eilen hain postista Ketunpäästä tilaamani sukkalangat. Sattuipa vielä niin hassusti, että tilaamaani (ja maksamaani) sukkalankapakettia ei löytynytkään heiltä varastosta.. ja sain korvaukseksi valita uudet langat alkuperäistä isommalla summalla. Jes. 650g ihania sukkalankoja: stepiä, bambusekoitetta ja perussukkalankaa.



Mukana tuli myös näitä Hand made- merkkejä. Malttaako noita edes käyttää! Piti taas kokeilla kameraa, "kämmenet" on luonnossa 2,5cm pitkiäAlkaa tuntua, että minulla on tässä blogissa ihan väärä otsikko. Värin pitäisikin olla sinistä eikä punaista... ;o)

Kirjontaa

Eilisillan vietin kansalaisopiston rekipeittokurssilla kirjomassa uutta seinävaatettani. Työn alla on Vuorelman Satumaa. Alkutyöt (kuvan jäljentäminen kaavapaperille ja paperin/kuvan harsiminen kankaalle) tein jo keväällä. Tänä syksynä en ole saanut aikaiseksi kuin kaksi kukkaa ja pieniä ympyröitä.. ;o)) Miten on mahdollista, että ihminen istuu kolme tuntia käsityönsä äärellä ja saa kirjottua siihen kokonaista neljä riviä eli yhteensä kokonaista 16 rengasta? Siten, että tekee ja purkaa, tekee ja purkaa. En ole kyllä vieläkään ihan tyytyväinen työn jälkeen, mutta nyt saa jo olla, muuten en saa tätä ikinä valmiiksi.

Mietin jo (ainoan kodin ulkopuolisen) harrastukseni poisjättämistä vähäksi aikaa. Junioria käy sääliksi, kun hänellä ei oikein synkkaa isänsä kanssa... Huutaa kuulemma suurimman osan ajasta kun olen poissa. Juniori juo kyllä maitoa pullosta, ettei hänen tarvitse nälissään olla, mutta ilmeisesti tissinkaipuu on kauhea tai on vaan niin mammanpoika. Poika on kyllä ihan riemuissaan, kun illalla palaan kotiin. Mies vakuuttaa pärjäävänsä (ja pärjää toki), mutta en tiedä, onko mun harrastus niin tärkeä. Jos juniori kestäisi traumoitta yhden illan viikossa olla ilman äitiä?




Ensimmäinen iso kirjontatyö oli Tilhipihlaja, jota tein parisen vuotta (kotona ja kansalaisopistossa). Haaveilen tekeväni ainakin kuusi erilaista seinävaatetta, joista jokainen lapsi saisi perintönä omansa. ;o) Neiti eskarilainen jo yhtenä päivänä varasi omansa: "äiti saanko mä sit sen missä on niitä marjoja?".



Viikonloppuna kaivoin lapsille toppavaatteet ja villasukat esille, kun aamulla oli pakkasta melkein 10 astetta.
Isoimmalla pojalla jalka kasvaa sellaista vauhtia, että melkein joka vuosi joutuu ostamaan kahta numeroa isommat Kuomat kuin edellistalvena. Nyt 9- vuotiaana poijan kengänkoko on 39. Hän näyttikin olevan ainoa, joka on myös uusien villasukkien tarpeessa. Kävinpä sitten läpi sukkalankavarastoni. Näyttää (herkulliselta), että olen ostiskellut lankaa vain omia sukkiani varten, on sen verran punavoittoista. ;oD
Regiaa on vain yksi kerä, ja se ei riitä. Siniruskeaa opalia on kaksi vyyhtiä, ja siitä on tarkoitus tulla huivi, kunhan löydän kivan mallin. Ehkäpä tästä sain hyvän syyn käväistä lankakaupassa.