Enkulisukat

Nettiyhteys tökki muutaman päivän ajan niin, että meinasi hermot mennä. Mää jo luulin, että saan heittää hyvästit lokkailulle, mutta mies sitten alkoi soittelemaan uutta, nopeampaa liittymää. Mutta vanhalla liittymällä mennään edelleen, piti vain kuulemma vetää johtoja irti seinästä ja tökkiä takaisin ja napsutella kiinni ja auki napeista (tai jotain sellaista), ja taas toimii.. helppoa...

Mulla loppui huivilanka kesken, ja koska Villiina on nykyään lauantaisin kiinni, piti viikonloppuna neuloa jotain pientä sukkasatoon.

Malli My Little Angel kirjasta Socks, socks, socks
Koko vauva
Lanka Alpaca Silk
Langankulutus 30g
Silmukoita varren pitsissä 40, enkulikuvioissa 42 ja jalkuimessa 36
Puikot 2,25 ja 2,5



Ylemmän kuvan sain otettua eilen illalla, kun Liljuska oli lähdössä nukkumaan vaunuihin. Neiti oli niin sippi, että jalatkin pysähtyi hetkeksi..

Virkeästä, "leikkivästä" neidistä tuli sitten ihan erilaisia sukkakuvia. ;o)



Tässä näkyy vielä tuo söpönen kuvio ja samalla langan oikea väri. Tein kantapäähänkin yhden enkulin, kun niitä oli niin mukava neuloa.



Nyt tarttis keskittyä saamaan huivi valmiiksi, vaikka mielessä pyörii jos jonkunlaisia ideoita.. krääh.

Ps. 3.10. Tärkeä Päivä! Lilja kääntyi selältä vatsalleen. Ja monta kertaa. Ja melkein tosta vaan.

Junasukat ja hattivatit

Otin kerrankin omaa aikaa (hah hah) ja lähdin Liljan kanssa viikoksi mummulaan. Mies kun on ollut omilla reissuillaan 25 päivää keväästä lähtien (juu, minä laskin), niin ajattelin jättää hänet vastuuseen revohkan huolehtimisesta vähäksi aikaa..

Viime viikon maanantaiaamuna lähdettiin ja tämän viikon maanantaina tultiin takaisin. Menomatka sujui tosi hyvin, mutta paluumatkalla pysähdeltiin sitten useampaan otteeseen.. no, pääsinpä kerrankin tutustumaan Kalajoella Iso-Pahkalan savipajaan. Muuten sitten tutustuttiinkin lähinnä kasitien pysähdyspaikkoihin..



Mummulassa Lilja oli ensimmäiset päivät Toossi pahalla tuulella, ja siinä tuli lykittyä vaunuja rantatietä eestaas ihan kyllästymiseen asti.. Pällistelin samalla maisemia ja ihailin jokea. Tuossa se on (kuvassa) kirkko, jossa mentiin aikoinaan vihillekin.. ;oP



Lilja (4,5kk) on löytänyt nyrkkinsä! Niitä pitää katsella ja maistella. Ja niillä voi tarttua kiinni vaikka nokan edessä pyörivään leluun, tai niin kuin eilen, isonveljen tukkaan, jos tuo päänsä liian lähelle.



Mulla oli mukana kaksikin käsityötä, mutta kovin hitaasti valmistuvat.. siskon synttärihuivi on vasta (hyvällä) alulla, mutta sain valmiiksi sentään yhden sukkaparin, joka menee eskarilaisen markkina/touhupäivään arpajaisvoitoksi.

Malli junailusukat
Koko noin 29
Lanka Gjestal Frost
Langankulutus 52g
Silmukoita varressa 60, jalkuimessa kavennusten jälkeen 56
Puikot 2

Sukat on keskenään vähän eri sävyä, vaikka näyttivät kyllä olevan samaa värjäyserää.. toinen kerä on ilmeisesti jossain loppuliemessä liotettu..
Mummulassa oli sen verran hämyvalo, että mä huomasin eron vasta kotona..



Syysvärejä. Niihin ei ikinä kyllästy.





Meidän pihatien varresta löytyi tälläisi pikkuruisia sieniä (?). Hattivatteja ihan selvästi.



Piti antaa juniorille kamera, että sain olla rauhassa koneella. Yllättävän hyvä kuvaaja kolmevuotiaaksi! (Kuvasi muuten myös vauvaleluja, legoja, autot-palapelin, lattiaa, sohvat..)

Tunnustus ja sukkasatoa

Seijasisko ja Minsku heitti tunnustuksella. Kaunis kiitos teille kummallekin, ja anteeksi etten ole ehtinyt aiemmin jatkaa.



Tunnustuksen sääntöihinhän kuuluu, että se jaetaan eteenpäin seitsemälle ja samalla kuuluu kertoa itsestään seitsemän asiaa. No, minä olen viikon varrella miettinyt pääni puhki, millaisia totuuksia kehtaan itsestäni (jälleen) kertoa..

1. Ulkonäön lisäksi alkaa pettää myös "oikea" näkö.
Pienet tekstit alkoi vähitellen kutistua niin näkymättömiin, että kävin kuun alussa elämäni ensimmäistä kertaa optikolla. Ehkä jo ensi viikolla saan lukulasit, joista olen ihan innoissani!

2. Kävin samantien myös parturissa. Tukka lyheni puoleen, ei ylety kunnolla korvan taa. Viimeksi kävin noin vuosi sitten, hah. Kampaajan mukaan hiukseni olivat palautuneet (raskaudesta) "normaalitilaan", eli olivat paksut, karkeat ja taipumattomat kuin hevosen jouhi. ;o)

3. Koko kesän olen kipuillut, joten otin itseäni niskasta kiinni ja kävin lääkärissä valittamassa. Verikokeiden tulosten mukaan reuma-arvot on kohollaan ja sain lähetteen jatkotutkimuksiin. Suvussa on nivelreumaa, mutta katsotaan nyt miten tämän ämmän käy..

4. Hammaslääkärissäkin pitäisi käydä, mutta olen hammaslääkärikammoinen :oO.

Siinähän ne sairaskertomukset oli, sitten kivempiin asoihin.. ;o))

5. Herään nykyään joka aamu 6-6.30 välillä, vaikka nukkuisin mielellään muutaman tunnin pidempään. Joskus saan jopa juoda aamukahvini ihan rauhassa, mikä onkin päivän paras aloitus..

6. Jos neulominen on jumissa, yksikätisesti (vauva kainalossa) voin ainakin surffailla.. olen löytänyt Ravelryn ihmemaan. Liityin sinne mukaan aikoja sitten, mutta vasta nyt olen päässyt jyvälle sivuston hienouksista ja voisin kierrellä vaikka kuinka kauan..

7. Käsitöiden lisäksi tykkään leipomisesta (ja säilömisestä).


Monessa blogissa tämä näyttää jo olevankin, mutta ei varmaan haitanne, jos saatte toistamiseen.. laitan tämän nyt eteenpäin vaiks seuraaville:

- Soft side on life
- Onnen Aikaa
- Scaritsan villat
- Kissailua ja kässäilyä
- Pujoliivi
- Bambupuikot puutarhassa
- Handy maid

Sukkasatoa on valmistunut yhden sukkaparin verran. Tarkoituksenani on sukittaa ainakin oma perhe, ja ensimmäiseksi neuloin sukat miehelle. Ei sitten kehtaa huomautella mitään lankaostoksista, kun näkee, että ihan tarpeeseen kaikki langat tulee.. ;oP



Perussukat, koko 43
Lanka Maija
Langankulutus 122g (2 kerää sinikirjavaa ja jatkona siihen erittäin epäsopivan vihreää)
Puikot 2,75 ja 3
Silmukoita 60



Sukkakuvista näkee, mitä meillä on "harrastettu". Puuhommia ja marjanperkausta. Puita riittää taas pariksi vuodeksi, ja varmaan puolukoitakin. Mies noita puolukoita kävi haalaamassa "toiselta puolelta" Suomea, minä olen vaan perannut.. Ja osan keittänyt mehuksi, hyytelöäkin kokeilin ensimmäistä kertaa. Nam!

Syksyn värejä puutarhasta..

Satokausi

Marjasato alkaa kohta olla tallessa.
Vadelmien kypsymisaikana en vielä herännyt syksyyn, joten ne saivat rauhassa tippua maahan.
Punaherukkapuskat ollaan tyhjennetty (minä, HäjyFlikka ja EskarilaisRinsessa) ja tulikin kunnon sato, mistä saadaan luultavasti kiittää reilua syyslannoitusta. Marjat oli niin suurikokoisiakin, että suurimman osan perkasin ihan marjoina pakkaseen ja vain pari ämpärillistä maltoin keittää mehuiksi. Marjat tulee varmaan talven mittaan syötyä jäätelön kanssa tai rahkajälkiruoassa. Meillä kyllä lapset tykkäävät syödä jäisiä marjoja sellaisenaankin!
Mustaherukoita keräsin puoli ämpärillistä raakoina ja toiveikkaana keitin niistä hyytelöä. Se vaan ei hyytynyt. Joten saatiin mehua. Kokeilen keittää vielä toisen satsin hillosokerin kanssa, kunhan tuo tylsä sade hellittää sen verran, että puskiin viitsii mennä.
Karviaisista keitin kokeeksi hilloa ja nektariinia, toivottavasti tulevat syötyä..

Isäntä halusi poimia mustikoita, mutta niitä ei kuulemma ole täällä(kään) päin paljoa, joten lähti sitten ukkoporukalla Posiolle saakka marjaan. Piti tehdä oikein kaksi reissua. Ensin viiden (!) päivän reissu, jonka tuloksena oli 2 ämpärillistä mustikoita (ja mättäitä). Sitten uusi ja parempi parin päivän reissun, jolta saaliina 4 ämpärillistä. Ensi talvena sitten juodaan mustikkamehua, ja syödään mustikkakiisseliä ja mustikkapiirakkaa..
Puolukkaan isäntä aikoo myös lähteä samalla ukkoporukalla, huoh. Toivottavasti tällä kertaa jättävät sen ryyppäämisen ja hauskanpidon vähemmälle, että yksi reissu riittäisi..

Marjasadosta voidaankin siirtyä keräämään sukkasatoa!
Siihen valmistauduin tilaamalla Tapion kaupasta pari alepussia sukkalankoja. Tarkoituksena oli kyllä käyttää pois vanhoja lankavarastoja, mutta kun sai halavalla ja silleen..



Lilja ei vielä syö marjoja, nyrkki maistuu nannalta.



Ja mulla näköjään maalitahrainen pusero.. ;oP

Täällä ollaan, kaikesta huolimatta ;o)

Toiveikkain mielin aion tänäkin vuonna osallistua Sukkasatoon. Huolimatta siitä, että käsityö (huivia yrittelen) on jämähtänyt samalle kerrokselle pariksi viikoksi.. Jos nyt jokusen sukkasen kuitenkin ehtisi.


Menin sitten ja monen muun tapaan tilasin itselleni Neulekirjan! Se on etukäteissynttärilahja! Ensi kuussa ehdin vielä tilata/ostaa/hankkia jonkinlaisen lahjuksen etukäteen, jos löytyy joku pakkosaadahetijuttu. Sitten tuleekin varsinainen synttärikuukausi ja käsityömessut ja varsinaisen synttärilahjan aika. Marraskuussa saatan vielä sortua johonkin kivaan, pieneen jälkeisjuttuun.. sopivasti ennen joulusesonkia. ;oD



Lilja- neitosella tuli eilen 3kk täyteen. Maanantaina käytiin neuvolassa. Oltiin (imetysdementiasta johtuen?) puoli tuntia liian aikaisin paikalla, ja neitihän ehti siinä ajassa jo hermostua ja raakua niin että käytävät raikasi. Itse vastaanotolla meni sitten mukavasti, ja pikkuinen jopa hymyili terkkaritädille.. Uudet missimitat ovat nyt 58,5cm ja 5570g. ;o)



Lilja tykkää "lentämisestä", niin että naurattaa. On muutenkin alkanut kovasti hymyillä ja seurustella. Leveät hymyt saa myös hoitopöydän vieressä roikkuva Laban-soittorasia. ;o)
Hymyilystä ja juttelusta huolimatta neiti on edelleen aika kärttyistä sorttia. Joku päivä saattaa mennä kitinää ja suoraa huutoa vaihdellen, päikkärit ei onnistu kuin pätkittäin ja sylissä täytyy saada olla. Seuraavana päivänä menee taas paremmin, Lilja nukkuu päikkäreitä useampaan otteeseen, syö ja seurustelee.
Neidin mahan toiminnan mukaan tässä siis eletään. ;o))



Tänään sitten isommilla lapsilla koulut alkoi. Esikoinen aloitti yläasteella (ja minua jännitti HäjynFlikan puolesta niin, että meinasi yöunet mennä!) ja kolme nuorempaa jatkoi ala-asteella (kolmosella, nelosella ja vitosella) ja 6vee tyttönen, se Rinsessa, lähti eskariin.

Tuntuu se aika haikealta ja käsittämättömältä, että oma esikoinen on jo noin iso tyttö, 13vee ja yläastelainen! Vastahan sitä nyyttiä piteli sylissään ja niiskutti, että voi kun se on niin pieni, niisk ja voi kun se on niin ihana, niisk ja voi kun sille ei ikinä tapahtuis mitään pahaa, trööt (=norsun töräytykseltä kuulostava niistäminen), ja niisk uudestaan. Ihanahan se on edelleen, mutta paaljon isompi. ;o)
Niin ne lapset kasvaa ja kehittyy. Onneksi.