Lapaskuun tokat

Eikä näissä mennyt kuin kymmenen päivää.

Meikäläisen Allit.

Ei kun Ailit. Pitihän tuota mallia kokeilla, kun kaikki muutkin on. En nyt mitenkään lääpälläni tai myyty ole, mutta paremminkin mielialalla "menettelee, ok, ihan kiva". Tyttäret tykkäs, ja sehän on tärkeintä. Aion neuloa toisetkin!



Ailin lapaset
Koko noin 140cm (ovat omalle kohta 9vee Blondiinilleni)
Lanka TopWoolia (luumunvärinen) ja Raitaveikka
Langankulutus 71g
Silmukoita varressa 40, kämmenessä 44
Puikot 3,25
Muuta Sain ihan luvalla neuloa eriparilapaset, ettei tarvinnut kohdistaa Raidan värejä ;o)

Jos joku ihmettelee tuota kuvaa.. niin olen tainnut useammankin kerran mainita, että meillä ei mikään pysy ehjänä. No, nyt särkyi kamera. Juniori sen nappasi kirjakaapin päältä, otti muutaman kuvan ja palautti kameran paikoilleen zoomi vintturalla. Eipä taas naurata.


Liljalla tuli puolivuotistaival täyteen. Tai tuli jo 10. pvä.
Ja koska Juniorilla oli tänään kerhokuvaus, piti sinne pikkusiskokin raahata ikuistettavaksi. Kotona oli vielä niin söpönen mekossaan, että kuvasin vähän lisää..







Neuvolassakin käytiin viime viikolla.
Neidin tämänhetkiset missimitat on 6970g ja 64cm, painoa kuulemma tullut hyvin (no onhan noita makkaroita), pituutta hieman huonommin. Sai luvan harjoitella istumista (syöttötuolissa).. Terkkarin syynissä liikkui sen verran pöydällä eteenpäin, että terkkari innoissaan kirjoitti neuvolakorttiin "ryömii".. Syömistä on harjoitellut jo kuukauden verran, nyt menee jo pienet määrät aamu- ja iltapuuroa ja päivisin hedelmäsoseita. ;o)
Edittiä: niin, ja lähete karsastuspolille saatiin tälle(kin) neidille. Ensimmäiset kuukaudet silmät oli ihan suorassa, ja minä olin jo toiveikas.. mutta ei, niin vain alkoi silmät "vippasemaan". Vasenta silmää käyttää selvästi enemmän, oikea meinaa mennä kieroon. (Näkyy kuvissakin.) Harmitus!

Täällä ollaan, kaikesta huolimatta ;o)

Toiveikkain mielin aion tänäkin vuonna osallistua Sukkasatoon. Huolimatta siitä, että käsityö (huivia yrittelen) on jämähtänyt samalle kerrokselle pariksi viikoksi.. Jos nyt jokusen sukkasen kuitenkin ehtisi.


Menin sitten ja monen muun tapaan tilasin itselleni Neulekirjan! Se on etukäteissynttärilahja! Ensi kuussa ehdin vielä tilata/ostaa/hankkia jonkinlaisen lahjuksen etukäteen, jos löytyy joku pakkosaadahetijuttu. Sitten tuleekin varsinainen synttärikuukausi ja käsityömessut ja varsinaisen synttärilahjan aika. Marraskuussa saatan vielä sortua johonkin kivaan, pieneen jälkeisjuttuun.. sopivasti ennen joulusesonkia. ;oD



Lilja- neitosella tuli eilen 3kk täyteen. Maanantaina käytiin neuvolassa. Oltiin (imetysdementiasta johtuen?) puoli tuntia liian aikaisin paikalla, ja neitihän ehti siinä ajassa jo hermostua ja raakua niin että käytävät raikasi. Itse vastaanotolla meni sitten mukavasti, ja pikkuinen jopa hymyili terkkaritädille.. Uudet missimitat ovat nyt 58,5cm ja 5570g. ;o)



Lilja tykkää "lentämisestä", niin että naurattaa. On muutenkin alkanut kovasti hymyillä ja seurustella. Leveät hymyt saa myös hoitopöydän vieressä roikkuva Laban-soittorasia. ;o)
Hymyilystä ja juttelusta huolimatta neiti on edelleen aika kärttyistä sorttia. Joku päivä saattaa mennä kitinää ja suoraa huutoa vaihdellen, päikkärit ei onnistu kuin pätkittäin ja sylissä täytyy saada olla. Seuraavana päivänä menee taas paremmin, Lilja nukkuu päikkäreitä useampaan otteeseen, syö ja seurustelee.
Neidin mahan toiminnan mukaan tässä siis eletään. ;o))



Tänään sitten isommilla lapsilla koulut alkoi. Esikoinen aloitti yläasteella (ja minua jännitti HäjynFlikan puolesta niin, että meinasi yöunet mennä!) ja kolme nuorempaa jatkoi ala-asteella (kolmosella, nelosella ja vitosella) ja 6vee tyttönen, se Rinsessa, lähti eskariin.

Tuntuu se aika haikealta ja käsittämättömältä, että oma esikoinen on jo noin iso tyttö, 13vee ja yläastelainen! Vastahan sitä nyyttiä piteli sylissään ja niiskutti, että voi kun se on niin pieni, niisk ja voi kun se on niin ihana, niisk ja voi kun sille ei ikinä tapahtuis mitään pahaa, trööt (=norsun töräytykseltä kuulostava niistäminen), ja niisk uudestaan. Ihanahan se on edelleen, mutta paaljon isompi. ;o)
Niin ne lapset kasvaa ja kehittyy. Onneksi.

Liljan päivä

Mies ei kuulemma perusta luontoaiheisista nimistä, joten hylkyyn meni moni esittämäni (omasta mielestäni kertakaikkisen ihastuttava) nimi kuten Paju, Raita, Varpu.. tytöstä tuli sitten kuitenkin Lilja. Äidin kukka kun on. ;o)
(Kaksi muutakin nimeä on, mutta tässä kaikkea paljasteta.. )

Lauantaina valmistin kakut. Puoleen päivään mennessä jo hurrasin tyytyväisenä, kun kaksi kakkua oli valmiina. Siihen se sitten tökkäsikin. Piti lähteä hakemaan laatikollinen mansikoita. Vauva alki kitistä ja kätistä. Lapset jäi ilman ruokaa (onneksi on lihapiirakoita..). Iltaan mennessä sitten valmistuivat kaksi kakkua lisää. Vielä siivousta. HäjyFlikka oli onneksi suureksi avuksi. Mies kun katsoi asiakseen siivota PIHAA (no, siitäkin toki tuli siisti, nyt meidän ulkoverannalla pystyy kulkemaankin ilman että kompastuu kaiken maailman rojuun!).

Sunnuntaiaamuna kakkujen koristelu. Karjalanpiirakoiden paisto. Leipäjuuston leikkaaminen sydämenmuotoisiksi paloiksi. Muu tarjottava olikin pakkasessa valmiina, sen kun otin sulamaan ja tarjolle. Unohdin tietenkin ottaa kuvan tarjoilupöydästä, harmittaa.

Tämä kun ei ole leivontablogi, kakut on kuvattu kaiken keittiösotkun keskellä ennen jääkaappiin iskemistä. Kauhean kauniita ne ei ole, mutta ilmeisesti olivat sitäkin maukkaampia.. varsinkin voileipäkakut maistuivat vieraille. ;o))

Kalakakku, sisällä miehen savustamaa lohta, italiansalaattia ja emmentaljuustoa (ja runsaasti creme bonjouria ja ranskankermaa). Kuorrutus kermaa,tuorejuustoa ja sitruunalla maustettua majoneesia. Seuraavalla kerralla taidankin kokeilla kevytjuttuja.. ;oP


Lihakakku, jossa sisällä savukinkkua ja maksapasteijaa+tuorejuustoa+tuorekurkkua vuorotellen. Kuorrutus kermaa ja tuorejuustoa.

Täytekakku, jossa mansikkamoussea ja valkosuklaamoussea. Päällinen marzipania.
Toisen kakun unohdinkin kuvata, mutta siinä oli "perinteinen" naminamivanukastäyte ja päällisenä kokonaisia mansikoita. Täytekakutkin oli toossi herkullisia, mutta yksikin olisi riittänyt (saatiin tosin herkutella rääppiäisiä pari päivää..)


Osa kutsutuista ei päässyt paikalle, joten juhlissa oli mukana vain miehen pari sisarusta puolisoineen, minun vanhemmat ja sisko perheineen, Juniorin kummisetä ja Liljan kummitäti Aino.
Pappi oli lapsille jo koulun pikkukirkosta tuttu ja sama kuin Juniorilla. Kastetilaisuus meni mukavasti, vaikka neiti itse kitisi tyytymättömänä ja parkui joka kerran (laskujeni mukaan yhteensä 5krt) kun pappi sanoi nimen ja loppujen lopuksi turautti sellaisen kakat, että aluvaatteet meni vaihtoon. Nämä kastemekkokuvatkin on siksi otettu pari päivää myöhemmin.. Onneksi kastemekko (jonka olin varovaisessa nyrkkipyykissä pessyt edellisten käyttäjien pukluista) ja kummitädin vaatteet säilyivät puhtaana..

Kastemekko on yli 70v vanha, oman äitini aikoinaan lahjaksi saama mekko. Siinä on kastettu myös äidin sisko, heidän molempien lapset eli minä, sisko ja serkut. Nyt on menossa kolmas sukupolvi.

Tässä neiti on kastemekon alle puettavissa pitsisukkiksissa ja -bodyssa, jotka hankin jo HäjylleFlikalle, ja joihin on meillä puettu myös pojat. ;o)





Tässä Lilja vielä serkkunsa kanssa. Serkku oli jo iso jötikkä ja kova poika nauramaan ja seurustelemaan. Ikäeroa olisi luullut olevan 2 kuukautta eikä 2 viikkoa..



Vaikka aika kärttyinen onkin, osaa se meidänkin neiti hymyillä ja jutella, tässä todiste. ;o))

Kuulumisia

Hapsenkakkiainen, marakatti, pirpana, äidin kulta. Vielä kaksi päivää meidän pikkuneiti on ilman oikeaa nimeä.

Ristiäisiä varten on jo kakkupohjat ja muut leivonnaiset valmiina. Lauantaina tai aikaisintaan perjantai-iltana olisi tarkoitus tehdä täytekakut ja voileipäkakut, sunnuntaina sitten koristella. Jossain välissä varmaan vielä siivotaankin kunnolla, vähitellen olen toki yrittänyt siistiä paikkoja (mikä on kuin vastatuuleen sylkisi), rätti kädessä heilunut pitkin huushollia, pessyt sieltä sun täältä..

Mies ei osaa lopettaa remppaamista. Haluaa laittaa huushollin kuntoon ristiäisiin, vaikka minusta homma menee jo vähän överiksi, ei tässä kenellekään tarvitse sen siistimpäää ja hienompaa esittää kuin mitä ollaan... No, en viitsi kuitenkaan kauheasti estellä, kun on kerrankin innostunut "touhuamaan". On vihdoin nikkaroinut puiset ulkoportaat vanhojen rumien ja murenevien kivi/betonirappusten tilalle (en minä niistäkään puhunut kuin viimeiset 10 vuotta..), maalannut ulko-oven (vaatii vielä toisen kerroksen, mutta vasta juhlien jälkeen, ettei kukaan vahingossa sotke itseään maaliin ;oP..), maalannut vessan ja hakenut uuden vessanpöntönkin (vanha piti kyllä laittaa takaisin ja se odottaa tönötti maalin kuivumista keskellä nurmikkoa, mutta Juniori meni ja kaatoi sen (ja kalautti jollakin?) ja vesisäiliö meni halki..

Käsityöt ei etene. Lapaset Norosta sain valmiiksi, mutten jaksa edes kuvata niitä. Jos sitten myöhemmin, kun saan neulottua pipon niille kaveriksi. ;o)
Kovasti jo neulotuttaa, mutta päätin odottaa ensi viikkoon. Sitten en kyllä muuta tee kuin neulo! (Niin varmaan.)

Pitkästä aikaa tilasin Novitan. Alkuvuodesta saakka olen pärjännyt ilman käsityölehtiä (peruutin sekä Modan että Suuren Käsityölehden), mutta nyt ajattelin kokeilla taas vuoden verran Novitaa. Hyvä mieli tuli pelkästään siitä, että on taas jotain mitä odottaa.. ;o)

Saman tien ostin Cittarista Novitan Talvi 2009 lehden 3 eurolla, ja siinäkin oli pari mukavaa mallia. Saa nyt nähdä, milloin ehdin mitään toteuttaa. Mutta on sitten HäjylleFlikallekin sopivia ohjeita, jos haluaa jotain kokeilla (viime talven aikana hän neuloi itselleen sukat ja toista kesää jo virkkaa tilkkupeittoa, käsityöihmisiä ihan selvästi..).

Meidän huushollissa kun ei mikään pysy kunnossa tai ehjänä, sillä aikaa kun apukeittiössä silitin pöytäliinaa sunnuntaiksi, Juniori ja 6vee Rinsessa riehuivat olohuoneessa jotain hyppyloikkakuperkeikkaleikkiä ja siinä oli tietenkin alimmaiseksi jäänyt (onneksi edes se vanhempi) Novita, ja etukansi repaleisena.. Krääk. Kyllä taas nauratti.

EDIT: kirjoitin tämän tekstin tosiaan jo viime perjantaina, mutta julkaisen sen nyt myöhässä ja ilman kuvia, koska hajottivat sitten minun kannettavastani laturinjohdon enkä ole päässyt enkä ehtinyt isommalle koneelle.

Ristiäiset on jo pidetty, niistä sitten myöhemmin. ;o))

Askartelua

Minähän en kovin usein askartele, lähinnä pakon edessä, mutta joskus innostun värkkäämään jotain, lähinnä joulukortteja. Nyt näitä ristiäiskutsuja. ;o)

Ihan helppoja tehdä (olis vaan nuo leikkaukset mennyt suoraan, mutta ihan väkisin veti kuviosakset vinoon..). Valmiskorttipohja, ääriviivatarrat, erikeeperiä ja tapetin jämäpaloja, joista nuo palaset leikkasin.



Tässä samalla kuvaa tyttöjen huoneen (josta tuo korttien jämätapetti on) nykyisestä värityksestä. Kukkatapetti vaihtunut vähän erilaiseen kukkatapettiin (HäjyFlikka kysyikin tässä kerran, että voiko tapeteissa ja verhoissa olla muita kuvioita kuin kukkia. Juu, voi olla, muttei meillä! ;oD ) ja lasikuitutapetin vaaleanruskea sävy otettu tuosta tapetista.

Verhot on ikivanhat ja alunperin, aikana ennen lapsia, ostinkin ne tähän huoneeseen. Huoneessa tosin roikkui melkein kymmenen vuoden ajan sinibeiget nalleverhot, joten nämä olivat pitkään olohuoneen ikkunoissa ja nyt pääsivät ekan kerran pesulaan (odotin, että ovat niin likaiset, että vaihtavat väriä, mutta näin ei sentään käynyt..).



Miehen kanssa "askarreltiin" myös eli painettiin paperille vauvan kämmenen ja jalanpohjan kuvat, jotka sitten liimaan muistoksi vauvakirjaan. Minä pitelin vauvaa ja mies maalasi vesivärillä ja painoi kuvat.. Tälläiset on tehty kaikille noin kuukauden ikäisenä.

Mittasin jalanpohjan pituuden ja se näyttäisi olevan vajaa 8cm. Muutaman päivän ikäisenä jalanpohja oli 7cm, hurjaa kasvua havaittavissa siis. ;o)



Ja tämä raportti päättyy tähän, neiti äksypuksu karjuu taas sängyssään kuin hyeena!

KIPpailua

Eilen oli sitten KNIT IN PUBLIC- päivä, Oulussakin kuulemma kokoontuivat ihan kolmessa eri osoitteessa. Minä en kuitenkaan jaksanut vääntäytyä kotisohvalta mihinkään. Tai käytiinhän me pikkuneidin kanssa reippaalla vaunukävelyllä, mutta muuten saatiin aika kulumaan kotosallakin iihaan hyyvviin..

En ole ehtinyt harrastaa edes KNITTING in secret/ in closet/ /in garden/ in the toilet/ on the sofa.. Yksi kuun vaihteessa aloittamani sukka ON valmistunut, varren silmukoita päättelin kaksi päivää. Puikoissa taitaa olla jokin kirous, koska saman tien kun tartun käsityöhön ja neulon noin kolme silmukkaa, sängystä kuuluu parkaisu.

Ainoa tapa neuloa nykyään onkin retkottaa sohvalla puolimakuullaan vauva rinnan päällä nukkumassa.. Sekin on välillä aika haasteellista, juniori saattaa tälläisestä läheisyydestä äityä mustasukkaiseksi, ja jos ei muuta keksi (vaihtoehtoina mm. kantaa hiekkaa sisälle, läträtä vessassa vedellä ja kantaa sitä huoneisiin, kaataa itselleen ja samalla lattialle mehua, sammutella tv:tä, heitellä leluja, lyödä toisia, sylkeä lattialle), harjoittelee päälläseisontaa sohvalla ihan vieressä, jolloin saa pelätä, että potkaiseeko vauvaa vai saako puikon pystyyn persuuksiinsa.

Miehellä alkaa remontti olla paremmalla puolella, siis kaikki seinät on tapetoitu, katto- ja lattialistatkin vihdoin paikoillaan. Puolentoista kahden viikon kalastusinnostuksen (jota yritti tartuttaa myös poikiin, en tiedä onnistuiko) jälkeen aloitti katonmaalauksen, joka jää (taas) kesken, kun herra aikoo huomenaamuna lähteä ruåttin puolelle veljelleen kalastusavuksi.

Ärsyttää, että kehtaa lähteä! Vaikkei herrasta paljon apua olekaan, lähinnä sitä kuuluisaa henkistä tukea, niin tuntuu aika veemäiseltä, että jättää meikäläisen tänne koko lauman kanssa yksin. Siis kun oikeasti ei ole mistään työjutusta tai muusta pakollisesta kyse. Mutta kun herra nyt tahtoo kokeilla "ammattikalastusta".. Rehellisesti sanottuna nyt vielä nautin tilaisuudesta olla erossa vähän aikaa.. mutta voipi olla, että loppuviikosta alkaa jo kiehuttaa.

Käsitöistä ei siis kuvia tällä kertaa, mutta jos vaikka pikkuneidistäni yksi.. Kuvassa hällä ikää melkein 1kk.

Neuvolassa käytiin perjantaina ja painoa oli kertynyt 3580g ja pituutta 52cm. Neuvolatädin mukaan painoa olisi saanut tulla enemmänkin, mutta komiasti on ainakin noita poskia tullut, vai mitä. Leukojakin on välillä kolme, kuvassa vaan eivät näy.. ;o)

Vihreän kakan kirous

Otsikon mukaisesti vauva on kärsinyt masuvaivoista jo useamman päivän, ja vaatinut jatkuvaa syliä ja tisuttelua. Mutta koska telkkarista tulee pelkkää roskaa (se ihana Sherlock Holmeskin jo loppui) ja seiniä ei kestä montaa päivää tuijotella, alkavat vaan kallistua ja kaatua päälle, olen aina vauvan nukahdettua rinnan päälle kurkotellut kutimen käteeni ja neulonut muutaman kerroksen. Hitaasti mutta varmasti sain valmiiksi taas yhdet sukat itselleni.



Kärjestä aloitetut perussukat
Koko 42
Lanka Fortissima Socka Mexiko (mit Rosskastanie)
Langankulutus 86g
Puikot 2
Muuta Toivottavasti saavat oikeasti veren kiertämään jaloissakin! ;o)

Olen monessa (käsityö)blogissa katsellut puutarhakuvia, joten minäkin laitan näytille yhden. Paljon en ole ehtinyt puutarhassa myllämään, yhdet ruusupuskat vetänyt maan tasalle ja muutaman kerran kiertänyt ympäriinsä vaunuja lykkien ja alistuneesti huokaillen kauhistellut rikkaruohojen ylivaltaa perennapenkeissä ja ruusupensaiden juurilla. Huoh! Voi masennus!

Mies on nykyään kuin Raid, eli (ei tapa mutta) tekee remppaa niin sisällä kuin puutarhassa, ja meni sitten innostuksissaan kaivamaan ylös taloa lähinnä olevan kukkapenkin ja haki siihen vielä peräkärryllisen multaa kaupungilta (sitähän mä olen ruinannut monta vuotta, mutta vaatii näköjään herran oman inspiksen..).



Kuvassa siis perennat etualalla ja itse kukkapenkki vieressä vasemmalla. ;oD Pari viikkoa taisivat tuossa odottaa minun saavan jonkinlaisen inspiraation, mutta eipä sitä mistään ilmestynyt..

Tänään sitten jaoin paakkuja vähän pienemmiksi ja kiskoin niistä rikkaruohot pois, iskin penkkiin jonkinlaisen mukasuunnitelman mukaan ja mies istutti kukat ja haki niille joesta vettä. Kannullinen per kukka, sai siinä juosta.. Siinä vaiheessa kun mua alkoi tympäistä, vauva onneksi alkoi huutaa vaunuissa.. ;oP

Uudet sukatkin jo laitoin alulle.. Vähän tylsää mutta tässä imetysdementiassa vai mikä se nyt oli osaa mitään vaativampaakaan kehitellä. En edes muista, mitä olin joskus suunnitellut neulovani.. oliko mulla edes mitään toivelistaa?

PIFfiä ym

Olisko ollut toissa kesänä (vai viime kesänä, näitä enää muista) kun osallistuin PIF-vaihtoon Marikan blogissa. Viime viikolla postipoika kiikutti kirjekuoren, jossa oli toivomani neulavihko. Toiveita lahjasta sai siis esittää, ja minä kun olin jo aiemmin ihastellut Marikan pistelemään kaunista sinisävyistä neulavihkoa, osasin heti toivoa samanlaista vaaleanpunaisena. Ja sellaisen sain. Eikös ole kaunis!

KIITOS MARIKA!! ;o))

Ristipistotyöt onkin ala, jota en ole itse ikinä kokeillut (ehkä sitten joskus kun saan jostain suurennuslasilla varustellun loistelampun ja pienemmät kädet).

Tässä pari (huonoa) kuvaa Marikan työstä. Yritin useampana päivänä ottaa kuvia, mutta näyttäisi, että mulle ilmestyy nykyään kaksi vasenta kättä kuvatessakin, eikä vain virkatessa niinkuin tähän saakka.. (vai kaksi vasenta silmää?)..

"Etukansi", pikkuisen näkyy sisäkangaskin.



Ja "takakansi"



Kävin sitten tutustumassa Oulun uutuuteen, Lumoava lanka- kauppaan minäkin. Etsin liikettä ensin väärästä päästä katua, ja minun laskujeni mukaan nro 17 olisi Letkun puiston grilli, heh, mutta löytyi se oikea putiikki kuitenkin. Sorruin sitten taas sinisävyiseen sukkalankaan (joka on niiiin ihanan väristä vaikken osaa siitä sukkia omiin jalkoihini kuvitellakaan) ja hamstrasin myös pari kerää Noroa uusia lapasia varten. Jälkiviisaana autolla poispäin ajellessani hoksasin, että voisin neuloa pipon sävysävyyn samasta langasta.. eli uusi langanostoreissu tiedossa. ;o)

Kuvassa langat ja kortti todisteena, että löysin oikeaan osoitteeseen, ja olen jopa tehnyt ensimmäisen kanta-asiakasostokseni! ;O))



Maanantaina HäjylläFlikalla oli yläasteeseen tutustuminen.
Tulevat seiskaluokkalaiset pääsivät jo tutustumaan omaan luokkaansa ja tuleviin luokkatovereihinsa. HäjyFlikka joutui/pääsi (oman toiveensa mukaisesti) eri luokalle kuin muut samalta ala-asteelta tulevat. Ns. paras ystävä, joka joululta vaihtoi koulua, osui kuitenkin samalle luokalle, mutta HäjyFlikan pettymys oli suuri, kun tämä ei ollut näkevinään eikä tuntevinaan häntä. Toivottavasti tyttö kuitenkin löytää luokasta uuden hyvän (paremman) ystävän..

Keskiviikkona oli sekä kerhon että koulun kevätjuhlat. Kerhon juhlassa pikkuneitikin kävi näytillä, mutta koulun juhlien ajaksi jätettiin kotiin isän ja Juniorin kanssa. Isän hoidossa voi olla aika ankeaa, varsinkin kun isä yrittää (tukea mun imettämistä ja) pärjätä ilman pullosyöttämisiä..
"anna mun pitää edes tämä tutti"



Editiä (28.5). Unohtui tietenkin kertoa, millä se kissa häntänsä tällä kertaa nostaa.. Kevätjuhlassa keskimmäinen (9v) poijista soitti rumpuja yhden kappaleen verran. Ei ollut mulle etukäteen kertonut, mutta ehtihän siinä jo äitiä jännittää ihan tarpeeksi, kun poijan nimi "kuulutettiin".. ;o)) Mutta hyvin se meni!

Tyttäret taas kunnostautui saamalla stipendit, kakkosluokkalainen hyvästä koulumenestyksestä ja vanhin, HäjyFlikka sai "Koulun välkky"- stipendin kuutosten parhaasta keskiarvosta. Että on taas meikäläisellä millä mällätä.. ;oP

Niin, ja kiitokset tietysti Teille Kaikille vauvaonnitteluista!

Vauva on kiltti kuin mikä. Nukkua posottaa päivät, syö ja kakkaa. Masuvaivoja on välillä ja ne kitisyttää.. Virkeimmillään neiti on joko yöllä kolme tuntia putkeen (yhtenä yönä valvottiin yhdestätoista kahteen, parina iltana ollaan päästy nukkumaan jo puoliltaöin) tai iltapäivällä kun laitan ruokaa koululaisille, jolloin pikkuneiti keikkuu vasemmalla käsivarrella ja oikealla heilutan kauhaa. 6vee tytär tänään tuumasikin, että varo, ettei vauva tipu sinne (=kattilaan). ;o)

Tyttö tuli

Kiitos lähtötsemppauksista tuohon edelliseen.. osan ehdin vielä lukeakin ennen sairaalaan lähtöä! ;o)

Ja tässä seuraa pakollinen synnytyskertomus, yritän kertoa yhtä lyhyesti ja ytimekkäästi kuin itse synnytyskin sujui. ;o)

Ehdin siis vielä järjestellä paikkoja ja laittaa koululaisille ruoan ennen kuin kolmen jälkeen lähdettiin sairaalaan. Juniori tuli mukaan, että saatiin hänet vähän nukkumaan, jos illalla olisi tiedossa hoitoon lähtö, niin ei olisi sitten aivan töttöröö vieraassa paikassa. Sairaalassa minut passitettiin osastolle (11) odottamaan supistuksia ja mies lähti Juniorin kanssa takaisin kotiin odottamaan, että jotain tapahtuu..

Viiden maissa alkoi supistukset, nopeasti tihentyen. Puoli seitsemältä soitin miehelle, että nyt ollaan lähdössä synnytyssaliin. Sinne saavuttiin noin varttia vaille, sain melkein heti ilokaasuletkun käsiini ja ilokaasua vedinkin henkeen niin että päässä humisi. Loppu puolituntia tuntui olevan yhtä pitkää supistusta.

Ponnistus tuntui pitkältä, mutta kesti oikeasti vain 2 minuuttia (vauva oli kasvotarjonnassa).
Maanantaina 10.5.10 kello 19.16 syntyi pieni tyttövauva.
Mies ehti mukaan hetkistä myöhemmin. ;o)

Neidin strategiset mitat ovat 50cm ja 3110g. Vauvoistamme pienin, mutta myös kaikista aikaisemmin syntynyt (Rv:lla 37+5).

Vuorokausirytmi on neidillä ihan hakusessa. Päivät nukkuu ja täytyy herätellä syömään, virkeintä aikaa eletään yhdestätoista kolmeen yöllä. ;o)

Ja sitten pari kuvaa mielestäni maailman kauneimmasta ihmisestä.
Tässä noin yhden päivän ikäisenä.



Ja tässä jo kolmen päivän ikäisenä. Kotona ollaan.
Kuvassa neidillä on yllään vuoden 1997 äitiyspakkauksen paita ja tipupotkarit, joissa meidän kaikki vauvat on tuotu sairaalasta kotiin. Nyt ne saakin pestä, silittää ja laittaa kehyksiin. ;o)