Vihreä linja

Pääsiäinen on ohi, ja se meni ihan mukavasti vaikka kyseessä oli vuoden tylsimmät ja ankeimmat juhlapyhät. Aurinko paistoi, ja lapset viihtyi pihalla. Olisivat saaneet viihtyä enemmänkin, meno oli nimittäin välillä niin riehakasta ja äänekästä, että tuntui kuin kesäloma olisi ahdettu muutamaan päivään.
Minäkin innostuin käymään kävelyllä, mutta nyt maantie on taas kuin perunapelto eikä oikein huvita lähteä kahlaamaan kuraan. Neuloin toista KPTY-huiviani ja istuin Ikeassa suunnittelemassa meille uutta keittiötä. Se olikin hauskaa puuhaa, ja tein mielestäni onnistuneen suunnitelman. Katsotaan nyt, millaisen keittiön saan. Vai saanko lainkaan. Keittiön uusiminen kuitenkin jää viimeiseksi kaiken muun remontin jälkeen.



Uusi huivini valmistui eilen, jälleen kerran pingotin sitä yhdessä juniorin kanssa. Talon kaikki nuppineulat käytettiin (taisi muutama mennä hukkaan, kun juniori pudotti koko kipallisen pitkin keittiön lattiaa..) ja muutama silmäneulakin. Huivista tuli hieman isompi kuin edellisestä, mutta niin oli tarkoituskin. Neuloin vitosvihjettä muutaman kerroksen enemmän (yksi väkänen lisää tuossa kuviossa) ja neuloin ehkä muutenkin löysempää.



Malli Lankakomeron Päivin Kevätpäiväntasausyllätyshuivi
Lanka Kamena (värinro 202)
Langankulutus 168g
Puikot 4
Huivin koko noin 93*185cm

Tässä huivi uuden kevättakkini päällä. Ei ne ihan samaa väriä ollutkaan. Mua harmittaa edelleen kovasti, että ostin tuon väristä lankaa. Kesälomareissulla ostin langat, ja kauan pähkäilin kahden eri vihreän välillä ja tuohon kauheaan granny smith-vihreään sitten päädyin. Sammalenvihreä olisi varmaan sopinut mulle paremmin, mutta tyhmä kuuntelin Häjyn Flikan mielipidettä (hänen lempivärejään nääs..)

Tuota takkia esitellessäni miehelle, hän tuumasi, että "ihan tavallinen". No tavallinen, juu. Intiaanitelttako se olisi pitänyt olla? Enhän mä herranen aika olekaan mikään juppihippipunkkari, jonka pitäisi saada uusi hapsullinen niiteillä ja kettingellä koristeltu napamittainen nahkarotsi. Mitäpä sitä muuta tavalliselle akalle kuin tavallinen takki. Tai tavallinen takki vielä tavallisemmalle akalle.



Vielä yksi kuva. On se vaan aika nätti huivi! ;o)



Eilen illalla kävin taas kirjomassa. Ei olisi pitänyt mennä, niin paljon työ tökki ja vastusti. Yritin ommella alkuperäisen piirroksen mukaan, mutta siitä tuli ihan liian tiheää (viereisestä harsimuksesta näkyy tuo lehtien tiheys), "oksan" tein ensin väärällä värillä. Jouduin siis purkamaan pariinkin otteeseen ja ketjupistothan on pirullisia purkaa. Kuvittelin tunnistavani kasvin saniaiseksi, mutta jossain vaiheessa siitä tulikin satiaitet kurjimios.

Kirjontaa

Neuleissa ei ole mitään valmistunutta, jos ei paljon keskeneräistäkään, joten esittelenpä teille palasen Oravametsää.

Tässä viime keskiviikon tuotos. Oikeastaan kirjoin näitä kaksi samanlaista, mutta tänään vasta pistelin linnunsilmäpistoilla nuo valkoiset hörhelöt. En tiedä mitä kukkia ovat (olevinaan), olen aina ala-asteelta lähtien inhonnut biologiaa ym lukuaineita, niinpä kasvien tuntemuskin on (edelleen) täysi nolla.



Tämän tein eilen. Minusta aivan ihanan värinen, olen muutenkin heikkona sinisen, turkoosin ja vihreän yhdistelmiin. Tämä onkin rekipeitosta mun lempparikukka!



Olen miettinyt, että pitäisi vaihtaa tuo bloginimi, heh. Vaikka lempivärini on aina ja ikuisesti punainen, neulon nykyään paljon kaikkea muuta kuin punaista, nytkin on odottamassa kerä oudonvihreää Kamenaa pääsyä uudeksi, omaksi Kpty-huivikseni. Lankaa keriessäni manasin itsekseni suureen ääneen, miten ihmeessä olen mennyt ostamaan niin kamalan väristä lankaa (tapahtui viime kesänä), mutta sitten Prisman bonuspäivillä hullu menin ja ostin melkein yhtä oudon värisen kevättakin itselleni. No, kunhan kevät tästä alkaa vihertää, niin minäkin..

Hyvän mielen blogi ;o)

Irinalta sain tälläisen tunnustuksen. Nöyrästi kiitän ja kumarran. Tämmösiähän on aina mukava saada! Ja vaikken nyt mikään ilolintu tunne olevanikaan, niin mukava jos blogista on jotain iloa lukijoille. Kivahan tätä on pitää ja kirjoittaakin, ettei sen puoleen..

Eteenpäin kait tämä on laitettava! ;o) Nyt ei ollutkaan määrätty monelleko tunnustus pitää jakaa eteenpäin, niin laitankin tämän yhteisblogille eli SNY2009:lle (saahan näin tehdä?). Tottakai (!) tykkään kierrellä käsityöläisten blogeja, ja saan niistä iloa ja inspiraatiota (joskus liiaksikin) ja saan aikaa kulumaan netissä vaikka kuinka.. mutta SNY2009:ssa on ihana päivittäin käydä kurkkimassa toisten paketteja ja nähdä miten "me neulojat" yritetään ja halutaan ilahduttaa toinen toistamme..


Käsityörintamalla ei ole esiteltäväksi kuin tämä kuusi, jonka sain keskiviikkoiltana kirjottua kansalaisopistolla. Kuusia on kaksi valmiina, rekipeiton molemmissa alanurkissa. Yksi samanlainen olisi vielä tehtävänä yläreunassa. Ajattelin tekeväni samanlaiset kuviot valmiiksi peräkanaa, että tulisi samalla käsialalla, mutta katsotaan nyt..
Pistot kuusessa on laaka- ja aitapistoja sekä ruskealla langalla pykäpistoja (opettelen tässä samalla pistojen nimiä). Kuvassa värit on liian hailakat.


Ostaa räväytin alkuviikosta tuhottoman kalliin monitoimikoneen, pullan leipomiseen. Meille kannetaan jatkuvasti kaupasta pullaa ja munkkeja, koska kaikki tykkää makeasta ja koska mä olen niin laiska leipomaan..
Tapaan tehdä litran pullataikinan, ja kaiken vatkaamisen, vaivaamisen, pullan pyörittelyn ja keittiön siivoamisen jälkeen (kolmen, neljän tunnin urakka) olen kurkkuani myöten leipomista, ja seuraavaan kertaan saattaa vierähtää puolisenkin vuotta.
Tänään leivoin ekan koneellisen taikinan, ei tuo masiina valmiita pullia tehnyt eikä keittiötä siivonnut (en kyllä minäkään vielä), mutta vähän helpommalla pääsin. Saa nähdä monenko vuoden päästä se on maksanut itsensä takaisin.. ;oP

24h urakka

Sain vihdoin harsittua uuden rekipeiton pohjan kankaalle. Ja aikaa siihen on mennyt yhteensä noin 24 tuntia!
Keväällä hankin kankaan ja langat, ja piirsin kaavapaperille kuvan (sekin muutaman tunnin homma). Koko kesän työ saikin odottaa. Miehen reissutöiden takia en syksyllä päässyt Kansalaisopistolle kuin yhteensä kolme kertaa, ja kotona neuletyöt meni aina edelle. Nyt kevätpuolella olen käynyt pari kertaa Kansalaisopistolla harsimassa ja nyt otin kotona parin, kolmen päivän loppukirin. Nyt pohjatyö on tehty, ja pääsen vihdoin aloittamaan itse kirjailun. Jippii!

Kuvassa nurja puoli. Oikealla puolella on kaavapaperi kiinni, ja sitä revitään pois sitä mukaa kuin työ etenee..



Työ on Helinä Jaakkolan suunnittelema "Oravametsä". Valmista rekipeittoa ja kirjontapakkausta myy Helmiina. Löytyy täältä.

Anna hyvän kiertää ynnä muuta

Ensiksi tahdon kiittää kaikkia kommentoineita myötätunnosta ja lohduttavista sanoista! Niisk!
Vielä en osaa mielessäni asiaa käsitellä. Päässä pyörii lähinnä mielikuvia verestä, sairaalasängystä ja tyhjästä monitorikuvasta.. ja välillä iskee suurempi suru menetyksestä.

Sitten käsityöasiaa..

Kesällä osallistuin Marikan blogissa PIFfiin eli Anna hyvän kiertää- juttuun. (Marikalta vielä odottelen lahjusta, mutta ei mitään kiirettä jos satut tämän lukemaan.. tiedän, että sulla on pikkuisen kiiruumpaa elämä kuin mulla, heh.) Minun blogissani Äiti-puffa ilmoittautui halukkaaksi jatkamaan "ketjua".
Äiti-puffalle kirjoin tälläisen perinteisellä rekipeittokuviolla koristellun neulatyynyn (noin 12*12cm). (Käy myös pikku-puffalle nukentyynyksi ;oDD .)
Paketissa lähti tietysti myös itsetehtyä saippuaa.. ;oD





Kevään SNY-kierrokselle lähdin mukaan vaikkei edellisestäkään kerrasta ole pitkää aikaa. Mukava kuitenkin olla mukana jännittämässä ja toivottavasti ilahduttamassa toista. Paketteja olen suunnitellut ja samalla nettiputiikkeja kierrellyt sillä silmällä. Myös paikalliset lankakaupat täytyy käydä läpi.
Oma SNYni on jo täällä pari kertaa kommentoinut, vilkutuksia vaan sinne jonnekin päin Suomea. ;oD

Satumaa valmiina

Satumaa on sitten valmis ja kiikutettu Kansalaisopistolle näyttelyyn.

Malli on siis Vuorelman valmismalli, hieman suurennettuna versiona tosin. Lisää perinnekirjontapeittoja löytyy täältä.

Tässä kirjomani kuva kokonaisuudessaan:



Ja tässä vielä kuva koko työstä.
Reunat näyttää kupruilevan miten sattuu, mutta työ on oikeasti ihan saman levyinen joka kohdasta (piti vielä kerran mitata ja tarkistaa ;o) ).



Tässä vielä viimeisenä valmistunut kukkanen lähikuvassa:



Eilinen oli varsinainen hulabaloopäivä.

9v poika oksenteli aamuyöstä ja jäi aamulla kotiin sairastamaan. Puolen päivän maissa vein 4v neidin kerhoon, ja hain eskarilaisen pois koulusta (soittivat, että neidillä on kuumetta). Sitten käytiin tankkaamassa auto, tankkivalo syttyi sopivasti juuri kun käännyin huoltamolle. Juniorin kanssa kiikutettiin Satumaa kansalaisopistolle.

Iltapäivällä otin sairastupalaiset mukaan hakemaan pikkuneidin kerhosta. Lähdettiin Instruun hakemaan lasten uusia silmälaseja. Molemmat vannoivat olevansa tarpeeksi kunnossa asioille (no niin varmaan). Päästiin kaupungille ja (onneksi) autosta pihalle, 9v oksensi kadulle. (Jostain kulman takaa ilmestyi heti pultsari ihmettelemään, että mitä se poika on syönyt.. )

Silmälasiliikkeessä menikin sitten niin kauan, etten ehtinyt Somikkiin ostamaan uutta rekipeittokangasta. Ensi viikolla eivät ehkä enää anna kansalaisopisto-opiskelijalle annettavaa 10% alennusta, kun opiskelut on jo loppu tältä keväältä. Ehtiihän sen tietysti hankkia ensi syksynäkin, tuskin tulee kesällä kirjottua..
Haettiin mies töistä, ja minä käväisin pikaisesti lähikaupassa ruokaostoksilla (esim paketillinen jauhelihaa..)

Ekaluokkalainen ja 10v neiti kaverinsa kanssa olivat sillä aikaa tulleet koulusta ja ihmetelleet lihapullia uunissa.. Olin pätevänä emäntänä ajatellut laittaa osan ruoasta valmiiksi, ettei tarvitse niin kauhealla kiireellä laittaa sitten kun tullaan kotiin. No, lihapullat unohtuikin uuniin.. raivasin uunipellillekin tilan, mutta lähdin välillä pukemaan juniorin ja unohdin lihapullat kokonaan. Olivat tunteroisen paistumassa, ja kärähtivät tummiksi kokkareiksi (mies niitä ehti vetää muutaman napaansa ennen kuin kippasin loput roskiin). Että se taas siitä "hyvä perheenäiti"- roolista. ;o)

Illalla innostuin tuhoamaan mankelin päältä metrin korkuisen kasan lakanoita ja pyyhkeitä (haittasi jo näkymää ulos). Samalla laitoin koneellisen pyykkiä kuivumaan ja kaksi koneellista kuivia kaappeihin. Siinä menikin koko ilta, enkä illalla jaksanut neuloa (kesken pipo juniorille ja aikaisemman postauksen turkoosit sukat) saati istua koneelle. Meneehän se joskus noinkin.

Pilkkutautiset vanttuut

Kahden päivän ahkeroinnin ja sohvannurkassa nyhjöttämisen jälkeen voinen esitellä pilkulliset lapaset.
Lankana jämäjämäjämä..jes.. langat. Pohjavärinä se kauan harmittanut heräteostoslanka, Novitan Superwash, joka vihdoin ja viimein looppuuii.! (Samasta langasta syntyi poijalle jo aikaisemmin pääkallolapaset ja kirjoneulepuseroon kuviot.)

Kirjava Smart näyttää yksittäisinä silmukoina jopa ihan siedettävältä, ;o) ja Lett-lopiakin kului pienet loppunötöset. Langankulutus 79g.



Lapaset neuloin Mary Oljen Kirjokintaita-kirjasta "nukitettu kinnas"- ohjeen mukaan. Eli 10-12cm langanpätkä neulotaan mukaan joka neljännen silmukan kanssa joka 4.krs.
Silmukkamäärät ja peukalokiilan ohje on Novitan syksy 2007- lehdestä luntattu ja sopivaksi muunneltu. ;o)
Resorissa 44 silmukkaa, sileässä 48. Peukalossa 18. Koko tuollainen 10-vuotiaalle reilu.





Maanantai-iltana Kansalaisopistolla piirsin kaavapaperille kuvan rekipeitosta, jonka päätin valita seuraavaksi työksi. Peitto on Helmi Jaakkolan suunnittelema Oravametsä. Itse kirjailun aloitan varmaan vasta syksyllä, mutta tarvikkeet hankin valmiiksi.. Langat olisi tarkoitus tilata Jaakkolalta itseltään, koska osa niistä on hänen kasvivärjäämiään lankoja. Perinnekankaan ostan Somikista, oululaisesta käsityöliikkeestä. Kesän aikana voisin (näin toiveikkaana kuvittelen) harsia ainakin ohjeen kiinni kankaaseen..
(Juu, ei ole Satumaa vielä valmis..)

Tässä vähän esimakua peitosta, kameralla otettu kuva esitteestä (scanneri ei yhtenä päivänä toiminut kun kokeilin, enkä jaksa taas lähteä sitä paukuttamaan ja runnomaan..)

Vanhoja käsitöitä

Eilen pidin siivouspäivän, ja viiden-kuuden tunnin työrupeaman jälkeen tunnen voivani hyvällä omalla tunnolla istahtaa koneelle.. ;o)) Siivous jäi tosin vielä kesken, en ehtinyt ja jaksanut enää poikien huonetta ja eteistä siivota, mutta ne saa suosiolla jäädä huomiseksi. Tänään käytiin nääs kerhoilemassa.

Eteisessä on kasa kukkamultaa lattialla, kun kissa pudotti kukkaruukun ikkunalaudalta. Mulla on kolmessa purkissa juurtumassa (tai on ollut jo kesästä saakka) pylvästyräkkejä, joita aion antaa äidilleni ja kahdelle hyvälle ystävälle. Kissa on onnistunut pudottamaan istutuksista jo kaksi, että juurru siinä sitten!


Muistin, että mulla on nurkissa vanhoja yläasteen (ja ala-asteen) aikaisia käsitöitä, jotka kerran "pelastin" mummulasta itselleni.

Ensimmäisellä luokalla tehtiin ruokaliina.
Silloin syötiin omissa luokissa ja liina laitettiin pulpetin päälle ruokailun ajaksi. Muistan, kun monta kertaa halusin ommella vihreällä langalla, ja opettaja aina sanoi, että ei sitä voi laittaa kun se ei näy sinisestä. Kerran sitten sattui olemaan sijaisopettaja, ja minä käytin tilaisuutta hyväkseni ja valitsin vihreän langan ja varalta ison kuvion, että varmasti näkyy.
Oma opettaja tuli takaisin, ja taas sama juttu, että ei se vihreä näy... niin minä voitonriemuisena, että mä olen tähän jo laittanut vihreää.. ;oDD





Nämä pienet pitsiliinat virkkasin joskus yläasteella. Pienemmässä tein virheen, jonka huomasin vasta kun liina oli valmis. Halusin virkata vielä toisen ihan ohjeen mukaan, kun harmitti niin. ;o)



Tälläinen pikkuliina (tabletti) kirjottiin yläasteella. En tiedä onko tuo karjalan kirjontaa, vai mitä? Punaisella kirjottu liina on koulutyö, loput tein kotona.



Koulussa mä olin innostunut käsitöistä. Ala-asteella olin samanlainen tumpula kuin kaikki muutkin, mutta yläasteella innostuin kunnolla. Olen ikuisesti kiitollinen käsityöopettajalleni, joka antoi minun neuloa elämäni ensimmäisen villapuseron (luonnonvalkoinen puolipatenttineule itselleni). Piti kuulemma tehdä se sitten valmiiksi asti. ;o))
(Olin just ollut tosi pettynyt äitini neulomaan puseroon, ja päättänyt etten enää ikinä pyydä häntä tekemään mulle mitään..)

Loppujen lopuksi toimin käsityötunneilla "varaopettajana". Jos opettajalla oli pitkä jono oppilaita kysymässä neuvoa, opettaja usein käski mennä kysymään Pirjolta neuvoa.. ;o))..yritti varmaan kouluttaa minustakin käsityöopettajaa.

No käsityöalalle en lähtenyt (ammatinvalinta harmittaa joka päivä enemmän..), mutta ihan tavallinen taaplaaja käsityöalalla olen edelleen. ;oDD

Dominosukat

Dominosukat vihdoin valmiit. Sukkia neuloessani olen purkanut varmaan enemmän kuin koskaan. Ilmeisesti kuitenkin onnistuin neulomaan enemmän kuin purkamaan, koska sukkapari on valmis ja siitä on jopa esitellä kuvia. ;o))



Miksi sitten jouduin purkamaan niin paljon! Mallihan on oikeasti helppo ja mielenkiintoinen neuloa.
Ensimmäisessä sukanvarressa värien vaihtelu ei miellyttänyt silmää, ja turhamaisuuttani purin sen ja neuloin uudestaan. Joka ruutu on nyt suunnilleen yhtä väriä, eikä väri vaihdu jatkuvasti kesken ruudun.. minusta paljon kivemman näköistä.

Innokkaana neuloin "vielä tuo ruutu ja vielä seuraava" ja tein samalla huomaamattani muutaman kiilakavennuksen liikaa. Sinnilläkin neuloin sukan kärkikavennuksiin saakka.. jos tuo vaikka menisi noin.. Mutta ei, kuuden silmukan puuttuminen vaikuttaa niin ulkonäköön kuin sukan leveyteen, ikävä kyllä. Ei kun purkamaan.

Illalla unenpöpperössä aloitin toista sukkaa, ja tein liitoskohdan ruudun väärään nurkkaan. Seuraavana päivänä jatkoin neulomista ja huomasin virheen vasta 7 ruutua myöhemmin. Eikun purkuun nuo 7-8 ruutua. Argh!

Kärkikavennuksissa piti kokeilla nauhakavennusta ennen kuin uskoin, että tavallinen sädekavennus on kuitenkin parempi. Sädekavennustakin piti justeerata molemmissakin sukissa ennen kuin olin tyytyväinen lopputulokseen.



Mutta nyt sukat on just hyvät. En tosin tiedä, uskallanko ottaa niitä käyttöön.. tarttuvat tietenkin ensi käytöllä naulaan tai johonkin ja repeävät.

Sukan ohje löytyy Modasta 1/2007.

Lankana sukissa LanaGrossa (Fantasy) ja langankulutus 90g sukkakoossa 42/43.



Kirjontatyöstä ei ole paljon kerrottavaa. Maanantai-illan vietin ommellen (kirjoen) ympyröitä ja palloja. Tuo lanka on oikeasti vaaleanvihreää, vaikka kuvassa näyttää "värittömältä".
Rekipeiton keskelle olen jo aiemmin kirjonut yhteensä 64 ympyrää, ja nyt tein mielestäni ensimmäisen onnistuneen, pyöreän ja kauniin ympyrän. (Muita en kyllä pura.)
Tällä hetkellä työstä tulee mieleen "77 kysymystä ja vastausta":

- Tunnetko olosi joskus oikein kotoisaksi?
- Aina kun näen vihreitä ja punaisia pilkkuja.



Näin kaunis oli taivas tässä yhtenä iltana:

Kirjontaa

Eilisillan vietin kansalaisopiston rekipeittokurssilla kirjomassa uutta seinävaatettani. Työn alla on Vuorelman Satumaa. Alkutyöt (kuvan jäljentäminen kaavapaperille ja paperin/kuvan harsiminen kankaalle) tein jo keväällä. Tänä syksynä en ole saanut aikaiseksi kuin kaksi kukkaa ja pieniä ympyröitä.. ;o)) Miten on mahdollista, että ihminen istuu kolme tuntia käsityönsä äärellä ja saa kirjottua siihen kokonaista neljä riviä eli yhteensä kokonaista 16 rengasta? Siten, että tekee ja purkaa, tekee ja purkaa. En ole kyllä vieläkään ihan tyytyväinen työn jälkeen, mutta nyt saa jo olla, muuten en saa tätä ikinä valmiiksi.

Mietin jo (ainoan kodin ulkopuolisen) harrastukseni poisjättämistä vähäksi aikaa. Junioria käy sääliksi, kun hänellä ei oikein synkkaa isänsä kanssa... Huutaa kuulemma suurimman osan ajasta kun olen poissa. Juniori juo kyllä maitoa pullosta, ettei hänen tarvitse nälissään olla, mutta ilmeisesti tissinkaipuu on kauhea tai on vaan niin mammanpoika. Poika on kyllä ihan riemuissaan, kun illalla palaan kotiin. Mies vakuuttaa pärjäävänsä (ja pärjää toki), mutta en tiedä, onko mun harrastus niin tärkeä. Jos juniori kestäisi traumoitta yhden illan viikossa olla ilman äitiä?




Ensimmäinen iso kirjontatyö oli Tilhipihlaja, jota tein parisen vuotta (kotona ja kansalaisopistossa). Haaveilen tekeväni ainakin kuusi erilaista seinävaatetta, joista jokainen lapsi saisi perintönä omansa. ;o) Neiti eskarilainen jo yhtenä päivänä varasi omansa: "äiti saanko mä sit sen missä on niitä marjoja?".



Viikonloppuna kaivoin lapsille toppavaatteet ja villasukat esille, kun aamulla oli pakkasta melkein 10 astetta.
Isoimmalla pojalla jalka kasvaa sellaista vauhtia, että melkein joka vuosi joutuu ostamaan kahta numeroa isommat Kuomat kuin edellistalvena. Nyt 9- vuotiaana poijan kengänkoko on 39. Hän näyttikin olevan ainoa, joka on myös uusien villasukkien tarpeessa. Kävinpä sitten läpi sukkalankavarastoni. Näyttää (herkulliselta), että olen ostiskellut lankaa vain omia sukkiani varten, on sen verran punavoittoista. ;oD
Regiaa on vain yksi kerä, ja se ei riitä. Siniruskeaa opalia on kaksi vyyhtiä, ja siitä on tarkoitus tulla huivi, kunhan löydän kivan mallin. Ehkäpä tästä sain hyvän syyn käväistä lankakaupassa.