Uuden edessä

Niin se odotettu ensimmäinen lomaviikko vierähti käyntiin.

Lauantaina lapsilla oli kouluissa todistustenjako. Kaikki kolme tytärtä saivat hyvien todistusten lisäksi stipendit! Keskimmäinen sai stipendin äidinkielen ja kirjallisuuden taidoista, nuorin tokaluokkainen ja vanhin ysiluokkalainen molemmat kädentaidoista. Vanhimmalla on kyllä koulu mennyt koko ajan niin hyvin, ysejä ja kymppejä nappaa kokeista (ja todistukseen), että olisi voinut sen stipendinsä saada ihan yhtä hyvin äidinkielestä, matikasta tai fysiikasta ja kemiasta..  ;o)) Poikienkin todistukset oli hyviä, varsinkin isomman Poijan arvosanat yllätti positiivisestii, poika kun ei ole vähääkään välittänyt koulusta tai läksyistä koko vuonna!

Laitettiin opettajille ja kerhotädeille kiitokseksi kuluneesta vuodesta kauniit ruukkuruusut. Ruusujen kylkiäiseksi virkkasin 10 perhosta (en jaksanut näillä helteillä tehdä yhtään ylimääräistä, mutta yksi olisi vielä tarvittu..).
Samanlaisia perhosia virkkasin kokonaisen parven (eli varmaan lähemmäs 30) kuutisen vuotta sitten odottaessani Junioria. Silloin oli aikaa istua ja värkätä. ;oD

Valkoinen helminauha on edelleen vanhaa jemmaa, alunperin ostin sen hääkimpun koristeiden jämistä, hopeinen on varmaan jotain askartelujuttua. Heteet onm tiimarista, samoin kuin magneetit, jotka liimasin perhosien takapuolelle. Nyt ne voi läppäistä vaikka jääkaapin oveen.

Yhteen perhoseen kului lankaa hurjat 3g sukkalankojen jämiä (ja vähän alkujakin).

Ja sitten siihen otsikkoon. Uuden kuviot on edessä vanhimmalla, HäjyFlikalla, joka ensi syksynä suuntaa lukioon. Uudet kuviot on edessä myös Poijista keskimmäisellä, joka syksyllä siirtyy yläasteelle Pari viikkoa sitten oli Seiskailta, jossa näkivät oman, tulevan luokkansa. Illasta puhuttiin ja sitä odotettiin jo pitkään etukäteen. Suurin muutos tultt kuitenkin Juniorille, joka syksyllä lähtee eskariin. Uudet kuviot saattaa viedä meikäläisenkin mukanaan. Kuopus täytti toukokuussa kolme vuotta, ja nyt minun pitäisi kait päättää, miksi haluan isona. Jos nyt niin hassusti käy, että tästä vielä kasvan. Eli jotain uutta suuntaa elämälle..

Palasia

Kuopus oli taas nuhakuumeessa pari päivää ja nukkui suurimman ajan minun sylissäni nojatuolissa. Piti siinä samalla sitten jotain tehdä, ja koska lapsi sylissä on huomattavasti helpompi ja turvallisempi virkata kuin kutoa kun ei tarvitse pelätä tökkivänsä toista päähän terävillä puikoilla, päätin kokeeksi virkata yhden peittotilkun. Ja sehän niin kuin tiedetään, ON hyvin koukuttavaa puuhaa. Kokeilin saman tien kolme palasta valmiiksi. En päässyt etsimään lisää jämälankaa raidaksi, niin jäi vähän tuo neljäs kesken.

Isoäidinneliöistä koottavaa peittoa olen suunnitellut jo pitkään. Tarkoituksenani on virkata peitto 7 Veikasta ja sukkalankojen jämäkeristä (tässä Socken Wolle ja Fortissima Socka Mexiko kaksinkertaisina). Jos ei jämälankoja löydy tarpeeksi, saatan tietenkin käyttää ihan korkkaamattomiakin keriä, innostuksen mukaan..

Nyt tosin on yhdet sormikkaat kesken, ne menevät ehdottomasti tilkkupeiton edelle!
Ja sormikkaiden edelle taitaa mennä ovien ja seinien pesu. Ei sillä, että pesuhommat mitenkään inspiroisi, mutta täytyy kait minunkin jotenkin osallistua "pieneen pintaremonttiin", kun mies vihdoin suostuu maalaamaan katot, puolipanelit ja ovet valkoisiksi..

Lakupekka -armeija

Olen viime aikoina virkannut ja vain virkannut. Liukuhihnatyönä olen valmistanut Lakupekkoja.

Jos parin ensimmäisen kanssa lokakuun puolella ähersin kokonaisen viikonlopun, nämä ovat valmistuneet toinen toistaan nopeammin. Yhden pään virkkasin ohimennen tunnissa, kun Lilja nukahti syliini päikkäreille. ;o)

Lakupekan ohje on edelleen täältä.
Nyt voin jo useamman patalapun kokemuksella korjata ohjetta sen verran, että aloitusrenkaaseen virkataan 2 kjs ja 9 pp (eikä 11pp niin kuin ohjeessa sanotaan) eli tulee yhteensä 10 "lohkoa" tai lisäystä/kerros.
Lanka 7veljestä
Kokonaislanganmenekki 460g
Yksi patalappu painaa 26-27g
Virkkuukoukku 3

Kerhotädeille ja opettajille

Kummeille ja muille tutuille

Laitanpa vielä näytille kuvan ensimmäisestä englanninkielisestä kirjasta, jonka joskus yläasteikäisenä luin. Kirjan toinen nimihän on "And Then There were None", ja vähän samalla lailla meiltä vähenee Lakupekat päivittäin. Ja taitaa käydä niin kuin suutarille ja lapsille, että itselle ei jää yhtään. ;o))

Lakupekkoja

Lapaskuu pyörähti käyntiin marraskuun alusta ja minäkin ilmoittauduin jälleen mukaan. Tämä on itse asiassa jo neljäs kerta kun olen mukana lapastelemassa.

Vasta eilen illalla Hiljaisen todistajan hyvässä seurassa ehdin luomaan silmukat sormikkaita varten. Viikonloppuna oli tarkoitus välityönä tekaista pari patalappua, mutta aika meni lähinnä kipeää Tiitiäistä (pikkuneiti) hoitaessa ja sylitellessä.
Turhankin pitkään näissä meni, enkä ihan tyytyväinen ole lopulliseen ulkonäköön, mutta kait ne on yksilöitä nuo lakupekat siinä kuin oikeat ihmisetkin. ;oP

Lakupekka -patalappu
Malli täältä
Lanka 7 Veljestä
Langankulutus 50g (kahteen)
Koukku 3

Ostin alunperin kaksi kerää 7veikkaa näitä lakupekkoja varten, koska kuvittelen virkkaavani niitä joululahjaksi. Langankulutuksen perusteella saankin tehdä näitä kokonaisen heimon! Onneksi jouluun on vielä aikaa..

Vauvan virkattu villatakki

Eilen valmistui vauvalle villatakki. Tarkoituksena oli käyttää pois ohuiden sukkalankojen jämät, joita ei oikeasti edes ole paljoa, mutta niistäkin osa jäi vielä käyttämättä, kun oli niin keskenään epäsopivia värejä.



Vauvan villatakki isoäidin neliöistä, yhdistetty Qvidi-Minan tyyliin ompelemalla
Koko 50-60cm
Lanka viininpunainen Flotte Socke (koko 50g kerä), keltainen lisuke Regiaa ja punakirjavat ylijäämiä omista Firestarter- sukista
Langankulutus huimat 110g
Koukku 2
Napit vanhaa perintövarastoa, löytyi sopivasti 2 kumpaakin väriä

Takaa.


Vielä yksi salaman kanssa otettu kuva, jossa värit on melkein luonnollisen herkulliset.



Juu, mä en ole mikään virkkausihme, siksi tämänkin pikkuruisen villatakin valmistuminen kesti yli viikon! Toisaalta olenhan mä samalla siivonnut rempan jälkiä, yrittänyt vähitellen palauttaa tavaroita omille paikoilleen, pessyt talvivaatteita pois toivoen, ettei niitä tälle kesälle enää tarvitse kaivaa esille, etsinyt vanhat vauvanvaatteet ja pessyt ne, ommellut yhdet verhot (joista lisää myöhemmin) ja aina välillä istahtanut ähisemään ja puhisemaan sohvalle tai mihin vaan, mikä kestää ja mihin persshe mahtuu..

Vauva on jo niin iso, että keuhkot tuntuu olevan lytyssä ja hengittäminen on raskasta pienessäkin rasituksessa. Päätinkin armahtaa itseäni ja jättää loppuajaksi lenkkeilyt pois, siitä huolimatta viime neuvolakäynnillä (28.4) paino oli pudonnut puolisen kiloa edelliskäynnistä (hehee). Verenpaine edelleen korkea, mutta ei hälyttävä.
Iltaisin sohvalla istuessa tuntuu kuin mahassa asustaisi potkunyrkkeilijä, maha liikkuu eestaas ja kivuliaita osumia satelee. Miten ipana innostuukin liikkumaan erityisen vilkkaasti illalla, taitaa tietää kesäksi ilta- ja yövalvomisia.. Enää vajaa kuukausi jäljellä, sittenhän tuo nähdään.
(Tuleva synnytys pyörii mielessä varsinkin öisin, toisaalta sitä odottaa, toisaalta se pelottaa. Huoh! Miten sitä onkin taas tässä.. )

Kesäkassi

Meinaa elämä olla nykyään muka niin työntäyteistä, että käsityöt jää vähemmälle... Aamuisin yritän silti nauttia muutaman blogin aamukahvin kera, mutta ikävä kyllä aika vähiin jää tietokoneella istuminen muuten. No, kattoremontin jälkeen otan sitten takaisin kaiken menetetyn!

Alunperin aloitin virkkaamaan kassia itselleni, mutta jossain vaiheessa erehdyin lupaamaan kassin HäjylleFikalle (ja nyt tietysti kaduttaa.. no ei vaan).



Varrasvirkattu kassi
Malli "omasta päästä"
Lanka Tennessee, värinro 352
Langankulutus pikkuisen vaille 200g (tarkempi määrä, jos löydän jostain loppukerän.. eilen se tässä vielä pyöri)
Pitkä puikko nro 15
Virkkuukoukku 3,5

Laukussa on yhteensä 180 silmukkaa, joita virkkasin 5 silmukan ryhmissä. Yhteensä 15 kuviokertaa.
Parilla viime kerroksella tein kavennuksia: 13. lenkkikerroksen jälkeen virkkasin lenkkiryhmiin vain 4 ketjusilmukkaa, seuraavalla krs:lla poimitaan näin 1 lenkki/ryhmä vähemmän kuin aiemmin (=yht. 144).

Hihna 70cm pitkä, 140 ks, kiinteitä silmukoita.

Koko korkeus 28cm, leveys 30-35cm.
Pohjan virkkasin puolipylväillä suoraan aloitussilmukoista ja tein kavennuksia "sopivin välein" ja lopuksi ompelin reunat yhteen. Pohja 7*36cm.


Ompelin kassiin vuorin. Siihen pohjaan muotolaskokset, sivuun kännykkätasku ja kaapin kätköistä löytynyt vetoketju. Pitäisi pysyä tavarat tallella!
Vuorikangas on pikkuisen joustavaa materiaalia, ja sekin on vanhoja hankintoja, joista piti aikoinaan ommella hame jollekin tyttäristä. Innostus vaan lopahti heti kankaan silppuamisen jälkeen..


Ja näin vauhdikasta meno on sitten uuden kassin kanssa..

Pikkuneidit haluaa tietenkin omat kassit! Ostin jo kerät pinkkiä ja lilaa Tennesseetä heidän kassejaan varten, ajattelin virkata vähän pienemmät heille..

Edit: Saksankielinen ohje varrasvirkkaukseen. ;o)

Satumaata ja pätkä varrasvirkkausta ;o)

Vähäksi menee ennen kuin loppuu kokonaan. Satumaa on nimittäin kohta valmis!

Eilen intouduin kirjomaan kuvassa näkyvät kukat. Enää tuohon toiseen terälehdet, ja sitten pääsen viimeistelyvaiheeseen.

Miehelle annoin tehtäväksi hankkia mulle K-raudasta (tai mistä tahansa, kunhan hankkii sellaisen) finfoam-levyn, että saisin siihen pingottaa rekipeittoni. Tuota levyä kuulemma käytetään nykyään paljon, koska se on kestävämpää kuin styrox. Eikä toivottavasti aiheuta kylmiäväreitä nitinällään ja narinallaan kuten styrox, hyih.

Edellisen työn (Tilhipihlaja) suoristin pesuhuoneen lattialla kahden läpimärän jättipyyhkeen alla, eikä siitä minusta tullut oikein hyvä. (Sittenhän siitäkin voisi purkaa käänteet ja pingottaa uudestaan. Jee. Aina löytyy uutta purettavaa.)



Täältä löytyy lisää noita Vuorelman rekipeittomalleja.

Viime maanantaina Kansalaisopistolla opeteltiin varrasvirkkausta. Tässä pieni Kitten Mohairista virkkaamaani harjoitelma. Varrasvirkkaus oli ihan mukava työtapa, jolla voisi kokeilla tehdä vaikka kesäkassin.




Aamulla ihmettelin, kun eskarilainen valitti, ettei kaapissa ole lainkaan collegehousuja vaan vain farkkuja. Pesukoneestakaan ei ilmestynyt kuin yhdet neidin housut narulle ripustettavaksi. Noh, tuossa äsken keräilin vaatteita toiseen pesukoneelliseen, ja neidin sängystä löytyi neljät housut ja saman verran puseroita, pari yöpukua ja sekalainen seurakunta sukkia. Neiti nukkuu yläsängyssä, ja sinne on hyvä jemmata kaikenlaista. Ei ole montaa päivää kun viimeksi keräsin sieltä noita vaatteita, mutta äkkiä niitä kertyy uudet vuoret!

Virkattu pusero

Sain vihdoin valmiiksi eskarilaisen puseron. En voi kuin huokaista helpotuksesta.

Aloin jo uskoa, että olen joutunut jonkin kumman kirouksen valtaan.. tämän enempää ei käsityön tekeminen voi tökkiä. Tämä oli töitä, joita ei ehkä olisi ikinä pitänyt aloittaa. Tässä ajassa pitäisi oikeasti valmistua kaksikin puseroa tai mitä tahansa neulottua, mutta minäpä virkkasin yhden puseron kahteen kertaan.

Etu- ja takakappaleet virkkasin pyörönä. Mietin kyllä, onko ohjeessa jokin juju, miksi kappaleet pitäisi tehdä erikseen. Ehkä työ ei olisi vetänyt niin vinoon? Pienellä venyttämisellä ja höyryttämisellä sen sai toki suoristumaan..

Vartalokappaletta virkkasin 15 sentin aloituksen, vain nähdäkseni että siitä tuli liian kapea (ohjeen mukaan tehtynä) ja liian leveä (muutaman pylväsryhmän lisäyksellä). Lopuksi virkkasin ohjeen mukaan, mutta reilusti löyhennetyllä käsialalla.

Hihat tein välityönä valmiiksi nähdäkseni, miten pitkään puseroon langat riittävät. Nekin purin melkein alkutekijöihinsä, koska en ollut tyytyväinen levennys- enkä kerroksenvaihtumiskohtiin.


Malli on Modasta 5/2003 ohje 29. Ohjeessa on aikuisen koot, mutta tekemäni pusero on sopiva noin 120-senttiselle. Malli on aika kapea, ja olisinkin halunnut tehdä siitä takki/boleromallisen, mutta eskarilainen halusi puseron. Joten sitä tehdään, mitä tilataan.

Lankaa kului yhteensä 295g, vaaleanpunainen merinowoolia ja tummemmat Maijaa. Woolia jäi vajaa kerä, josta ajattelin neuloa vauvan kypärämyssyn hyväntekeväisyyteen ja samalla osallistua tähän.

Nyt kun pusero on valmis, tykkään siitä kovasti. Kaikki tukahdutetut kiroukset ja huokaukset, salaa pyyhityt kyyneleet on unohdettu, ja pystyn taas hymyilemään. ;o)