Sivut

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Palasia

Kuopus oli taas nuhakuumeessa pari päivää ja nukkui suurimman ajan minun sylissäni nojatuolissa. Piti siinä samalla sitten jotain tehdä, ja koska lapsi sylissä on huomattavasti helpompi ja turvallisempi virkata kuin kutoa kun ei tarvitse pelätä tökkivänsä toista päähän terävillä puikoilla, päätin kokeeksi virkata yhden peittotilkun. Ja sehän niin kuin tiedetään, ON hyvin koukuttavaa puuhaa. Kokeilin saman tien kolme palasta valmiiksi. En päässyt etsimään lisää jämälankaa raidaksi, niin jäi vähän tuo neljäs kesken.


Isoäidinneliöistä koottavaa peittoa olen suunnitellut jo pitkään. Tarkoituksenani on virkata peitto 7 Veikasta ja sukkalankojen jämäkeristä (tässä Socken Wolle ja Fortissima Socka Mexiko kaksinkertaisina). Jos ei jämälankoja löydy tarpeeksi, saatan tietenkin käyttää ihan korkkaamattomiakin keriä, innostuksen mukaan..

Nyt tosin on yhdet sormikkaat kesken, ne menevät ehdottomasti tilkkupeiton edelle!
Ja sormikkaiden edelle taitaa mennä ovien ja seinien pesu. Ei sillä, että pesuhommat mitenkään inspiroisi, mutta täytyy kait minunkin jotenkin osallistua "pieneen pintaremonttiin", kun mies vihdoin suostuu maalaamaan katot, puolipanelit ja ovet valkoisiksi..





6 kommenttia:

Kristiina kirjoitti...

Raikkaita paloja pukkaa! Nuo edellisen postauksen sormikkaat on tosi kivat ja ihailen myös miten nätisti olet saanut nuo sormien neulomiset toteutettua.

Marleena kirjoitti...

Kivan väriset palaset, tulee kyllä nätti peitto.
Tsemppiä pesupuuhiin ja maalausremppaan! :-D

Irena kirjoitti...

Hienoja palasia!

Kyllä muuten kutominenkin onnistuu lapsi sylissä, pyöröillä ei tuu tökittyä :D
Tosin helpommin kutimesta tippuu silmukat kuin virkkuutyöstä.

Pirjo-Riitta kirjoitti...

Kristiina; juu, tulee värikäs peitto.. sitten joskus. Sormikkaissa väritys meni aika kohdilleen, kun kerin kerästä kaksi erillistä alkamaan samasta väriraidasta. Sormiin muuten sitten jouduin poimimaan enemmän välisilmukoita kuin ohjeessa.. ollaan niin isokätisiä. ;o))

Marleena; kiitos tsemppauksesta! On kyllä kamalaa puuhaa remontit, kun heti on huusholli ylösalaisin!

Mrs. Marple; juu, onnistuu toki kutominenkin, mutta mulla oli taas kesken kakkosen puikoilla kudottavat sormikkaat.. turhan hankalaa. Ja meillä on neidillä kiva tapa hiplata ja tunkea käsiään mun hihojen sisälle.. siinä on vähän nalkissa. ;oDD

Sude kirjoitti...

No olen kyllä samaa mieltä, että virkkuukoukku on se turvallisempi vaihtoehto =) Eipä näy aika menneen hukkaa, kivan iloisen väristä peittoa onkin tulossa.

Pirjo-Riitta kirjoitti...

Sude; aivan. ;o) Ehtis vaan virkata lisää.. ;o)