Mies on nyt niin metsästäjää, niin metsästäjää, että aikoo hankkia metsästysKOIRAN! Tähän saakka lapset on kinunnut koiraa jokainen vuorollaan, ja vastaus on aina ollut jyrkkä EI. Nyt kun mies alkoi puhua koirasta, en tiedä mikä ihmeen ajatuskatko tapahtui kun myötäilin vain "niin, ei missään nimessä häkkikoiraa" sen sijaan, että olisi pitänyt sanoa "EI, ei missään tapauksessa koiraa".
Hohhoijaa, ilmaisia piskejä on sitten oikein porukalla (en minä) etsitty esim. apulasta, sivustosta, jossa myydään, annetaan ja vaihdetaan koiria.. onneksi mitään sopivaa ei ole vielä löytänyt..
Linnustuskausi sitten pääsi loppumaan! Minä sain synttärilahjaksi henk.koht. pyypaistin maustettuna runsaalla valkosipulilla. Seuraavana päivänä kävinkin sitten röntgenissä ja ultrassa (sen mahdollisen nivelreuman takia), mahtoi henki haista.. ;oP
Omissa käsitöissä ei ole mitään näytettävää.. yhdet sukat on kesken ja lahjahuivi valmis ja pingotettukin, kun vaan jaksaisi ottaa ne miljuunat nuppineulat irti..
On ollut sen verran raskasta pikkuneidin kanssa taas (mahavaivat >> huonot päikkärit >> jatkuva kitinä).. voisin ottaa minäkin sellaisen "äiti on vähän väsynyt"- paidan, vaikka voipi olla että venahtanut naama, mustat renkaat silmien ympärillä, jatkuva huokailu ja haukottelu ja tyhjä tuijotus paljastaa nykyvireen muutenkin..
Esittelen tässä sitten HäjynFlikan, 13vee, neulomat sukat. Koulutyönä on nämä tehnyt, mutta ihan luvan kanssa neulonut aika paljon kotonakin. Taitava tyttö, vai mitä!
Lanka on Nallea ja ohje jostain Novitasta.
Jänisjahtia odottaen..
12 kommenttia:
Ei ole omena kauas puusta pudonnut, komiat sukat!
Ensimmäistä kertaa tänne blogiisi "sattumalta" tulin. Ja ensivaikutelma; kaikki kirjoitukset täytyy lukea alusta alkaen!
Juu, kyllä on todella kauniit sukat!Innostavia terveisiä tyttärellesi.
Annikki
Tosi kauniit sukat !! Kyllä kelpaa niitä esitellä. :-)
Onpas tytär tehnyt kauniit sukat.
Nätit on myös nuo pikkuneidin sukat tuolla aiemmin!
Ohje on Novita Talvi 2008 -lehdestä malli nro 40. ;) Pistin juuri tänään samaiset tulppaanisukat puikoille, ja tässä noiden kirjoneuleiden kanssa tuskaillessani loksahti suu auki, kun samaiset sukat pätkähtivät ruudulle blogissasi! :D Tosin minä teen noista oman sovelletun mallin ensinnäkin eri väreillä ja otan käytännössä vain tuon kirjoneulekuvion noista sukista ja loput säädän omasta päästä. Mutta siis samaa ohjepiirrosta kuitenkin tuijottelen noiden tulppaanien kohdalla. :)
Upeat sukat kerrassaan!
Todella upeat sukat. Siitä se innostus lähtee.
Olisiko sinulla mahdollisuus saada itsellesi vapaapäivä vauvasta tai edes osittain, että voisit ottaa päivällä päikkärit? Huolehdi itsestäsi, muuten ei pärjää kukaan. Omat kaksoseni kun olivat vauvat, nukuin pitkään niin huonosti, että lopulta olin ihan loppu. Onneksi ystävätär huomasi, tuli päiväksi lasten kanssa ja toi ruoankin tullessaan. Minä sain lukea ja nukkua. Muistan edelleen sen ihanan tunteen. Silti muutamia vuosia myöhemmin sairastuin masennukseen ja alku taisi lähteä jo tuolta...eihän sitä tiedä. Nyt onneksi taas on jo kaikki hyvin.
Myös meillä metsästetään ilman koiraa, kun en ole asialle vielä lämmennyt. Onneksi on koirallisia kavereita.
On kauniit sukat, kyllä tyttösestä neuloja tulee.
Kunnioituksesta ja kateudesta lähes mykkänä katselen noita teinin neulomuksia. Komiat on, jestas. Ja ainahan se nyt yksi karvakorva kööriin mahtuu. Jos ei muuta, niin haitolle.:) Toivottavasti löytyy kiva kaveri.
Kiitos; välitän kehut flikalle! (Sillä on jo toiset sukat puikoilla..)
Annikki; kiitos, kiva jos tykkäät.
Sari; imetän vielä, joten ihan täysvapaata en voi ottaa. Ja en mä sentään kokonaan kotona vauvan kanssa nyhjötä, just käytiin käsityömessuillakin 5-6 tuntia. ;op
Tämä on kuitenkin ohimenevä vaihe. Soseita olen neidille alkanut tarjoamaan, ja on öisin syönyt jo hieman pidemmillä väliajoilla (tisua siis), mikä jo helpottaa kovasti. Kyllä tää tästä, sano akka..
Outi; no meen flikka on sentään kutoja jo ainakin neljännessä polvessa. Tai mun äitihän tekee vain itselleen, mutta mamma taas sukitti 14 lapsenlapsensa lisäksi puoli Poria (myyjäisten ja arpajaisten kautta meni hänen sukkiaan ja lapasiaan varmaan aika moneen huusholliin vuosien varrella).. ;o))
Nätit sukat on flikka väsänny, kyllä siitä kutoja tulee.
Näin syksyllä minusta tuntuu aina että alan kasvissyöjäksi... keitin päivällä kaks jänestä, riippumassa on pojan(10v.) ampuma sorsa, toisen pojan tänään ampuma rusakko ja kylmiössä laatikollinen hirvenlihaa joka pitäisi huomenna pakastaa. Arghh... no ajattelen positiivisesti eipähän nälissään tartte olla.
Koitahan levähtää aina jossain välissä ja kyllähän se kitinä joskus loppuu pikkuneitiltäkin...siinä vähän yli kakskymppisenä ne alkaa vaikuttaa ihan viksuilta ;)
-Nonna-
Nonna; kuulostaa hyvältä, aiknakin on talvella mitä syödä. ;o)
Meillä mies kyttää nyt yhtä jänistä, joka on parina iltana loikkinut meidän pihamailla.. huoh.
Joo, kasvaahan nuo joskus. HäjyFlikkakin on nykyään ihan tervejärkinen nuori nainen, vaikka on meidän pahin huutosuoli ollut.. ;o)) (tosin murkkuikää vielä odotellaan..)
Onpa kauniit sukat.
Lähetä kommentti