Tässä pitäisi olla valmiina kaikki tarpeellinen. Rasvoja, lipeä (tällä kertaa halpisversio Bilteman myymä "Kaustinen sooda"), astiat, erilaisia muotteja (keksipaketeista löytyy nättejä pohjia), kumihanskat, suojalasit (saman ihanuudet joita käytin hioessa), tarkkaan punnitsemiseen digitaalivaaka ja "mausteita". Etikkapullo on hätäapu, jos lipeää roiskahtaa iholle, etikka neutralisoi sen vaikutuksen.
Nestemäiset rasvat mittasin suoraan punaiseen sekoitusastiaan, mutta kookosrasvan omaan astiaansa, jossa sulatin sen vesihauteessa.
Rasvat sekoitetaan keskenään. Jääkylmä vesi mitataan omaan astiaansa ja lipeä omaansa, ja lipeä kaadetaan varovasti veteen ja sekoitetaan. Lipeävesiseos lisätään rasvoihin ja sekoitetaan sauvasekoittimella viitisen minuuttia kunnes seos jogurttimaista. Loppuvaiheessa lisätään mahdolliset mausteet tai muut lisukkeet.
Tässä tekeillä viimeinen satsi. Vesi juoksemassa, että saan mahdollimman kylmää vettä. Lipeän lisääminen suorastaan kiehauttaa veden.
Valmiit saippuamassat muoteissaan. Vuorokauden kuluttua saippuat saa irrottaa ja leikata palasiksi. Kuukauden kuluttua lipeä on haihtunut ja saippuat ovat käyttökelpoisia.
Kastilian saippua
perinteinen , hellävarainen ja kosteuttava oliiviöljypohjainen saippua.
Perusreseptillä (löytyy tuolta aikaisemmista kirjoituksistani) tehty saippua, johon lisäsin tervaöljyä. Terva ei muuta väriä mutta antaa hyvän tuoksun!
Perusreseptillä tehty saippua, johon lisäsin ruokalusikallisen hunajaa.
Likaisten käsien saippuat. Rouheena voi käyttää myös vehnän- tai kauranleseitä, näissä kuitenkin kahvijauhetta. Oikean puoleisessa nesteenä pikaisesti pakkasessa hileiseksi jäähdytetty aamukahvinloppu, vasemmassa vesi.
Tuo Kaustinen sooda oli pettymys! Tiesin kyllä, että se ei välttämättä kokonaan liukene veteen, mutta sitä jäi joka sekoituskerralla astiaan. Lisäksi siitä tulee pehmeämpää saippuaa kuin aidolla lipeällä. No, lopullisen tuloksen näen vasta kuukauden kuluttua ja käytössä, mutta taidanpa käyttää lopun purkillisen viemärien
avaukseen kuten purkissa neuvottiin!
Suunnittelen muutenkin syksyllä osallistuvani jälleen Kansalaisopiston saippuakurssille. Minulta jäi monta himoitsemaani saippuaa tekemättä, koska niissä olisi tarvittu palmusaippuaa, kaakaovoita yms ihanuuksia, joita minulla ei ole.
Sitten vähän ikävämpiin asioihin.
Sain toissailtana tietää, että isoimman pojan kummisetä kuoli viime sunnuntaina sydänkohtaukseen. Ei olla nahty vuosiin, mutta jostain syystä olen häntä ajatellut paljonkin tämän kesän aikana, muistellut elämäni hauskinta juhannusta, kun vaimonsa kanssa olivat meillä kylässä..
Hän oli vasta 40- vuotias, ja useamman lapsen isä. Tuntuu, että elämä on epäreilua. Olisi ollut monta joutilaampaa.. Ollaan tässä surtu ja nukuttu huonosti, pohdittu ja yritetty ymmärtää.
14 kommenttia:
ompas kivannäköisiä saippuoita. ja hyvä idea, että piparirasioista löytyy hyviä muotteja. itsekin vähäisissä määrin kokeillut tuota saippuan valmistusta, ja siitä innostunut. nyt vaan muotteja "keräämään" (kai sitä näinkin voi itseään pettää siellä keksihyllyllä ;)
Ihanan näköisiä saippuoita!
Onpas sinulla surullnen uutinen. :( Otan osaa. Elämä on vaan toisinaan joskus niin epäreilua!
Pieni kemisti heräsi taas sisälläni, miksi meillä päin ei ole saippuakursseja. Tekisi mieli yrittää, kun kerrot niin hyvin ja lopputuloksena on ihania saippoita.
Elämä ja kuolema ovat epäoikeuden mukaisia, lähtöjärjestys on useimmiten parraasta päästä ensin... moni vanhus toivoo kuolemaa vuosia laitoksen sängyssä ja "huono" tapaiset selviävät sairauskohtauksistaan. Jaksamista näiden vaikeiden keskellä sekä sinulle, että kummipojalle.
Kauniita ja lohduttavia kuvia niin sumukuva kuin liljatkin.
Kiitos erittäin mielenkiintoisesta saippuantekopostauksesta! Alkoi kiinnostamaan kovasti tämä homma. En ole kuullutkaan moisista kursseista.
Otan osaa suruunne kummisedän kuoleman johdosta! Voimia teille tähän suruun.
Otan osaa!
Ihania saippuoita !!
Voimia surun käsittelemiseen.
Ihania saippuoita! Saan ainakin osittain "syyttää" sinua, että minäkin hurahdin saippuoihin, tuolla ne aineet odottavat otollista hetkeä(=apulaisten poissaoloa). ;) Tosin Saara Kuhan kirja toimi viimeisenä kimmokkeena...
Jaksamista surun keskelle.
Ihania saippuoita :) itsekin olen joskus tehnyt, muttei tullut noin hyviä kuin sinulla. Kivat sivut sinulla, täytyy poiketa toisenkin kerran...
Jaksamista surussa! Elämä ei todellakaan ole reilua; se on huomattu.
Saippuajuttu on erittäin mielenkiintoinen. Se jopa herätti orastavan kiinnostuksen:)
Kiitos kaikille osanotosta!
Anna; Keksejä kannattaa tosiaan ostaa ja maistella mahdollisimman paljon erilaisia ;oDD.. paketeista saattaa löytyä vaikka kuinka kauniita muotteja. (Vielä kun muistaisi mistä minkäkinlainen..)
Kiki; olen varmaan maininnutkin, että saippuanteko EI oikeasti vaadi kurssitusta.. porukalla on vaan kivempi tehdä. Ja opettajalla on isommat tarvikevarastot, mitä itse hoksaakaan hankkia.
Mutta mukava jos saan inspiroitua teitä muitakin kokeilemaan!!
Saippuanteko ON hauskaa ja lopputulos suorastaan herkullista (kunhan muistaa, että maistaa ei saa).
Äiti-Puffa; minäkin lainasin nyt tuon mainitsemasi kirjan. Tähän saakka olen ollut ihan opettajan monisteiden varassa!
Neulova ystäväni oli lukenut blogistasi poikanne kummisedästä - mahtaakohan meidän lapsillamme olla sama kummisetä (T.T.), kun suru kohtasi meidänkin perheen elokuun ensimmäisenä sunnuntaina?
Voimia teidän perheelle!
Hieno saippuapostaus, tosi mielenkiintoisen näköistä puuhaa. Ehkä joskus uskaltaudun kokeilemaan.
Osanottoni surussa.
Outi: taitaa olla sama henkilö kyseessä, ainakin nimikirjaimet täsmää. Lauantaina oli hautajaiset.
(Ensimmäinen vaimonsa on minun serkkuni, ja tietysti poikamme kummitäti.)
Joo, lauantaina oli hautajaiset, mahdoimmekohan olla samassa tilaisuudessa? Toinen vaimo on erittäin hyvä ystäväni ja T hänen kanssaan esikoisemme kummeja ja me heidän. Onpa maailma pieni!
Lähetä kommentti