Miehellä alkoi taas työkeikat eri puolella Suomea (Tampereelta Lappeenrantaan ja jossain Itä-Suomessakin taitaa käväistä). Keväällä oli töissä tarjottu reissuhommia, ja mies oli kieltäytynyt, kun on suuri perhe ja silleen.. Mä sanoin, että ehdottomasti menet reissuun, meikäläinen tarttee jo vähän vapaata. Miehestä siis. Ekalle työmatkalle lähti heti kun koulut loppui, viime viikonloppuna käväisi kotona (nurmikot leikkaamassa) ja lähti taas. Juhannukselta reissutyöt luultavasti loppuu, jos loppuu.
Mutta tuohon harmituksen aiheeseen:
Täällä oli maanmiesseuralla viimeinen kokous, jossa huutokaupalla myivät pois seuran omaisuuden. (Nuorisoseura jatkaa toimintaa uudella innolla samojen ihmisten toimesta..) Kaupan oli erilaisia astioita, jokin maanviljelykseen liittyvä ihmehökötin ja 2-metriset kangaspuut.
Mä tietysti kuolasin noita kangaspuita, kun olen sellaisia havitellut parisenkymmentä vuotta. No, mentiin miehen kanssa huutokauppaan. Olin kangaspuista kysellyt jo etukäteen ja kyläläisten keskuudessa kulkee muutenkin huhu "se on sellainen käsityöihminen" ;oP, meidän odotettiin myös ostavan ne puut.
Oltaisiin luultavasti saatu ihan pilkkahintaan, mutta ne huusi yksi 7-kymppinen mies, joka ei niitä myy eteenpäin (kysyin jo) eikä ikinä niitä tule käyttämään tai tarvitsemaan. Miehellä vain on rahaa kuin roskaa, ja hirveä hinku kerätä ympärilleen kaikkea romua ja roinaa. Turha siinä oli meidän köyhien montaa huutoa yrittää. Voi prkl. Oon mä niitä itkenyt ja itsekseni (ja miehelle puhelimessa) kiukutellut. Ihan reilu huutokauppa, ei siinä mitään, mutta kun harmittaa niin vietävästi. ;o///
Nyt jäi tietysti kauhea pakkomielle saada omat kangaspuut. Ihan 2-metrisiä en oikeasti tarvitse, mutta kunnolliset kuitenkin. Kaikkia myyntipalstoja ja huutonettiä ym yritän seurata, jos sieltä löytyisi.. huoh.
Keskimmäinen poika (kohta 8v) on muutaman kerran käynyt jalkapalloharjoituksissa (kun kerta kaikki muutkin..). Treenit kestää puolitoista tuntia, ja sinä aikana me muut käydään marketissa ruokaostoksilla.
Kuvassa juniori, joka viimeksi sitkeästi jaksoi koko reissun, mutta lopulta sippasi kotimatkalla.
Käsitöistä ei tällä kertaa ole kuvia. Yhdet lapaset on valmistunut ja lisää olisi tarkoitus tehdä. Olen muutaman vuoden säilyttänyt kaapissani hyväntekeväisyyteen tarkoitettua, lahjoituksena saatua paksua pirkkalankaa. En vain ole malttanut langasta vaakatilkkuja neuloa, mutta nyt yritän saada lapasia aikaiseksi.
ARVONTAhan pitää minunkin järjestää (kun kerta kaikki muutkin.. ;oD ). Kävijämäärä lähentelee kymmentätuhatta, mitä en kyllä olisi ikinä uskonut tapahtuvan.. mutta arvonnasta huomenna lisää.
Nyt täytyy lähteä hakemaan pieni jalkapallisti kotiin ensimmäisestä oikeasta pelistään ! ;o))
5 kommenttia:
Voi himpura, harmittaa sun kangaspuiden kohtalo. :( Juoskoot kuuseen tuollaiset rahalla mällääjät ja toisille sillä kiusaa tekevät.
Mutta hei! Kyllä sun laskuri jo lähenee kymppitonnia (jos mun silmät ei kauheasti näe väärin?)! Hienoa, perässä taaperretaan... :)
No onpa harmi juttu kangaspuista:( Voi juukelin ukkeli minkä teki,,,
Jospa Sulla onnais jonain kauniina päivänä ja saisit itsellesi kangaspuut:)
Juu, mun mahtava laskupää taas esitti parhaimmat taitonsa. Heh heh. No, samahan tuo arvonta on järjestää, kun kerta ehdin mainita.. ;oP
Maaseutu on muuten täynnä just tuollaisia ukkoja, jotka haalivat kaiken maailman tavaraa nurkkiinsa !! Muistan kun eräs ystäväni oli tooosi "tyytyväinen" kun appiukko roudasi heidän rakennettavaan taloonsa vähän käytetyn, tavallisen lieden kun ystäväni oli haaveillut tehokkaasta kirtoilmauunista. Appi oli saanut halvalla jostain huutokaupasta.... ;-)
Voi itku sen huutokaupan kanssa =( Mutta josko parempi tuuri odottaa nurkan takana. Toivottavasti löydät sulle sopivat hyvät kangaspuut.
Lähetä kommentti