Näin keväisin minuun iskee aina vimma käydä läpi huushollia siivoten ja samalla hävittäen nurkista kaikkea turhanpäiväistä. Mä en muutenkaan ole mikään "materialisti" ja vältän ostamasta tarpeetonta. Johtuu sekä alituisesti heikosta rahatilanteesta että osittain laihialaisista sukujuurista. ;o)
Silti aina jotain hävitettävää löytyy..
Kahden viikon ajan kannoin kirpparille vaatteita, leluja, kirjoja yms mitä vaan keksin ja irti sain. ;oP Hyvän mielen lisäksi sain mukavat tienestit, jotka tosin on jo hassattu lasten kevättamineisiin ja synttärilahjoihin. ;o)
Lenkkeilyn ja kirppariharrastuksen lisäksi olen sitten neulonut Merihevos-lapasiani. Valmistuminen kesti kokonaisen kuukauden, neuloin pari kerrosta kerrallaan, kunnes kyllästyin katselemaan niitä pölyttymässä lipaston päällä, otin parin päivän loppukirin ja neuloin yhteen soittoon viimeisen lapasenpuolikkaan ja peukut.
Malli Selbu Sea Horse Mittens (ravelrylink.)
Lanka Novitan MerinoWool (punaruskea) ja Regia (keltainen)
Langankulutus 72g
Puikot 2,5
Yhden tyttäreni parhaan kaverin äiti maalaa tauluja.
Omasta maalausharrastuksestani on vierähtänyt aikaa neljännesvuosisata.. tinneri haihtunut aikoja sitten, öljyvärit kuivuneet tuubeihinsa (ovat silti vielä tallella), mutta tuumasin, että minäkin voisin vaihteeksi olla edes käsitöissäni luova ja taiteellinen.
Kuinka ollakaan, seuraava työ olikin sitten oikein rellevästi PERUSSUKAT! Ei pätkääkään taiteellisuutta tai luovuutta. Vain kauhea kiire saada valmiiksi.
Siskon mies täyttää 40 vuotta juuri ennen Pääsiäistä, ja hänelle neuloin nämä sukat.
Perussukat kokoa 42/43
Lanka Nalle Marjaretki ja Nalle aloevera
Langankulutus 100g
Puikot 3,5 ja 3,75
Sitten henkilökohtaisuuksiin.. ;oP
Siltä varalta, ttä joku muistaa minun käyneen erinäisissä reumakokeissa ja on ehkä ihmetellyt, että miten sen ämmän niissä kävi, niin tunnustan, että meikäläinen sitten ihan virallisesti sairastaa nivelreumaa. ;o) Syön aamuisin kourallisen lääkkeitä (kortisonia, reuma- ja sytostaattilääkkeitä). Meillähän tuota nivelreumaa on suvussa (äidin puolelta), ja jostain syystä olen aina epäillyt sen minuun iskevänkin, jos siis yleensä johonkuhun.. Nyt se sitten iski. Ei siinä sen kummempaa. Toivottavasti se pysyy hallinnassa.
11 kommenttia:
Kauniit lapaset, ihailin noita peukaloita erityisesti!
Kyllä on ihanat lapaset sekä eestä että takkaa. <3
Voi olipa kenkku uutinen tuo diagnoosisi.:(
Hyvää pääsiäistä!
Ihanat lapaset!
Olen pahoillani diagnosistasi! Toivottavasti lääkkeet auttavat ja säästyisit pahoilta säryiltä!
Tosi kauniit lapaset!
Reuma on kurja sairaus ja kuten olit arvellutkin niin pahus se on perinnöllinen. Omalla miehelläni ei tulokset näytä reumaa ja siksi sai diagnoosiksi fibromyalgian. Äitinsä täyttää tänä vuonna 70 v ja vasta nyt sai virallinen nivelreumadiagnoosin. Sinänsä kurja, ettei näy kokeessa, kun sitä ei ilman tulosta myöskään lääkitä.
Kauniit nuo lapaset. Kokeilenpa itsekkin tuota woolia lapasiin, kun tuntuu noin kauniisti asettuvan.
Olen pahoillani sairastumisestasi. Toivottavasti lääkkeet auttaa. Itse pelkään saaneeni suvun naisilla periytyvän nivelrikon. Mummalla oli se, äidillä myös, tädilläni on (äidin sisko), joten on kait se minullakin, ensimmäisiä rustoisia niveliä rupeaa syntymään. Ei tämä ikä taida tulla yksin, käsipuolessa aina jokin kremppa.
Toivottavasti lääkkeet auttavat nivelreumaasi ja se pysyisi mahdollisimman oireettomana!
Lapaset ovat todella komeat!
Kiitos kehuista! ;o)) Tykkään kyllä noista lapsista itsekin.. kaunis malli. Tai tuo varsihan siinä oli sovellusta, alkuperäisessä mallissa on pelkkä resori.
Juu, ikävä diagnoosi sinänsä, mutta ainakin sain lääkityksen, joka nyt kuukauden käytön jälkeen tuntuisi jopa auttavan. Ei ole samanlaista särkyä enääm, paremmin satunnaista kipuilua.
Tuollainen on kaikista pahin, jos on kipeä, eikä siihen löydy "syytä" eikä sitten tule lääkitystäkään. Vaikka olisi kuinka särkyjä.
Kyllä on kauniita lapasia! Saa oikeen sormet syhyämään kutimille.
Ihanat lapaset. Toivoiielen Ihanaa Pääsiäistä Sinulle
Minäpäs näköjään kuljen kovasti jälkijunassa, kun vaasta nyt näen nämä ja jopa nuo edellisetkin tekemäsi lapaset, mutta nättejä ovat edelleen molemmat! ;) Varsinkin nämä tämän postauksen punaiset.
Eihän tuollaista diagnoosia olee mukava saada, mutta tunnut suhtautuvan siihen viisaasti. "Onhan niitä pahempiakin sairauksia olemassa" tuumasi tyttäremme, kun sai selkärankareumastaan diagnoosin. Hyvä, kun sinulle löytyi heti tehoava lääkitys.
Taas nätit kintaat, olen itse enempi punaisen ystävä.
Minä luulin aikoinaan ekan lapsen syntymän jälkeen (25vuotta sitten) saaneeni reuman kun iski synnytyksestä puolen vuoden jälkeen niin kovat nivelkivut, ettei päässyt kyykkyyn, ei saanut nukuttua kunnolla säryn takia ja olo oli kuin jyrän alle jääneellä. Kuuma ilma oli sekin myrkkyä. Jouduin kanssa syömään reumalääkkeitä vaikka testeissä ei näkynytkään. Sama juttu toisen lapsen jälkeen. Kolmatta odottaessa söin jotain hivenaineita, eikä sitten vaivannutkaan, niinkuin ei neljännen jälkeenkään. Lääkärit eivät osanneet sanoa mitään ja niinpä päättelin itse että lapset varmaan imivät minusta kaiken mahdollisen.
Toivottavasti kivut ja säryt pysyvät aisoissa lääkityksellä.
Hyvää Äitienpäivää sinullekin!
Lähetä kommentti