Poijat lähti isänsä kanssa Juniorin kummisedän luo pilkille. Me naiset jäätiin kotiin viettämään rauhallista poikavapaata päivää. ;o)
Aamuisen kävelylenkin jälkeen piti neitojen pyynnöstä leipoa pullataikina. Muutaman tunnin urakka, ja viikon päästä siitä ei taas ole muruakaan jäljellä.
Joka kerta leivon saman reseptin mukaan (max.määrä voita ja sokeria ;oP), ja joskus onnistuu, joskus ei. Tällä kertaa maku on mitä parhain, mutta ulkonäöstä ei voi sanoa samaa.. Tai pyöreät pullat on ihan ok, mutta korvapuustit keikahteli kyljelleen ja sitten tuli noita varsinaisia rumiluksia (kuvassa oikealla, jos joku ei löydä).
Innostuin hävittämään jääkaapista Tähtitorttu-täytteet, luumumarmeladin ja omena-kanelimarmeladin, joiden kanssa laitoin täytteeksi vanilliinikreemiä. Veteen sekoitettavan kreemijauheen ostin toissavuonna Seinäjoen käsityömessuilta (myyjää en tosin muista), mutta on helppotekoista ja hyvänmakuista. Itse pullista tuli epämääräisen näköisiä kääryleitä, mutta onneksi maku korvaa sen.
Suosittelen kokeilemaan!
Siis minähän en harrasta sisustamista, stailaamista, en lavasta enkä retusoi kuvia (ja sen kyllä huomaa!), mutta tällä kertaa ajattelin edes imuroida uuninpäällisen puuroskasta (siis puu-roska) ennen kuvaamista. No, siinähän kävi niin, että imurikin hotkaisi yhden korvapuustin. Kyllä sain makiat naurut.
7 kommenttia:
Kyllähän nuo pullilta näyttävät, verrattuina minun pulliini. ;) Leivoin nimittäin tänään ensimmäistä kertaa pullaa 15 vuoteen. Kaapista löytyneessä kardemummassakin oli parasta ennen -päiväys mennyt umpeen vuonna 2000, mutta käytin sen silti, tai jäi sitä vieläkin odottamaan seuraavaa leipomista, joka varmaan on sitten vuonna 2026... Ei oikein ilman vehnäjauhoja tuo pullan leipominen tahdo sujua, ja vaikka tänään kokeilin laittaa joukkoon psylliumkuorijauhetta (jota varmaan on ollut sen 15 vuotta jo olemassa, mutta en ole viitsinyt kokeilla, kun en ole mikään pullansyöjäihminen :D ), ja sen avulla taikinaa pystyi edes joten kuten pyörittämään, niin kyllähän se yhä tarttui käsiin, kun siihen ei voi samalla tavalla lisätä jauhoja kuin vehnätaikinaan, kun tulee sitten liian kuivaa. Ihan kamalan näköisiähän niistä tuli, mutta saadaanpahan huomenna laskiaispullia, tein niitä 4 kpl eli yhden jokaiselle, ja lopuista "korvapuusteja" eli jotain läjiä, joissa oli kanelia ja sokeria mukamas välissä. ;) Pellillinen tuli, saa nähdä, milloin saadaan syötyä ne kaikki vai ehtivätkö kuivahtaa ennen sitä. :D (itse asiassa osa on jo kuivahtanutkin, ainakin se kuopuksen pulla, jota se on yrittänyt pikku hiljaa tässä nakertaa viimeiset 6 tuntia, ei taida oikein maistua...)
Hyvältä pullat näyttävät minun mielestä. Ottaisin kaikki ilomielin, olen melkoinen pullaperso! :)
Itsellä tulee tosi harvoin leivottua pullaa. Se on muka niin suuritöistä, eikä tosin onnistukkaan minulta.
MariJ: et kyllä liian usein leivo. ;oD
Villikissa; kyllä tuosta muutama heltiäisi. ;o)
En minäkään kauhean usein leivo, mutta yritän perheen pitää pullassa (se kun maistuu kaikille), ettei tarvitse kaupasta kantaa. Uskoisin, että tulee halvemmaksi itsetehtynä, ja on kyllä parempaa kuin kaupan pitkot.
Ehkä nuo pullat vähän kaunistui uunissa, mutta ne oli kyllä niin järkyttäviä ennen paistamista. Täyte oli pehmeää, ja jokainen vaniljakreemillä täytetty vielä tarttui pöytään kiinni, että olivat varsinaisia ruttuja. ;oP
Ei sun pullissa kyllä mitään vikaa näytä olevan. Tommosia sitä meilläki leivotaan ja maku se on pääasia eikä ulkonäkö. Ei niitä kaupan pullia raaski ostaa isolle porukalle, eikä kai ne niin terveellisiäkään oo. Katsoin just muutama viikko sitten yhestä parin kappaleen viineripaketista et 13 eri e-koodia oli käytetty. Taisi olla mun viimeset kaupasta ostetut nisut.
Kylläpä on herkullisen näköisiä pullia! Ei ihme, että imurikin söi yhden! ;-D
Kivoja käsitöitä :) Löysin blogisi kuukkelin kautta kun etsiskelin millaisia Pelleriinejä on ihmiset tehneet.
Tarviihan sitä imuriakina välillä ruokkia. Sillä oli varmaan nälkä, eikä voinut vastustaa herkulliselta tuoksuvia pullia.
Lähetä kommentti