Kesäkuun eka neulomus

Lujille otti ja kauan kesti, mutta valmista tuli. Eli yhdet tavisperussukat jälleen. Ihan itselle nämäkin. Niin herkkulankaa taas, etten muille olisi malttanut neuloakaan..



Perussukka, kärkialoitus
Koko 42
Lanka Fortissima socka Mexiko mit Rosskastanie, väri 8074
Langankulutus 85g
Silmukoita 68
Puikot 2

Olen näin kesäisin kaupunkiin ajaessani ihaillut yhdellä kadunpätkällä syreenipensaiden kukintaa. Pensaita kasvaa tien molemmin puolin ja joka kesä ne kukkivat yhtä kauniisti ja runsaasti. Minä kurkottelen ja pällistelen joka suuntaan ja joka kerta niitä pitää ääneen ihastella.. ihme etten ole siinä mutkassa vielä kolaria ajanut (täytyy koputtaa puuta). Ja jostain syystä oman pihan syreenit meinaa aina unohtua, mutta täydessä kukassa näyttivät nekin olevan..



Seuraavaksi puikoille pitää jo saada jotain muuta kuin sukkia. Alkaa sama kaava kyllästyttää. Yleensäkin siinä vaiheessa kun toista sukkaa pitäisi aloittaa, haaveissa alkaa pyöriä jotain paksua, yksiväristä, rouheaa lankaa josta tulee paksuilla puikoilla nopsasti jotain isompaa ja näkyvämpää.. mutta sinnilläkin teen (nii-i, mä oon tylsä) sen toisenkin sukan valmiiksi. Mä en kestä keskeneräisiä..

Mitäs muuta.
Juniori on vihdoin opetellut kuivaksi. Tähän mennessä ei ole edes halunnut yrittää, mutta yhtenä aamuna päätin, että nyt saa vaippailu riittää.. Sinä päivänä kuseskeli yhdeksät (!) housut. Siinä meinasi jo äitinsä hermostua.. Mutta seuraavana päivänä meni jo paremmin, ja nyt potalla käyminen on poijasta suorastaan hienoa! ;oP
Juniorilta jäi tutti pois vähän aikaa sitten, ja tukka leikattiin siiliksi kesäloman kunniaksi (kummisetä piteli kiinni ja isä leikkasi parturikoneella), joten hän siirtyi kerralla isojen poikien kastiin.

Juniori tykkää vauvasta, vaikka välillä tuleekin niitä mustasukkaisuuskohtauksia, joista aiemmin kirjoitin. Välillä täytyy niin saada pusutella ja silitellä vauvaa, ja muuten vaan tulla mukaan vaipanvaihtoseremonioihin.. ;o)

Askartelua

Minähän en kovin usein askartele, lähinnä pakon edessä, mutta joskus innostun värkkäämään jotain, lähinnä joulukortteja. Nyt näitä ristiäiskutsuja. ;o)

Ihan helppoja tehdä (olis vaan nuo leikkaukset mennyt suoraan, mutta ihan väkisin veti kuviosakset vinoon..). Valmiskorttipohja, ääriviivatarrat, erikeeperiä ja tapetin jämäpaloja, joista nuo palaset leikkasin.



Tässä samalla kuvaa tyttöjen huoneen (josta tuo korttien jämätapetti on) nykyisestä värityksestä. Kukkatapetti vaihtunut vähän erilaiseen kukkatapettiin (HäjyFlikka kysyikin tässä kerran, että voiko tapeteissa ja verhoissa olla muita kuvioita kuin kukkia. Juu, voi olla, muttei meillä! ;oD ) ja lasikuitutapetin vaaleanruskea sävy otettu tuosta tapetista.

Verhot on ikivanhat ja alunperin, aikana ennen lapsia, ostinkin ne tähän huoneeseen. Huoneessa tosin roikkui melkein kymmenen vuoden ajan sinibeiget nalleverhot, joten nämä olivat pitkään olohuoneen ikkunoissa ja nyt pääsivät ekan kerran pesulaan (odotin, että ovat niin likaiset, että vaihtavat väriä, mutta näin ei sentään käynyt..).



Miehen kanssa "askarreltiin" myös eli painettiin paperille vauvan kämmenen ja jalanpohjan kuvat, jotka sitten liimaan muistoksi vauvakirjaan. Minä pitelin vauvaa ja mies maalasi vesivärillä ja painoi kuvat.. Tälläiset on tehty kaikille noin kuukauden ikäisenä.

Mittasin jalanpohjan pituuden ja se näyttäisi olevan vajaa 8cm. Muutaman päivän ikäisenä jalanpohja oli 7cm, hurjaa kasvua havaittavissa siis. ;o)



Ja tämä raportti päättyy tähän, neiti äksypuksu karjuu taas sängyssään kuin hyeena!

KIPpailua

Eilen oli sitten KNIT IN PUBLIC- päivä, Oulussakin kuulemma kokoontuivat ihan kolmessa eri osoitteessa. Minä en kuitenkaan jaksanut vääntäytyä kotisohvalta mihinkään. Tai käytiinhän me pikkuneidin kanssa reippaalla vaunukävelyllä, mutta muuten saatiin aika kulumaan kotosallakin iihaan hyyvviin..

En ole ehtinyt harrastaa edes KNITTING in secret/ in closet/ /in garden/ in the toilet/ on the sofa.. Yksi kuun vaihteessa aloittamani sukka ON valmistunut, varren silmukoita päättelin kaksi päivää. Puikoissa taitaa olla jokin kirous, koska saman tien kun tartun käsityöhön ja neulon noin kolme silmukkaa, sängystä kuuluu parkaisu.

Ainoa tapa neuloa nykyään onkin retkottaa sohvalla puolimakuullaan vauva rinnan päällä nukkumassa.. Sekin on välillä aika haasteellista, juniori saattaa tälläisestä läheisyydestä äityä mustasukkaiseksi, ja jos ei muuta keksi (vaihtoehtoina mm. kantaa hiekkaa sisälle, läträtä vessassa vedellä ja kantaa sitä huoneisiin, kaataa itselleen ja samalla lattialle mehua, sammutella tv:tä, heitellä leluja, lyödä toisia, sylkeä lattialle), harjoittelee päälläseisontaa sohvalla ihan vieressä, jolloin saa pelätä, että potkaiseeko vauvaa vai saako puikon pystyyn persuuksiinsa.

Miehellä alkaa remontti olla paremmalla puolella, siis kaikki seinät on tapetoitu, katto- ja lattialistatkin vihdoin paikoillaan. Puolentoista kahden viikon kalastusinnostuksen (jota yritti tartuttaa myös poikiin, en tiedä onnistuiko) jälkeen aloitti katonmaalauksen, joka jää (taas) kesken, kun herra aikoo huomenaamuna lähteä ruåttin puolelle veljelleen kalastusavuksi.

Ärsyttää, että kehtaa lähteä! Vaikkei herrasta paljon apua olekaan, lähinnä sitä kuuluisaa henkistä tukea, niin tuntuu aika veemäiseltä, että jättää meikäläisen tänne koko lauman kanssa yksin. Siis kun oikeasti ei ole mistään työjutusta tai muusta pakollisesta kyse. Mutta kun herra nyt tahtoo kokeilla "ammattikalastusta".. Rehellisesti sanottuna nyt vielä nautin tilaisuudesta olla erossa vähän aikaa.. mutta voipi olla, että loppuviikosta alkaa jo kiehuttaa.

Käsitöistä ei siis kuvia tällä kertaa, mutta jos vaikka pikkuneidistäni yksi.. Kuvassa hällä ikää melkein 1kk.

Neuvolassa käytiin perjantaina ja painoa oli kertynyt 3580g ja pituutta 52cm. Neuvolatädin mukaan painoa olisi saanut tulla enemmänkin, mutta komiasti on ainakin noita poskia tullut, vai mitä. Leukojakin on välillä kolme, kuvassa vaan eivät näy.. ;o)

Vihreän kakan kirous

Otsikon mukaisesti vauva on kärsinyt masuvaivoista jo useamman päivän, ja vaatinut jatkuvaa syliä ja tisuttelua. Mutta koska telkkarista tulee pelkkää roskaa (se ihana Sherlock Holmeskin jo loppui) ja seiniä ei kestä montaa päivää tuijotella, alkavat vaan kallistua ja kaatua päälle, olen aina vauvan nukahdettua rinnan päälle kurkotellut kutimen käteeni ja neulonut muutaman kerroksen. Hitaasti mutta varmasti sain valmiiksi taas yhdet sukat itselleni.



Kärjestä aloitetut perussukat
Koko 42
Lanka Fortissima Socka Mexiko (mit Rosskastanie)
Langankulutus 86g
Puikot 2
Muuta Toivottavasti saavat oikeasti veren kiertämään jaloissakin! ;o)

Olen monessa (käsityö)blogissa katsellut puutarhakuvia, joten minäkin laitan näytille yhden. Paljon en ole ehtinyt puutarhassa myllämään, yhdet ruusupuskat vetänyt maan tasalle ja muutaman kerran kiertänyt ympäriinsä vaunuja lykkien ja alistuneesti huokaillen kauhistellut rikkaruohojen ylivaltaa perennapenkeissä ja ruusupensaiden juurilla. Huoh! Voi masennus!

Mies on nykyään kuin Raid, eli (ei tapa mutta) tekee remppaa niin sisällä kuin puutarhassa, ja meni sitten innostuksissaan kaivamaan ylös taloa lähinnä olevan kukkapenkin ja haki siihen vielä peräkärryllisen multaa kaupungilta (sitähän mä olen ruinannut monta vuotta, mutta vaatii näköjään herran oman inspiksen..).



Kuvassa siis perennat etualalla ja itse kukkapenkki vieressä vasemmalla. ;oD Pari viikkoa taisivat tuossa odottaa minun saavan jonkinlaisen inspiraation, mutta eipä sitä mistään ilmestynyt..

Tänään sitten jaoin paakkuja vähän pienemmiksi ja kiskoin niistä rikkaruohot pois, iskin penkkiin jonkinlaisen mukasuunnitelman mukaan ja mies istutti kukat ja haki niille joesta vettä. Kannullinen per kukka, sai siinä juosta.. Siinä vaiheessa kun mua alkoi tympäistä, vauva onneksi alkoi huutaa vaunuissa.. ;oP

Uudet sukatkin jo laitoin alulle.. Vähän tylsää mutta tässä imetysdementiassa vai mikä se nyt oli osaa mitään vaativampaakaan kehitellä. En edes muista, mitä olin joskus suunnitellut neulovani.. oliko mulla edes mitään toivelistaa?