Me ei olla ikinä hääpäiväämme sen kummemmin vietetty, mutta että sen kokonaan unohtaa..
Mies tuli töistä leivosaskin kanssa, ja kysäisi että eikös nämä jotenkin liity meidän hääpäivään. No ei. Ison jäärän ristiäisiin kyllä tilasin toiseksi kakuksi antellin omenahyvekakun (joka ei ole edes hyvää!), mutta hääpäivänä syötiin ihan muuta. Mies siis muisti hääpäivän, mutta minä en. Noloa! Ja meillä se on minä, joka yleensä muistaa kaikki tärkeät ja vähemmän tärkeät päivämäärät.. Ja joka on kiukkuinen, jos ei omaa syntymäpäivää muisteta..
Ikimuistoisin "häälahja" oli 10-päivänä, kun mies oli reissussa, enkä tietenkään osannut odottaa mitään huomionosoitusta. Mutta aamutuimaan postipoika toi pikakirjeenä lähetetyn kortin, jossa oli kaunis heijastin sisällä. En edes tiedä, ovatko tallella (lapset tapaa napata heijastimen), mutta hyvä mieli tulee aina kun muistelen.
Räppästäänpä kuva tähän väliin.;o)
Kattoremontti alkaa olla siinä vaiheessa, että tekisi mieli laittaa kädet ristiin kyynärpäitä myöten! Miehen reissuhommien takia viimeiset maalaamiset jäi syyskuulle. Maassa on vielä harjatiilet kuivumassa, muuten katto on jo valmis. Reunapellit ja vesikourut yms tilpehöörit puuttuu vielä, mutta hällä väliä.. se ei enää ole minun murheeni, minä kun en suostu metriä korkeammalle kiipeämään.
Nurmikko vaan on murheellisen näköinen. Vanhat katelevyt on ollut levillään pitkin pihaa koko kesän ja toiminut maalausalustoina. Nurmikko näyttää kuolleelta, saa nähdä vieläkö se tuosta toipuu itsekseen, vai pitääkö tehdä taikoja.
Tuosta saatiinkin hyvä idea, että levitetään samat levyt nyt sellaisiin paikkohin mistä halutaankin nurmikko pois! ;o) Eli rinteessä on nyt peitettynä alue, johon olen mooonta vuotta suunnitellut laittavani vuorenkilpiä. Yhden pihlajan alle laitettiin levyjä tappamaan nokkosia. Samoin tulevan mansikkamaan paikka on katettuna. Jes.
Neljäs Sukkasadon sukkapari alkaa olla jo kohta kärkikavennuksissa. Yritän päästä eroon kahden eriparisukan kirouksesta, ja neulon molempia sukkia yhtäaikaa ja vuorotellen, näin tulevat varmimmin täsmälleen saman kokoisiksi (enkä joudu purkamaan). ;o)
Nyt täytyy lähteä hakemaan Juniori ja isosiskonsa kerhosta. Olen tässä viettänyt parituntisen yksin kotona ihanassa hiljaisuudessa.
9 kommenttia:
Myöhästyneet hääpäiväonnittelut! Aikamoinen kesäurakka teillä olikin; onneksi alkaa olla valmista.
Myöhästyneet onnittelut hääpäivän johdosta! :) Meidän hääpäivä ei pääse unohtumaan, kun koko Suomi vetää silloin lipun salkoon, ja presidenttikin pitää aina silloin isot juhlat. ;) Ei nyt ihan välttämättä tarttis meidän hääpäivän kunniaksi alkaa koko Suomen juhlia, kun itse emme sitä pahemmin juhlistele. ;)
Kiva, että remontti on voiton puolella! :)
Olette olleet kyllä ahkeria.
Ihania miehet jotka huomioi ja muistaa. Naiset varsinkin kaipaavat hellyyttä ja huomiota silloin tällöin sopivasti!
Kiitos onnitteluista!
Juu, ahkeria ollaan oltu. Naurettiinkin, että alunperin keväällä miehen piti uusia meille ulkoportaat, mutta remontti karkasi.
No ei tuo mies aina ole muistanut. Mutta nyt kännykkä muistuttaa, niin osaa olla fiksu ja huomaavainen. ;oD Mukavahan se on kun muistetaan!
Onnea vain, niin hääpäivän kuin valmistuvan katonkin tiimoilta.
Onnittelut täältäkin! :)
Ei meilläkään muisteta aina hääpäivää, molemmat unohtavat joskus. Jos satutaan muistamaan, voidaan ottaa konjakit päiväkahvilla tai jotain vastaavaa ekstraa. Pyöreita hääpäiviä kyllä olemme jotenkin juhlineet.
Sinulla onkin sitten ollut parituntinen luksusaikaa ja ihan itsellesi, kun olet saanut olla aivan yksin. ;) Muistan omasta kotiäitiajastani, kuinka ihania nuo hetket oli.
Onnellista 13-vuotishääpäivää!
Onnea täältäkin! Ihana mies, kun muistaa. Ja kattelehan nurmea ensi kevääseen. Mulla ainakin on aina vironnut kaiken maailman kasojen alta, mutta kasat ovat kyllä olleet pienemmällä alalla. :) Voithan varuilta heitellä siemeniä siihen kevääksi valmiiksi.
Vastalause! Antellin omenahyve on Hyvää!
Lähetä kommentti