Kuvan otin jo pari viikkoa sitten, kun aloin neulomaan keskimmäiselle poijanjäärälle jussipaitaa.
Piti samalla netistä etsiä mahdollisia kohteita kesälomareissulle. Alkuperäinen vitsiksi tarkoitettu heittoni oli, että mennään vaikka Savonlinnaan.. Karttaa sitten tutkittuani (maantieto on aina ollut inhokkiaineitani, siispä Suomen karttakin on mulle melkein tuntematon..) huomasin, että kaupunkihan on tajuttoman kaukana kotoa! Lopulta kuitenkin lomareittimme kulki Savonlinnan kautta aina Lappeenrantaan ja Porvooseen saakka. ;o))
Viikon verran reissattiin. Loman loppuhuipennukseksi (lapsia ajatellen) jätettiin Särkänniemessä käynti. Sieltä ajettiin vielä pariksi päiväksi mummulaan huilaamaan, että jaksettiin matkustaa kotiin takaisin.
Vaikka lomailusta saatiin ihan tarpeeksi, eikä kukaan enää olisi jaksanut mihinkään.. en osaa nauttia kotona olostakaan. Väsyttää ja vi****aa koko ajan. Neljä lapsista aloitti maanantaina koulun, ja päivät on suht rauhallisia kotona kahden nuorimmaisen kanssa. Silti en jaksa mitään, eikä huvita mikään.
Mies lähti taas reissuhommiin, luultavasti palaa viikonlopuksi kotiin, mutta lähtee taas ensi viikolla. Väsyttää ja pelottaa pelkkä ajatuskin olla taas yksin lasten kanssa koko pitkän syksyn. Yksin pitää huolehtia ja kantaa vastuu kaikesta.
Ja kotona ollessaan mies on niin rätti, ettei jaksa kuin sohvalla maata.. Yläkerran remontti ja uudet huoneet jäivät sitten tältä kesältä tekemättä.. mitenpä näillä sateilla olisi ulkokattoa uusinut ja kattotuoleja korottanut? Mutta niin tuntuu kaikki muukin jäävän puolitiehen.. Onneksi hän sentään pääsee eroon "kakkosjobistaan". Alkuviikosta oli kokous, jossa käsittelivät eroanomuksen, ja paikka laitetaan hakuun pikimmiten (työ kuitenkin loppuu vasta vuodenvaihteessa). Jes! ;o))
Käsityöt innostaa ihan yhtä vähän kuin kaikki muukin elämä. Heh. Jussipaitaa olen neulonut viitisentoista senttiä. Ennen lomaa vetäisin työstä puikot irti ja tarkoitus oli purkaa tekele loman jälkeen. Mutta kun mikään uusikaan työ ei iske, pujottelin puikot takaisin ja jatkoin paidan neulomista.. Vähän terapiaa kait!? Vaikka niin tylsää.
Ikävää neulottavaa tuo 7veikka. Ja niin harmaata.
8 kommenttia:
*Tsemppihali*
Kyllä se siitä, lomalta kotiin palaaminen tosiaan _on_ ikävää.
Auttaisko, jos kaivaisit iloisen oranssia lankaa esille? :)
Kiitos halista! ;o))
Oikeastaan jo helpotti, kun sain vihdoin kirjoitettua pahan mielen tänne.
Tuo oranssi väri voisi tosiaan auttaa. ;oD Tyttärelle sukat oranssista sisusta. ;oD Hyvä idea!
Intoa täältäkin tuputetaan :)
Niin ja mites se punainen sitten oranssin jälkeen ? :)
Kyllä se taas siitä :)
Kyllä se siitä, nämä vaiheesta toiseen siirtymiset aina rassaa. Tuo kirkas käsityö kyllä olikin varmaan hyvä idea - jollei oranssia niin mites olisi punaista;)
Virtuaalista voimahalia täältäkin ((( ))). Tämmösen kesän jälkeen minuakin vähän tuleva syksy pelottaa. Oon vähän taipuvainen alakuloisuuteen syksyisin. Nuo iloisen väriset neuleet on hyvä idea mut sen lisäksi voisko mitenkään järkätä että pääsisitte miehesi kanssa tekemään jotain kivaa yhdessä. Se vois piristää kumpaakin.
Voimahali minultakin! Laita päällesi oranssia, se piristää. Olen kokeillut.
Kuulen juuri joutsenien huudon; jokohan ovat muuttomatkalla?
Voimahalit täältäkin: elämä on yhtä vuoristorataa jaksamisen suhteen. Kyllä se siitä taas iloksi muuttuu. Kahdenkeskinen aika miehen kanssa ainakin meillä tekee välillä terää:) Ja kuten muotkin ovat kommentoineet, niin ne iloisenväriset neulomukset unohtamatta ulkoilman voimaa antavaa vaikutusta. Hyvää viikonloppua!
Eikä aina tarvitsekaan jaksaa, joskus voi ihan hyvällä omallatunnolla tunnusta että nyt en jaksa/tahdo/halua. Lepää niin paljon kuin pystyt ja tee vain ne kaikkein pakollisimmat niin toivottavasti olo alkaa helpottaa.
Ja tietysti teet myös jotain sellaista josta on ihan aidosti iloa itsellesi, olkoon se sitten vaikka niistä oransseista langoista neulomista :)
Lähetä kommentti