Pääkallolapaset

Innostuin sitten illalla neulomaan lapaset valmiiksi, ja pääsin nukkumaan vasta puoli kahden maissa. Vuorokausirytmi vähän sekaisin näköjään! Toisaalta on kyllä ihana istua ihan rauhassa ja hiljaisuudessa neulomassa. Kukaan ei tappele tai riehu eikä kerjää mitään. TV:stä tuli joku virolainen (?) elokuva, jonka olisin katsonut loppuun mutta en sitten viitsinyt jäädä enää pitempään valvomaan, kun koskaan ei tiedä kuinka aikaisin aamulla joutuu vääntäytymään sängystä ylös.


Poika sai sitten pääkallolapaset. Pipon neuloin jo viime keväänä, ja siitä saakka olen _suunnitellut_ tekeväni pipolle kaveriksi lapaset. No Nyt On.

Lankana tummanvihreä Novitan Superwash ja pääkallot ValoVilleä. Tuli aika tiivistä jälkeä, kun puikot oli samat kuin edellisissä lapasissa vaikka langat on paksumpaa. Luulisi olevan lämpimät.

Langanmenekki 68g, resorissa 44s, sileässä 46s.


Hymyilytti koko illan, kun esikoinen esitteli isälleen, että katso kun äiti tekee A:lle pääkallolapasia. Mies katsoi niitä ja sanoi, että "juu hienot, paitsi niistä puuttuu peukalot" ja katsoi minua säälivän näköisesti.. että enkö mä raukka ole muistanut lainkaan tehdä peukaloita. Olin neulonut peukalolangan mustalla ja se ei erottunut kunnolla.. mutta en viitsinyt alkaa selittelemään sen enempää. Ajattelin, että siinäpä herra taas miettii käsityön ihmeellistä maailmaa.. ;o)

Seuraava työkin on jo selvillä. Sisko tilasi tyttärilleen villasukat. Oli kuulemma odottanut sellaisia jo joulupukin paketissa.. mutta kun kaikkea ei ehdi vaikka haluaisikin.. ;o)

Vetelä kun vehkapa..

On sitten niin laiska ja vetelä oli, ettei saa mitään aikaiseksi. 9v Poijalle on tekeillä lapaset, ensimmäinen on valmis ja toisestakin resori, mutta kun ei vaan jaksa tarttua työhön ja jatkaa. (Jos istahdan sohvalle neulomaan, alkaa väsyttää niin, että tarttis päästä päikkäreille.) Mielessä pyörii mahdolliset seuraavat työt. Tekisi mieli aloittaa jo välillä jokin isompi työ, lähinnä toiveissa olisi itselle puserontapaista. Toisaalta mielessä pyörii ne yksittäiset kerät woolia, joista pääsisi mukavasti eroon, jos nyt keskittyisi neulomaan lapasia (ja pipojakin vaikka).


Tässä kuva pikkuneideistä ulkoilemassa meidän masentavan liukkaalla pihalla. ;o) Turvallinen ulkoilu vaatii kypärän!
Lunta on joissain paikoissa sentin pari, suurin osa on kuitenkin ihan jäätikköä (rinteessä paljasta maata). Tämmöistä on siis nykyään Oulun talvi. Viitisentoista vuotta sitten kun kotiuduin seudulle, lunta saattoi olla metrinkin.


Tässä vetelehtimisen lomassa lisäsin muutaman kuvan tuonne kuvagalleriaan. Taitavat kaikki olla sellaisia käsitöitä, jotka on olleet jo kovasti käytössä, mutta jäänyt aikaisemmin kuvaamatta.

Kukkalapaset

Parin päivän nyhräämisen jälkeen valmistuivat esikoiselle lapaset, joissa on olevinaan jonkinlaista unikkoa. ;o))


Pohjavärinä Maijaa ja kuviot merinowoolia.
Lapasten koko 10- vuotiaalle sopiva. Neuloin 44 silmukalla, resorissa 2 3/4 puikot, ja sileässä kolmosen puikot.
Langanmenekki 53g.

Tämmöisen hienon muumitalon tein aatonaattona (ihan valmismuoteilla). Yhtenä jouluna tein pirkkasivujen ohjeilla tavallisen piparitalon, joka syötiinkin saman tien, hyvä että koristella ehti. Silloin poltin sormenikin pahasti ja sain siihen ison, kipeän rakkulan. Nyt selvisin onneksi vammoitta... Talo on vielä tarkoitus koristella tomusokerikuorrutuksella ja nonparelleilla (ja yrittää peittää nuo sokerivalumat).



Meidän pieni tonttupoika 7½kk pysyi istumassa just ja just sen aikaa, että sain otettua kuvan. Ostin tuon puvun kirpparilta aikoinaan nykyiselle ekaluokkalaisella. Hyvä, että sille oli käyttöä toisenkin kerran. ;o)


On minulla yksi käsityökin kesken. Neulon (edelleen) esikoiselle lapasia. Illalla neuloin puoleen yöhön, enkä olisi millään malttanut lopettaa, mutta piti lähteä rauhoittelemaan pikkuipanaa, joka alkoi riehua sängyssään kun huomasi että äiti ei ole vieressä..
Laitan kuvan lapasista, jos joskus valmistuvat..

Hyvää Joulua!

Ihan turhaan eilen odottelin siivousinspiraatiota.. ei sitä tullut, mutta kun alistuneesti huokaisten tartuin imurinvarteen, niin jo alkoi villakoirat nurkista hävitä. Sain jopa lattiat pestyä ja lakanat vaihdettua. Eli meillä on joulusiivous tehty, jee.

Mies on "valmistanut" kinkut. Tietääkseni normaalisti ihmisillä kinkku paistetaan yön aikana uunissa, mutta meillä se vaatii monen päivän työn. ;o)) Herra isäntä oli kolmen päivän reissulla Kitkalla. Olivat siellä äijäporukalla yhden kaverin mökillä palvaamassa kinkkuja. Saunan lauteet oli kuulemma olleet täynnä omia ja tuttujen ja tutuntuttujen lihoja (kinkkuja, lammasta, poroa).

Laatikot ostan laiskasti valmiina. Muutama vuosi sitten tein lanttu-, porkkana- ja perunalaatikot itse, ja vaikka meillä oli vieraitakin, laatikoista jäi aina suurin osa yli, joita sitten heitin pakkasesta roskiin helmikuussa..
Italiansalaatti ja rosolli on huomenna _pakko_ tehdä, nam nam, muuten joulu ei ole joulu. Tai muut varmaan pärjäisi ilman niitä, mutta minun jouluuni ne ehdottomasti kuuluvat!

Kaupassa pitää vielä käydä, kunhan ne aukeavat. Viimeiset lahjat on ostamatta, ja tietysti ruokaostoksia täytyy tehdä.


Tämän tonttuperheen kera toivotan kaikille satunnaisille kävijöille (ja jos vakiolukijoita sattuu olevaan, niin sellaisillekin tietysti):

OIKEIN HYVÄÄ JOULUA!!

(JA PALJON SUKLAATA)!!

Purkutuomio

Tarkoituksena oli neuloa esikoiselle vanttuut. Musta Maija ;oD käytiin erikseen ostamassa, mutta kotoa ei löytynytkään sopivaa väriä kaveriksi (vaikka wooliakin löytyy melkein joka sävyssä..). Kokeilin sitten tuota kirjavaa nallea, joka on minun lempparini kaikista novitan langoista. Mutta näyttää aika pahalta. Siis mä en halua pilata ihanaa nallea tuolla kamalalla mustalla. Purkuun meni tämä työ.
Vähäksi aikaa meni into aloittaa uudestaan, vaikka uudet värit ja kuviokin tyttären kanssa jo valittiin. Illalla menin jo yhdeksältä nukkumaan samaan aikaan lasten kanssa. ;o)




Tämmöiset vauvantossut tekaisin loppulangoista viime keväänä. Tuolla ovat nekin ajelehtineet kaapissa, mutta nyt ovat vihdoin päässeet eteenpäin. Eräs aktiivisempi vaakalainen ;o) kiikuttaa ne muiden neulomusten mukana OYS:n keskososastolle lämmittämään pikkuruisia varpaita.



Koululaisilla on tänään pikkujoulut. Jokaisen piti viedä kouluun 2-3 euron lahja ja syötävää (jaettavaksi kaikille) + oma juoma. Laskiskelin tuossa, että rahaa näihin hömpötyksiin kului melkein 20 euroa! Hirveää rahanmenoa! (Tietysti jos olisin muumimammaäiti, olisivat saaneet omatekoista mehua ja pikkuleipiä tms vietäväksi, ja oltaisiin selvitty paljon halvemmalla, mutta noh..) Lapsista tietenkin pikkujoulujen viettäminen on hienoa.. kaikki viemisetkin pakkasivat reppuihin jo illalla ettei vain aamun kiireissä unohdu. En viitsi heidän kuullen purnata... (Ja onpa tuo pikkusumma siihen verrattuna mitä herra isäntä kulutti omissa pikkujouluissaan. Argh!)

Viimeiset joululahjasukat

Meni taas yömyöhäseen näitten sukkien valmistuminen. Vaan valmista tuli, ja enempää lahjasukkia en sitten aio tänä jouluna neuloakaan. Sukat menevät tädilleni (joka saa myös aiemmin esitellyt Kertut). Lähisukulaiset eivät tänä jouluna saakaan yhtään sukkaparia, koska heidät olen sukittanut jo aiemmin, viime jouluna ja pitkin vuotta. Siskon miehelle olisin sukat neulonut, mutta kuulemma "on sillä niitä". No, väkisin en ala kenellekään neulomaan, tekemistä on ihan tarpeeksi muutenkin.

Sukat on farkunsinisen ja harmaan kirjavaa Flotte sockea, koko 40 (silmukoita 64) ja käsiala tällä kertaa tahallisen löysä, joten langankulutuskin vain 63g.




Seuraavaksi meikäläisen ohjelmassa olisikin lahjojen paketointi. Lähetettävät lahjat voi paketoida ihan avoimesti, ja tuolla ne onkin apukeittiön päällisillä odottamassa. Mutta omien lasten lahjat on pidettävä salassa ja piilossa.. ei siis onnistu enää päiväsaikaan, kun pikkuneiti 3½v on hereillä ja seurana koko ajan. Illalla pitäisi jaksaa.. Kaksi vanhinta ei enää usko joulupukkiin (vielä viime jouluna uskoivat!), kun ovat koulussa kuulleet tylsän totuuden. Ekaluokkalainen vielä uskoo. Olenkin varoitellut, että pukki ei enää muista sitä, joka ei usko.

Uudet piparitkin on leivottava, kun edelliset jo syötiin. Minä en tykännyt niistä pipareista, jotka maustoin valmiilla piparimausteseoksella. Seuraavan taikinan teen kyllä perinteisellä Paraisten piparien ohjeella! Lapset taisi saada leipomisesta tarpeekseen itsenäisyyspäivänä, mutta pipareiden he koristelua odottavat innolla. Olen ostanut valmiiksi montaa sorttia nonparelleja, joita sitten "liimaavat" piparit täyteen (näin ainakin viime vuonna).

Mitään suurempaa siivousta en aio tehdä, tavallinen viikkosiivous saa riittää. Omassa rauhassa perheen kesken ollaan kuten jo monena vuonna, joten ei tässä sen kummempia tarvitse hössöttää..