Sivut

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Pinkkii pipoo

Ilmoittauduin mukaan Tumpputupaan, kun huomasin, että sellainen järjestetään tänäkin vuonna, olinkin sitä jo odotellut!
Lapasia en sitten ole ehtinytkään neulomaan, enkä tällä menolla ehdikään, koska lapsoset on vailla uusia pipoja. Ja nehän tarttisi olla valmiit heti tässä ja nyt!

Minä taas olen totuttuun tapaan neulonut kaiken kahteen kertaan. Blondille neuloin samalla mallilla kaksi pipoa, eka tietty liika pieni (sopi 2,5- vuotiaalle), kun yritin neuloa tiivistä pienillä puikoilla. Toisesta tuli sitten sopiva, ja se pääsikin heti käyttöön. Eka versio meni purkuun, koska ei tuntunut kelpaavan kenellekään.. Onhan tuo liila väri vähän outo, mutta sopii kyllä täydellisesti blondin uuteen, samanväriseen talvitakkiin!


Rakkaudella sinun (ullaneule)
Lanka Adriafil Bucaneve
Langankulutus 46g
Puikot 3,5
Silmukoita 100
Muuta kavennukset vasta 20. kuviokerrokselta

Rinsessan pipokin tuli tehtyä kahteen kertaan. Neuloin pitkän matkaa 100 silmukalla ennen kuin uskoin, että pipo on liian pieni, mutta purin laiskana vain kirjoneuleosuuden. Lisäsin reunuksen jälkeen tasavälein 10s, jolloin siitä tuli paljon parempi. Kostutuksen jäljiltä pipo meinasi venahtaa jopa liian isoksi, mutta eiköhän se pysy päässä, jos ei tupsu vie mennessään.. ;oD


Virtaviivaa
Malli oma
Lanka Schachenmayr Extra Merino (premium), pinkki ja viininpunainen
Langankulutus 81g
Puikot 3,25
Silmukoita reunassa 100, kuvio-osuudella 110

Ja nuorin neiti, jolle täytyisi kehitellä pipo! Kun ei kelpaa mikään muu kuin tuo puuvillainen Hello Kitty- pipo, ei uudet eikä toisten vanhat, kaikkea on kyllä tarjottu ja tyrkytetty..


Muutama vuosi sitten kirjoitin, kun Blondia ei ollut koulussa opetettu virkkaamaan.. oli vain johonkin työn napattu kaapista jonkun toisen virkkaama nauha. No, kyllä hän sen virkkaamisen taidon sitten jotenkin oppi, mutta työn ja tuskan takana se oli, minä yritin opettaa, HäjyFlikka opetti ja kait vissiin se opettajakin.. Mutta täytyy myöntää, että tokaluokkalinen pikkusiskonsa on siinä edelleen parempi.

No, nyt olivat sitten koulussa aloittaneet lapasia. Ennen sitä olivat harjoitelleet tilkun tekemisellä. Blondi innostui kotonakin harjoittelemaan, mummulta saadusta lankavarastosta valitsi kerän toisensa jälkeen ja kutoi ja kutoi. Tuumasi siinä välillä, että Äiti, nyt mä ymmärrän, miksi sä tykkäät kutoa.. tämä on kivaa! Vaikka työssä oli pudonneita silmukoita ja isoja reikiä, silmukkamäärä vain kasvoi.. Tekeleellä oli pituutta pitkälti toista metriä. Loppua kohti käsiala parani, eikä silmukoitakaan enää pudonnut. Harjoitus teki, jos ei ihan mestaria niin ainakin osaavan tyttösen. ;o)
Koulutyönä tehnyt lapaset on jo valmiit, odottavat vielä huovuttamista ja koristelua. Tässä Blondi kutoo barbielleen asua, mekkoa tai jotain. Lankakin on ihan häntä varten ostettu. ;o)


Loppukevennyksenä kuva meidän hurtasta. Viihtyy tuolla istumassa ja katselemassa mualimaa. ;o)

7 kommenttia:

Matleena kirjoitti...

Onpa nätit pipot kummallakin tytöllä! Tuli mieleeni, että tuo Virtaviivaa-malli sopisi onteloneuleenakin tehtäväksi. Se onteloneule vaan pyörii minun mielessäni ja puikoillakin. ;D

Olipas mukava kuulla, että ainakin yksi tytöistäsi taisi hurahtaa äitinsä "neulejäljille". :)

Pirjo-Riitta kirjoitti...

Matleena; kyllä ne on kaikki kolme (nuorimmaista ei tähän vielä lasketa) hurahtaneet. ;o) Vanhin kutoo aika paljonkin, syyslomalla teki itselleen sukat ja lapaset ja aloitti kirjoneulessukkia, tokaluokkalainen on opetellut kutomista mutta virkkaa enemmän, nyt on kesken unilelupupulle makuupussi. Tuo Blondi on enemmän ollut "murheenkryyni", mutta nyt hänkin jo vähän innostui. Ja keskimäinen pojistakin on opetellut kutomista, ostin hänelle kerran omat (lasten) puikotkin!! ;oD

Matleena kirjoitti...

Wau, Pirjo-Riitta, tuopa kuulostaa mainiolta. Siellähän istutaan lähes koko perheen voimin puikkoja kilisyttämässä. :)

Lintuemo kirjoitti...

jotenkin tuttua, mä siirsin just oman itselleni tekemäni rakkaudella sinun -piponi 3-vuotiaan tyttöni pipolaatikkoon, kun siitä tuli liian pieni, enkä kestä kun ei sen vaan yksinkertaisesti peitä korvia kunnolla, mikä siis johtui väärästä lankavalinnasta :) sinällään sääli, kun en muutenkaan koskaan malttais itselleni mitään tehdä ja sekin meni pieleen :D

Pirjo-Riitta kirjoitti...

Lintuemo; ja purkaminenkaan ei ole kauhean kivaa, ainakin kun sen tekee useamman kerran perättäin.. Tytön sydämellä-pipo onneksi ylettyy korvien yli, vaikka kuvassa näyttää sekin pieneltä.. mutta sitäkin piti monta kertaa sovittaa (ja purkaa ja tehdä uudestaan), että varmasti tulee sopiva.. ;o/

Auli kirjoitti...

Tuo virtaviivapipo on aivan mahtavan kaunis. Tykkään kovin siitä. Saaako lainata ideaa, jos innotunj Jos valmista syntyy niin ilmoitan kyllä idean lähteen :). Kiva, että lapsesi ovat innotuneet neulomiseen ja olen huomannut, että joka luokassa on aina niitä jotka saavat inspiraation neulomiseen ja kotona jos joku neuloo niin se inspiraatio usein herää.

Pirjo-Riitta kirjoitti...

Auli; kiitos! Ja saa toki lainata ideaa. ;o)