Sivut

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Elämän iloja ja suruja

Eilen ekaluokkalaisella oli eskarikaveri isosiskonsa kanssa kylässä, ja päästiin samalla viettämään hänen synttäreitään. Itse asiassa kolmannen kerran. Ensin pidettiin kaverisynttärit maaliskuussa, sitten pääsiäisenä juhlittiin tyttären 8vee ja serkkunsa 6vee yhteissynttäreitä. Aina meillä löytyy syy herkutella!

Tälläisen kakun tein kaverisynttäreille. Sisällä on sitruunamoussea, ja päällinen jälleen kerran pikaisesti huitaistu. Pääsiäiseksi raahasin mukanani mumulaan toisen kakun, jossa oli täytteenä pätkismousse. (Pahvilla vuoratussa lasagnevuoassa kakku oli helppo kuljettaa, kermavaahtokuorrutuksen ja koristelut tein vasta perillä.) Molemmat tekivät kauppansa, maistuivat jopa perheiden pienimmille. ;o)


Matleenalta sain tunnustuksen vanhasta blogituttavuudesta. ;o) Kiitos siitä!


Jaan tunnustuksen eteenpäin sellaisille bloggaajille, joiden muistelen kommentoineen jo silloin blogini alkuaikoina, kommentoivan edelleen silloin tällöin ja joiden blogeja itsekin luen säännöllisesti. Ja jotka ovat oikeassakin elämässä ainakin vähän tuttuja. Tunnustus jatkaa siis;

- Marikalle
- MariJlle
- Sannalle
- ja Matleenalle itselleen takaisin

Mukavista asioista ikävämpiin.

Keväinen sää on ollut sateista ja ankean harmaata, ja se on sopinut täydellisesti mielialaani. Viikolla sain tiedon serkkuni traagisesta kuolemasta. Serkkupoika oli minua melkein 20 vuotta nuorempi, vielä edessä ollut elämä katkesikin yllättäen. Jos minä olen surrut ja itkenyt, en voi edes kuvitella hänen läheistensä surua ja tuskaa.

11 kommenttia:

MariJ kirjoitti...

Otan osaa suruusi! Suru on jotenkin suurempi, kun nuori ihminen lähtee ja vielä onnettomuuden seurauksena. Itsekin olen surrut enemmän lapsen tai nuoren kuolemaa, vaikkei olisi ollut ihan niin läheinenkään, kuin läheisen vanhuksen kuolemaa. Jotenkin se kuolema tuntuu luonnollisemmalta vanhana, vaikka jokaisella on tietysti oma lähtöhetkensä, nuorempana tai vanhempana. Jaksamista teille kaikille läheisille!

Ja kiitos tunnustuksesta!

Seijasisko kirjoitti...

Otan osaa suruusi.

Hepsi kirjoitti...

Lämmin osanotto suruusi.

AnniKainen kirjoitti...

Otan osaa suruusi. Elämä on yllätyksiä täynnä.

Minjaana kirjoitti...

Lämmin osanotto. :(

Kangaskasa kirjoitti...

Voimia suruusi!

merkku kirjoitti...

Olet siis myös taitava leipoja;herkullisen näköinen kakku! :)

Poismenot pysäyttävät aina.Muistutus elämän arvaamattomuudesta ja siitä,ettei ihminen voi koskaan täysin hallita elämäänsä,vaikka niin kovasti tahtoisikin.Lämpimiä ajatuksia sinulle Pirjo!

Pirjo-Riitta kirjoitti...

MariJ: samaa mieltä kanssasi!

Kiitos kaikille osanottotoivotuksista!

Minä kuitenkin olen sen verran kaukainen surija, etten voi omia surua itselleni, niinpä laitan osanottonne edelleen niitä enemmän tarvitseville. Ole hyvä Susanna!

Marika kirjoitti...

Voi halaus Sinulle ja läheisillesi ! Tiedän tunteen kun surettaa mutta tuntuu että tosiaan ei ole "tarpeeksi läheinen" surrakseen "tosissaan". Minulla on menneisyydessä lähipiirissä perhesurma ja koen sen joka kerta uudestaan läpi kun samanlaisia uutisia kuulen/luen.

Ihania synttäriherkkuja teillä on ollut ! Ja kiitos tunnustuksesta. Jospa huhtikuun aikana saisin postauksen omaan blogiinikin. :-)

Pirjo-Riitta kirjoitti...

Merkku; no en nyt tiedä tuosta taitavuudesta. Olen kyllä yläasteen köksäntunneista saakka tykännyt laittaa ruokaa ja varsinkin leipoa, mut usein naureskelen, että meikäläisen tuotokset on lähinnä kauhukeittiöstä. ;o))

Marita; muistan kyllä tuon sinun kertomasi! ;o(

Susanna kirjoitti...

Lämmin kiitos...