Sivut

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Uuden vuoden ensimmäiset

Muumitalon sokerikuorrutettuja seinänrippeitä rouskutellessa voin vain olla tyytyväinen, että seuraavaan jouluun on aikaa melkein kokonainen vuosi.
Pitkään aikaan ei tarvitse kerätä pöydältä joulutortuista kaivettuja hilloja, ei siivota piparikoristelun jälkiä, ei koheltaa lahjojen kanssa ja tuskailla hirveää rahanmenoa. Ehjät kuusenkoristeet on visusti kaapin uumenissa piilossa, eikä palloja tarvitse enää kerätä pitkin lattioita tai kiskoa koiran suusta. Jouluverhot roikkuu vielä keittiön ikkunassa, mutta vaatii uutta energianpurkausta saada ne pois, pestä ikkunat ja ripustaa perusverhot. Ulkona jouluvalot saa olla paikoillaan niin kauan, että alkavat tuntua naurettavilta.

Uuden vuoden jälkeen käväisin neljän nuorimman kanssa mummulassa. Matkoihin meni liukkaalla kelillä ja sileillä renkailla melkein päivä suuntaansa, ja perillä oltiin vain muutama päivä. Perheen "teinit" jäivät mieluummin kotiin. Olivat täällä pärjänneet keskenään oikein hyvin (tai olihan Mies illat kotona), mikäs hätä isoilla kakaroilla olisi ollut!

Valvovan silmäni poissaolon aikana sattunut ainoa haveri oli kissan telkkarista saama sähköisku. Oli kuulemma juossut salamannopeudella poikien huoneeseen, sätkynyt aikansa ja sitten lopettanut hengittämisen. Mies, tuo meidän suuri sankari, oli elvyttänyt kissan painelemalla sen rintakehää. ;o0 Kauheaa! Minä olin kuvitellut, että nuo nykyajan telkkarit olisi suht turvallisia ja olen huolettomasti pyyhkinyt pölyjä ja joskus imuroinut sieltä telkkarin takaakin, mutta nyt kyllä vähän pelottaa..

Jos sitten noihin käsitöihin. Minulla oli mummulassa parikin lankakerää mukana, mutta jostain syystä siellä ei saa aikaiseksi yhtään sen enempää kuin kotona, vaikkei tarvitse edes ruokaa laittaa..

Kahdet perussukat olen neulonut Nalle -langasta, toiset mummulassa ja toiset vasta kotonassa.


Perussukat
Koot 38 (oranssi) ja 39-40 (pun.)
Lanka Nalle marjaretki (lakka ja puolukka)
Langankulutus 76 ja 77g
Silmukoita molemmissa 56
Puikot 2,75


Toivoin saavani näihin sukkiin kulumaan kaikki nalleni, mutta pienten sukkien verran sitä vielä jäi. Kuvassa näkyy väriero oranssien sukkien kärjissä, joista toisen jouduin neulomaan eri kerästä. Olivat ilmeisesti ihan eri värjäyserää. No, ei tuo niin vaarallista ole, ja tuskin kukaan sen takia kompastuu, että sukat on pikkuisen erilaiset. ;o)

Sukat menevät lahjajemmaan. ;o)


Sitten 2011 käsityövuodesta sen verran, että se näyttää minulla olleen pienten neuletöiden vuosi. Sen aikana neuloin 15 paria villasukkia, joista lahjaksi meni 11 ja loput omien lasten jalkoihin. Lapasia ja sormikkaita syntyi 7 paria, pipoja kaksi, yksi baktus-huivi, ja vuoden _suurimpana_ (höh) työnä tyttärelle pitsinen tunika. Ja vaikken aiempina vuosinakaan ole päässyt kovin hurjiin langankulutuksiin, tämän vuotinen pohjanoteeraus (pikkuisen alle kolme kiloa) jäi puoleen edellisistä vuosista. No, ehkä tästä suosta joskus noustaan..

Lopuksi pläjäytän pari koirakuvaa. Kissan ja koiran rinnakkaiselämä on edelleen yhtä rähinää ja sähinää.
Tässä ollaan kissajahdissa saunassa:

Ja tässä Juniorin avustuksella pieni poseeraus:



7 kommenttia:

outi kirjoitti...

Herraisä! Koirakuvasta päätellen kissa on siis hengissä ja voi hyvin? Olipa kaamea juttu, onneksi mies oli paikalla. Huh!

Pirjo-Riitta kirjoitti...

Voi anteeksi, jäikö se sanomatta! Kyllä, kissa ON hengissä ja täysissä ruumiin ja sielun voimissa. ;o)

Kiki,purkaja kirjoitti...

Onhan tuo telkkari tarkastettu tuon kissajutun jälkeen, kun teillä on tuota pikkuväkeä muitakin kuin kissa. ettei kukaan muu olisi vaarassa.
Ja kiitos myös kommentista.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Ihana koiruus-ihana katse. Hyviä sukkiakin olet saanut aikaan

Kristiina kirjoitti...

Se on vähän mihin vertaa. Mie en saanu mitään neulottua silloin kun tytöt oli pieniä. Olen kyllä ottanut vahingon takaisin ; ) Voi teidän kisua, urotyön teki miehesi kun osasi elvyttää kisun.

Pirjo-Riitta kirjoitti...

Kiki; kyllä mies sitä tv:tä kuulemma tutki eikä löytänyt irtonaisia johtoja tms, mietti, että jos kissan viiksikarva on osunut johonkin..

Enkuli: ei tuo koira kyllä aina noin kiltin näköinen ole, vähän turhan villi minusta!

Kristiina; no niinhän se on. Minäkin odotan aikaa, kun saan enemmän omaa aikaa käsitöille. Nyt onkin vaikeuksia edes keskittyä mihinkään, kun koko ajan pitää juosta johonkin.

Neulisti kirjoitti...

Hui kamala! Uskomattoman upeaa, että miehesi sai kissan elvytettyä! Minulla aikoinaan vanha puukoteloinen telkkari sanoi räks, sammui ja alkoi kärytä.. niitä pölyjä kun pitäisi muistaa aina välillä pyyhkiä.