Hyvää Ystävänpäivää ja Riehakasta Laskiaissunnuntaita Kaikille Lukijoille!Hernekeitto on hellalla porisemassa. Joulusta säästetty kinkun luu- ja lihakimpale odottaa pääsyä keittoon, muutaman tunnin päästä saadaan herkutella! Pullataikina pitäisi varmaan vielä pyöräyttää, pakkasessa kun ei ole kuin vaniljatäytteisiä pullia, ja ne ei oikein ole lasten suosiossa. ;o)
Käsitöissä Hailuotolainen on jo hyvällä mallilla. Pusero etenee hitaasti mutta varmasti, ja puolentoista viikon ahkeran tikuttelun jälkeen olen jo saanut vartalo-osan valmiiksi, aamulla jaoin silmukat etu- ja takakappaleeseen.
Resorin neuloin 2,5 pyöröpuikolla 14 sentin korkuiseksi. Resorissa on 268 silmukkaa ja "sileän" eli 4o1n- pinnan alkaessa lisäsin silmukat 300:aan. Puikot edelleen samat kakspuoloset, ettei neuleesta pääse vahingossakaan tulemaan liian leveää ja lötröä mun normaalisti löysällä käsialalla. (Mies kielsi ehdottomasti purkamasta mitään, se raukka kun repii aina tukkaa päästä, kun minä puran jotain vähänkin isompaa..heh.)
Sitten sitä omaa napaa, jos nyt jotakuta kiinnostaa..
Eli 26. viikko on jo meneillään, joten hyvällä mallilla ja voiton puolella ollaan.
Mähän olin kesän aikana tuudittautunut ajatukseen, että viime tammikuinen KM oli mulle viimeinen "kokemus" tällä alalla, joten syksyllä kuukautisten jäätyä pois, pitkään luulin vaihdevuosien alkaneen. Netin ihmemaasta löytyy asiasta hyvää tietoa; voipi alkaa jo nelikymppisenä.. ;oDD
Järkyttävä närästys, kahvin ja tupakan hajun etominen (mies siis polttaa ja haisee tupakalta) pisti sitten vihdoin epäilemään, että jos kuitenkin..
Muutenkin tämä on ollut erilainen raskaus kuin aikaisemmat, koska pari mulle tavallista raskausoiretta puuttuu kokonaan. Kerrankin voin sanoa olevani Elämäni kunnossa! Tietysti normaalia väsymystä ja (edelleen) närästystä on, mutta tuntuu kyllä uskomattomalta, että tää voi olla näinkin helppoa..
Normaalin 20 kilon painonnousun sijaan olen saanut pidettyä painoni melkein lähtölukemissa (toki lähtöpainoa on jo liikaa, mutta kuitenkin), tällä hetkellä kolmisen kiloa on tullut lisää (ja siinä yritän sinnitellä). Miehen tämänhetkistä kotonaoloa hyväksikäyttäen ja ilmojen salliessa (siis vesisateeseen tai 20 asteen pakkaseen en lähde) olen käynyt sauvakävelemässä, ja tuntuu kuin kuntokin olisi syksyn rapakunnosta parantunut, olen vähitellen pidentänyt kävelymatkaa.
Niskapoimu- ja rakenneultrat olen jo käynyt (tämän vuoden alusta Oulun kaupunki kustantaa molemmat odottajalle) ja riskiraskausveritestien tulosten perusteella kävin myös Oys:ssa otattamassa istukkanäytteen. Näytteenottoa edeltävä viikko oli aika ikävää ja itkuista aikaa, mutta helpotti pikkuisen kun ultrassa tulokas näytti ihan normaalilta eikä miltään alienilta niinkuin olin jo mielessäni pelännyt. Tulokset tuli onneksi muutamassa päivässä ja niiden perusteella meille on tulossa kromosomeiltaan terve lapsi!
Huvittavaa on se, että vähän aikaa sitten kuulin myös siskon odottavan, hänellä laskettu aika on vain parisen viikkoa aikaisemmin kuin mulla. Tässäpä meitä on kaksi vanhaa varista..
