Sivut

lauantai 13. helmikuuta 2010

Hyvää Ystävänpäivää!

Hyvää Ystävänpäivää ja Riehakasta Laskiaissunnuntaita Kaikille Lukijoille!

Hernekeitto on hellalla porisemassa. Joulusta säästetty kinkun luu- ja lihakimpale odottaa pääsyä keittoon, muutaman tunnin päästä saadaan herkutella! Pullataikina pitäisi varmaan vielä pyöräyttää, pakkasessa kun ei ole kuin vaniljatäytteisiä pullia, ja ne ei oikein ole lasten suosiossa. ;o)


Käsitöissä Hailuotolainen on jo hyvällä mallilla. Pusero etenee hitaasti mutta varmasti, ja puolentoista viikon ahkeran tikuttelun jälkeen olen jo saanut vartalo-osan valmiiksi, aamulla jaoin silmukat etu- ja takakappaleeseen.



Resorin neuloin 2,5 pyöröpuikolla 14 sentin korkuiseksi. Resorissa on 268 silmukkaa ja "sileän" eli 4o1n- pinnan alkaessa lisäsin silmukat 300:aan. Puikot edelleen samat kakspuoloset, ettei neuleesta pääse vahingossakaan tulemaan liian leveää ja lötröä mun normaalisti löysällä käsialalla. (Mies kielsi ehdottomasti purkamasta mitään, se raukka kun repii aina tukkaa päästä, kun minä puran jotain vähänkin isompaa..heh.)


Sitten sitä omaa napaa, jos nyt jotakuta kiinnostaa..

Eli 26. viikko on jo meneillään, joten hyvällä mallilla ja voiton puolella ollaan.

Mähän olin kesän aikana tuudittautunut ajatukseen, että viime tammikuinen KM oli mulle viimeinen "kokemus" tällä alalla, joten syksyllä kuukautisten jäätyä pois, pitkään luulin vaihdevuosien alkaneen. Netin ihmemaasta löytyy asiasta hyvää tietoa; voipi alkaa jo nelikymppisenä.. ;oDD
Järkyttävä närästys, kahvin ja tupakan hajun etominen (mies siis polttaa ja haisee tupakalta) pisti sitten vihdoin epäilemään, että jos kuitenkin..

Muutenkin tämä on ollut erilainen raskaus kuin aikaisemmat, koska pari mulle tavallista raskausoiretta puuttuu kokonaan. Kerrankin voin sanoa olevani Elämäni kunnossa! Tietysti normaalia väsymystä ja (edelleen) närästystä on, mutta tuntuu kyllä uskomattomalta, että tää voi olla näinkin helppoa..

Normaalin 20 kilon painonnousun sijaan olen saanut pidettyä painoni melkein lähtölukemissa (toki lähtöpainoa on jo liikaa, mutta kuitenkin), tällä hetkellä kolmisen kiloa on tullut lisää (ja siinä yritän sinnitellä). Miehen tämänhetkistä kotonaoloa hyväksikäyttäen ja ilmojen salliessa (siis vesisateeseen tai 20 asteen pakkaseen en lähde) olen käynyt sauvakävelemässä, ja tuntuu kuin kuntokin olisi syksyn rapakunnosta parantunut, olen vähitellen pidentänyt kävelymatkaa.

Niskapoimu- ja rakenneultrat olen jo käynyt (tämän vuoden alusta Oulun kaupunki kustantaa molemmat odottajalle) ja riskiraskausveritestien tulosten perusteella kävin myös Oys:ssa otattamassa istukkanäytteen. Näytteenottoa edeltävä viikko oli aika ikävää ja itkuista aikaa, mutta helpotti pikkuisen kun ultrassa tulokas näytti ihan normaalilta eikä miltään alienilta niinkuin olin jo mielessäni pelännyt. Tulokset tuli onneksi muutamassa päivässä ja niiden perusteella meille on tulossa kromosomeiltaan terve lapsi!

Huvittavaa on se, että vähän aikaa sitten kuulin myös siskon odottavan, hänellä laskettu aika on vain parisen viikkoa aikaisemmin kuin mulla. Tässäpä meitä on kaksi vanhaa varista..

20 kommenttia:

Zelda kirjoitti...

Onnea odotukseen. Vai vanhoja variksia;) äläs nyt.

Anonyymi kirjoitti...

Iloista ystävänpäivää!
Hienoa kun kaikki on hyvin.
-Nonna-

Altocumulus kirjoitti...

Hyvää loppuodotusta, varmasti on mukavaa jakaa odotus myös siskon kanssa. :)

Matleena kirjoitti...

Kyllä kiinnosti, mukava oli kuulla kaiken olevan OK! ;) Hyvää loppudotustakin!

Niin ja aurinkoista ystävänpäivää ja laskiaista sinullekin, blogiystäväni! :)

Seijasisko kirjoitti...

Tuli mieleen että minä siskoni saimme vauvat tammikuussa-88 ja vain neljän päivä ikäero noilla serkuksilla on. Me systerit( kuten hoitajan meitä silloin nimittivät) olemme samassa huonessakin OYS:n vierihoito-osastolla kaksi päivää.:)

Onnellista odotusta ja hyvää ystvänpäivää.<3

Kangaskasa kirjoitti...

Ihania kuulumisia! Onnea ja kaikkea hyvää sekä sinun että siskosi odotukseen! Hyvää ystävänpäivää!

Rasa kirjoitti...

Onnittelut!

Diina kirjoitti...

Hyvää ystävänpäivää!

Outi kirjoitti...

Onnellista odotusta!

Marika kirjoitti...

Onneksi olkoon !! Olen kait lukenut hiukan huolimattomasti blogiasi kun en olöe moista tapahtumaa hoksannut. Hienoa että jaksatte vielä !! :-)Olen mieheni kanssa jo niin mukavuudenhaluinen etten enää jaksaisi.

Sarastusta kirjoitti...

Oikein paljon iloa ja onnea odotukseenne, niin sinun, kuin siskosikin :) Mä olen jo loppusuoralla rv 41 jo koossa.. Eli siis lähtöä täällä kuumeisesti odotellaan :)

Outi kirjoitti...

Täällä kans yksi varis. En siis raskaana, vaan vuoden just tuo viimeisin täytti. Kyllä se sujuu tälläkin iällä. Ja sulla kun sitä kokemusta ennestäänkin. Mukavaa, että kaikki oli kunnossa. Kevättä kohti sitten keveämmällä mielellä!

Pilli kirjoitti...

Paljon onnea! Lapsukainen (pojanpoika) syntyi noihin aikoihin eli viikolla 26+!

Pirjo-Riitta kirjoitti...

Kiitosta vaan onnittelijoille.. ;oD

SeijaSisko; meillä ei siskon kanssa (onneksi) ole pelkoa joutua samalle osastolle, sisko kun asuu ihan eteläisessä Suomessa. Sisko on sellainen puhekone, että en jaksaisi paria tuntia kauempaa..

Marika; se onkin ollut lähinnä rivien välistä luettavaa tietoa. Sulla on jäänyt ne lukematta!

Sarastusta; kyllä se noilla viikoilla kohta lähtö tulee!! ;o))

Outi; no niin, onhan meitä..
Juu, uskon, että hyvin menee, varsinkin kun olen jaksanut kerrankin pitää itsestäni huolta..

Pilli; tuo on kyllä turhan aikaisin, vaikka eihän sitä estääkään voi, kait! Mulla menee yleensä tuonne loppumetreille..

Marjut kirjoitti...

Onnellista odotusta ja mukavaa laskiaistiistaista!

Mette aka mettuska kirjoitti...

Paljon onnea odotukseen!

Marleena kirjoitti...

Ihanaa odotusta. Vauvat on niin ihania. Näytti niin hyvältä tuolla aiemmin vilatakki päälläsi.
Siinä kyllä masu näkyi kivasti!

Hailuotolaisesta mahtaa tulla komia neule. :-D

Marleena kirjoitti...

Siis villatakki!

catariina kirjoitti...

Mun kaksi nuorinta syntyi kun olin 39 ja 40. Kromosominäytteet otettiin molemmilla kerroilla, nyt on nuorinkin jo armeijassa. Toiseksi nuorimmasta tuli Vanhimman tyttären silloin 18 v. lemmikki, joten kun mun ajan vei uusi vauva niin yksivuotias sai paljon hellyyttä isommilta sisaruksiltaan. Nyt Pikkumatami käy läpi kriisiä, että eikö hän voisi kuitenkin olla mun synnyttämä, kun olet ihan nuorikin vielä...
Paljon iloa odotukseesi, aikuisena se on ihan kivaa.

Pirjo-Riitta kirjoitti...

Kiitos vielä Marjutille, Mettelle ja Marleenalle ja Catariinalle!

Catariina; mä olenkin kaikki lapseni tehnyt aikuisena, vasta kolmikymppisenä kun aloitin (ei musta olisi siihen ikinä ollutkaan 10v aikaisemmin!).
Meillä tuo vanhin täyttää vasta 13, mutta juniori jo on ollut kaikkien lemmikki vaikka välillä toiset lapset on sille kiukkuisia, kun sotkee ja hajoittaa kaikki leikit, mutta kuitenkin ovat poikaan lääpällään, että ihan samallalailla varmaan menee seuraavankin kanssa.. ;o))