Sivut

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Lomatunnelmia ;oP

Varsinaista tunnelmaa juu. Eli nyt seuraa kaikkea muuta kuin käsitöihin liittyvää vuodatusta.. EI ole pakko lukea, mutta mun on pakko kirjoittaa..

Jos matka sattui menemään hyvin, niin itse loma oli sitten täysin perssheesstä. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä!
Minä päätin (taas kerran), etten _enää koskaan_ lähde viettämään lomaa vanhempieni luo.

Mies teki puuhommia viitenä päivänä aamuseitsemästä iltaan (yksi päivä jäi välistä miehen sairastuttua mahatautiin), ja poislähtiessä sai palkaksi kokonaisen SATA euroa (juu,bensarahat). Vävyn velvollisuutena voi näköjään teettää ihan mitä vaan! Tai sitten vanhukset katsoivat, että mies teki töitä lopun perheen ruoan eteen. Me kun käytiin syömässä heillä kerran päivässä. Mummulassa ollessahan me EI asuta mun entisessä kodissa vaan vähän matkan päässä olevassa isän vanhassa kotitalossa. Siellä on onneksi pesukone, että voidaan pestä pyykkiä. Mutta ollaan myös enimmäkseen omissa ruoissa.
Tuo yksi ateria ollaan tavattu käydä äidin ruokapöydässä. Silloinkin yleensä lapsia haukutaan ja arvostellaan koko ajan; mitä noille mitään kannattaa laittaa, ei niille mikään kelpaa, haaskiin menee mitä noille tekee yms. (Joskus minäkin laitan heillä ruokaa.. kerrankin paikalla oli mun, siskon ja velipuolen perhe, ja minä laitoin ruoat useana päivänä koko isolle porukalle. Ettei kuitenkaan mennä sinne tyylillä "nyt ruokaa meille ja heti".)

Nyt kun juniori oli monta päivää vatsataudissa, käytiin miehen kanssa vuorotellen syömässä. No, mulle äiti ei kehtaa aukoa päätään, mutta kun miestä se ei voi sietää, niin näyttää sen sitten mennen tullen. Oli kuulemma sanonut, että hän ei TEIDÄN porukkaa ruokkisi muuta kuin mun takia, että saan vähän vapaata ruoanlaitosta. Oli samaa marmattanut myös 10v jäärälle (toinen jota äiti ei siedä ja sen myös näyttää).

Maanantaina mun sisko kolmen lapsensa kanssa tuli myös mummulaan. "Parempi tytär" tietenkin asustaa mummulassa, syövät siellä ateriat aamusta iltaan (ei huomautella), mummu antaa perheelle käyttöön oman huoneensa ja leveän sänkynsä ja muuttaa itse siskon vanhaan huoneeseen vierailun ajaksi ja mummu on välillä lapsenvahtina kun sisko käy asioilla (ei mun lapsia vahdi, mutta en kyllä haluaisi jättääkään).


Ensimmäisenä sunnuntaina käytiin tuttavaperheen luona kylässä niin kuin aina kun kotipaikkakunnalle osutaan. Siitä tulikin sitten loman ainoa mukava päivä!
Aikomus oli vain "käväistä" kylässä, mutta jälleen kerran siitä tuli koko päivän visiitti. Mutta kuten emäntä totesi, nähdään niin harvoin, että pitää sitä kuulumiset ehtiä vaihtamaan.. ;o))

Yöllä sitten juniori alkoi oksentaa ja ripuloida oikein lahjakkaasti. Muutama lakananvaihto ja vielä useampi vaatteidenvaihto. Sama tahti jatkui seuraavana päivänä. Sitten sairastui isommatkin. Mies sairasti sen yhden päivän. Vanhuksetkin sairastui. Sisko perheineen lähti perjantaina kotiin, ehtivät kotiin ennen kuin tauti iski seuraavana yönä. Kuin ihmeen kaupalla MINÄ säästyin.. hehee.

Tuon sairastelun myötä sitten katosi mun haaveilemat yhteiset ulkoilut aurinkoisessa säässä. Piti olla miehen apuna. Piti käydä pulkkamäessä. Paistaa makkaraa ja juoda kuumaa kaakaota. Palata virkeinä ja energisinä kotiin mukavan loman jälkeen. Ja pah!

Nuutunutta porukkaa:


Mun vanhemmat on molemmat yli 70-vuotiaita, ja tottuneet omaan hiljaiseen, omanapa- tahtiseen, murjottavaan elämäntyyliinsä. Lastenlapset tuntuu olevan vain riesa ja inhon kohde silloin harvoin kun tulevat käymään. Ymmärtäis, että he väsyvät, jos me oltais ja meuhkattais siinä aamusta iltaan, mutta kun kuitenkin suurin osa ajasta vietetään muualla.
Tästä lähtien, vaikka olisi minkälainen tarve vaihtaa maisemaa, en aio viedä lapsiani "mummulaan" loukattavaksi. Kaikille vain tulee paha mieli.


P.S. Pikkuisen käsityöaiheesta.

SNY- paketista oli tullut pakettikortti. Täytyy iltapäivällä soittaa miehelle, että varmasti muistaa hakea paketin postista!! Jee!!

Fifi on lionnut aamupäivän vedessä, pitäisi kohta pingottaa. Hanna kysyi huivin kokoa, ennen pingottamista se oli 80*158cm.

Kevätpäiväntasausyllärihuiviin virkkasin eilen lopetuskerroksen. Pitäisi sekin laittaa likoamaan. ;o)

8 kommenttia:

Matleena kirjoitti...

Eipä ollut kyllä mukava reissu. Kyllä minäkin jättäisin moisen sukuloinnin pois vastaisuudessa.

Kiva nähdä pian huivejasi! ;) Minulla on yllärihuivi jo pingottumassa.

Christina kirjoitti...

No johan oli. Paras keskittyä rentouttaviin ja iloa tuoviin käsitöihin ja omaan perheeseen ja koittaa jättää taakseen ikävät kokemukset. Myötätuntohali!

Huivikuvia odotellaan...

Marika kirjoitti...

Kuulostaapa tutulta ! Toisen vanhempani luona on sentään mukava käydä (=tuntee itsensä ja perheensä tervetulleeksi).
Olisi mukava taas nähdä pitkästä aikaa ! :-)

Irina kirjoitti...

Mitenkäs se olikaan! Suku on pahin!Ja vierailujen jälkeen koti tuntuu entistä rakkaammalta!
Aurinkoista alkavaa viikkoa sinulle!Huivikuvia odotellaan!

Villikissa kirjoitti...

No jo oli kurja reissu.Onpa kumma kun ei vanhemmat ole iloisia kun tulette kylään.Eivät varmaan tajuakkaan mitä menettävät tuommoisella asenteella, ei varmasti ole hyvä mieli lapsillakaan kulla moitteita koko ajan.

Huivo kuvia odottelen innolla=D

Mari kirjoitti...

Voi kurjuus! :( Tunnen kyllä suurta myötätuntoa, ja pystyn samalla samaistumaan. Meillä on samanlainen tilanne, että kummankin sukulaisissa on kurja käydä, tulee vain paha mieli. Niin ei sitte käydä kuin minun äitini luona kerran vuodessa ja miehen sukulaisissa ei sitäkään. Suku on pahin! Mutta voihan sitä ajatella positiivisesti tästäkin, että on ainakin ihana palata kotiin ja sitä kotielämää osaa taas ihan eritavalla arvostaa!

Hyvää tätä viikkoa teille! :)

Minna kirjoitti...

Voi harmi :( Ihan paha mieli sinun puolesta. Ja kuten Marikakin tuossa ylempänä sanoi; olisi kiva nähdä pitkästä aikaa!

Pirjo-Riitta kirjoitti...

Kiitos kommenteista!
Suku taitaa tosiaan olla pahin, vaikkei tuota totuutta aina muistakaan. Meillä tuo kohtelu on ollut piitkäään samanlaista ja aina vain tuntuu pahenevan, mutta välillä se "unohtuu" ja haluaa lähteä käymään. Parasta onkin aina tulla takaisin kotiin! Joskus suorastaam inhoan pyykin kuivumaan laittamista, mutta tänään ajattelin, että Ihanaa laittaa pyykkiä omalle narulle.. ;oDD

Olenkin muuten päättänyt, että yritän tästä lähtien päästä OuNelaisten tapaamisiin vaikka olen niin laiska lähtemään mihinkään. Käynhän "tuulettumassa" kansalaisopistollakin ja vielä maksan isot kurssimaksut siitä, niin olishan fiksumpaa käydä tapaamassa jo ennestään tuttuja neulojia. ;o) Että tiedoksi vaan, täältä tullaan, elämä! ;o))